Legendaarinen "Hullun divari" esittelyssä...

[J. Suominen]

...dna Internetin viihdeosastolla.

Tarkemmin: http://www.dnainternet.fi/id/viihde/artikkelit/1141122675175667.html

[Timo Ronkainen]

Lainaus:
"Vähemmän kanta-asiakkaat, joihin kuuluu esimerkiksi hienoja rouvia, muusikkotähtiä, suomalaisen sarjakuvan tärkeimpiä tekijöitä ja ”ihan vain katselemaan” tulleita, todennäköisesti lennähtävät ulos muutamassa minuutissa elinikäisellä porttikiellolla varustettuina." (lihavointi minun)

No huh, uskaltaako tuonne mennä? 
Mutta kiintoisaa. Tavallaan tää olis voinut olla tuossa pysyvässä "divareista" -ketjussa. Lisää antikvariaatti/sarjakuvakauppa -esittelyjä? Onko täällä ketään "Hullun divarissa" käyneitä?

Timo

[J. Suominen]

suomalaisen sarjakuvan tärkeimpiä tekijöitä

No ainakin P.A. Manninen ja Ville Pirinen kuuluvat käymistä yrittäneiden joukkoon...

Ja kyllä Paavon "Black Books" ansaitsisi oman osastonsa. Täällä saattaa jäädä hieman piiloon, varsinkin jos ajattelee potentiaalisia kauhutarinoiden kertojia.

Mun suosikkeja on mm. se, kun Paavo lähti erään nuoren heebon perään jousipyssyn nuolella aseistautuneena. Ja se poliisia paikalle soittanut vanhempi rouvakin oli aika hyvä. Molemmilla kerroilla hyllyjen penkominen piti tosin lopettaa kesken...

[isokana]

No huh, uskaltaako tuonne mennä? 
Mutta kiintoisaa. Tavallaan tää olis voinut olla tuossa pysyvässä "divareista" -ketjussa. Lisää antikvariaatti/sarjakuvakauppa -esittelyjä? Onko täällä ketään "Hullun divarissa" käyneitä?

Hitto, luulin olleeni omaperäinen, kun omissa listoissani merkitsin divaria nimikkeellä "Hullu" (oikeasta nimestä kun ei ollut tietoa), mutta se taitaakin olla pitkälle levinnyt traditio. 

Taisin jo jossain mangapuolen keskustelussa iteroida varhaisia kokemuksia kyseisestä paikasta. Olin noin 10 vuotta ja kaverin kanssa huomattiin, että tässä mäessähän on divari. Ei muuta kuin innokkaana sisään. Yrmeän näköinen setä tiskin takana ja karmea tupakan lemu huolestuttivat jo hiukan. Alettiin kuitenkin selailla Turtles-pinoa. Jonkun aikaa pähkäiltyämme päädyimme siihen tulokseen, ettei mitään ostettaa ollut ja lähdimme ovea kohti. Ulos pääsimme vienon "Ja takaisin ei oo sitten koskaan tulemista!!" karjahduksen vieminä. Tuosta traumatisoituneena en käynyt puljussa ainakaan viiteen vuoteen. Silloin tuli karmea himo jenkkiläisiin Lassi ja Leevi -kokoelmiin, jolloin uskaltauduin seuraavan kerran paikalle. Ripeä marssi tiskille, ostokohteen selvä artikulointi ja rahan heiluttelu tuotti jo ihan erilaisen tuloksen ja päädyimme keskustelemaan pitkään L&L:n hyvistä puolista. Sen jälkeen kävin siellä silloin tällöin ostamassa jenkkisarjakuvia, kun Helsingin matkat eivät ihan jokapäiväisiä olleet.

Lahdessa oli toinenkin vähän mielenkiintoisempi divari, joka sijaitsi ennen muinoin Vapaudenkadulla toria vastapäätä. Olin siellä kerran lehtiä selailemassa, kun joku yläasteikäinen poika neuvotteli lainalla ostamisesta. Myyjä esitti tiukkoja kysymyksiä ja lopulta poika sanoi, ettei kiinnosta kun se noin monimutkaiseksi menee ja yritti lähteä pois. Mikä ei onnistunut kun myyjä otti takista kiinni ja alkoi karjua, että yritetäänkö tässä huijata minua. Vähän aikaa venkoiltuaan poika pääsi pois otteesta ja ulos. Itsekin siirryin nopeasti ulkoilmaan. Mikähän sen paikan nimi oli... taisi olla Ex Libris tai jotain vastaavaa, mutta paikan olemassaolo taisi loppua jo yli kymmenen vuotta sitten.

[Timo Ronkainen]

Lienee kuitenkin sama Paavo Suuronen kun kirjoitti aikoinaan Sarjainfoon artikkeleita mm. yhden Kuvitetuista klassikoista?
Ei siis läpihullu voi olla. 

Timo

[juhaveltti]

Lainaus:
"Vähemmän kanta-asiakkaat, joihin kuuluu esimerkiksi hienoja rouvia, muusikkotähtiä, suomalaisen sarjakuvan tärkeimpiä tekijöitä ja ”ihan vain katselemaan” tulleita, todennäköisesti lennähtävät ulos muutamassa minuutissa elinikäisellä porttikiellolla varustettuina." (lihavointi minun)

No huh, uskaltaako tuonne mennä? 
Mutta kiintoisaa. Tavallaan tää olis voinut olla tuossa pysyvässä "divareista" -ketjussa. Lisää antikvariaatti/sarjakuvakauppa -esittelyjä? Onko täällä ketään "Hullun divarissa" käyneitä?

Timo

Kyllä sinne uskaltaa, ja kannattaakin, jos on kulmilla. Sarjisten ja kirjojen selailu, ilman ostoaikeitakin, pitää tehdä niin, että se ulospäin näyttää vakavasti ostopäätöstä harkitsevalta... jos on albumi naamassa kiinni viisi minuuttia, niin totta kai herättää epäilyksiä.

Ihan ystävällistä on ollut ko. divarissa meininki, vaikka en useimmiten ole mitään ostanutkaan -  paljolti siksi, että itseä kiinnostava valikoima on sittenkin aika suppea siellä. Hinnat ovat edullisemmat kuin Hesan erikoisliikeissä...

[Jukka Laine]

Isokanan kuvauksesta päättelin että olen käynyt tuolla. Mutta siellä oli joku tyttö myymässä ja rupesi juttelemaan kun ostin jenkkiläisiä lehtiä enkä ollut kantis. Hesasta kerroin noita normaalisti ostavani mutta nyt kun tuli Lahessa käytyä niin pitää divarit käydä läpi.

En tuosta hullusta myyjästä tiedä, mutta vähän ahdasta siellä oli ja kuvista näyttää samalta.

[Reima Mäkinen]

Kyllä Lahdessa on ehdottomasti hyvä ja mielenkiintoinen divariskene. (Enpä nuita kaupunkeja nyt niin valtavasti ole kiertänyt, mutta) Lahdesta löytyy tuon lisäksi siitä Rautatienkadulta (sieltä sisäpihalta sokosta vastapäätä) sillä tavalla kumma divari, että siellä on lehdet kyllä 98%:sti niin paskakuntoisia että pois tiekseen. Samoin siinä femmatorin(?) vieressä on se yks mihin ei meinaa mahtua sisälle, ahtaampi on kuin edellinen Koskisen Lehtifennica Hgissä.

Mutta Suuroselle olen onnistunut pääsemään kerran sisään. Sehän on vähän heikosti auki. No, mut tämä kerta oli ihan positiivinen viihdyin varmaan tunnin tai jotain ja keskustelimme huolella monista asioista (mm. Hgin Sarjakuvaseuran alkuajoista, mies on ollut seuran alkuaikojen aktiivi). Löytyihän sitä jotain ostettavaakin, mutta ainahan näin ei välttämättä Divareissa tapahdu... mikä pitäisi kyllä omistajien hiffata. Yleensä se porukka joka Divareita kiertää käy sitten useammankin kerran kun paikka on kerran löytynyt. Ehkä Paavolla vain on ihmissilmää? Lehdethän siinä kuluu kun niitä jokainen "turisti" roplaa.

Myös Helsingissä on "hulludivari". Kuka tunnistaa?

Pahat kielet kertovat että myytävä materiaali on peräisin etupäässä roskalavoilta. Mutta sisälle kauppaan ei kumminkaan pääse, vaan kohdetiedustelut ja ostokset tehdään ulkona.

[Sihvonen]

Onneksi mua oltiin varotettu Suurosesta etukäteen. Ekaa kertaa käydessäni älysin heti sisään mennessä poimia käteen yhden mielenkiintoisen lehden (ikään kuin viestittämään että sen aion ostaa), ja jatkaa sitten lehti kädessä valikoiman tarkempaa tutkailua.

Myös Helsingissä on "hulludivari". Kuka tunnistaa?
Pahat kielet kertovat että myytävä materiaali on peräisin etupäässä roskalavoilta. Mutta sisälle kauppaan ei kumminkaan pääse, vaan kohdetiedustelut ja ostokset tehdään ulkona.

Joo, toi kuvan "Helsingin hullu"  on siinä Braahen kentän kulmilla. Lähellä Kulkukatin poikaa. Ihme paikka, kun ei sisälle pääse. Äijästä on ilmeisesti helpompi tuoda pino sarjakuvia ja kirjoja ulos näytille, tiettyä nimikettä kysyttäessä.
Tollanen toiminta eliminoi tosiaan heräteostosten tekemisen kokonaan.

[VesaK]

Kulttuuritaloa lähellä on tuo Helsingin läjädivari. Sisään ei pääse koska sinne ei oikeasti mahdu. Suomen Un Regard Moderne. En kyllä usko että (ainakaan kaikki) kirjat ovat roskalavoilta, mutta en liioin lähde arvailemaan mistä ne olisivat peräisin...

 Aivan vieressä on muuten Remu Aaltosen äidin omistama pubi, josta saa mm. Hurriganes-postimerkkejä. Rokin'is rolled!

[Lönkka]

Hinnat ovat edullisemmat kuin Hesan erikoisliikeissä...

Voisi kuvitella että Lahdessa on myös hitusen halvemmat vuokrat kuin Helsingissä.


Tuota alkuperäistä artikkelia siteeratakseni:
"Vaikka pienikokoisen kirjakaupan hyllyt pursuavat tavaraa, niin valikoima on kuitenkin harkittu.”

Joo, senhän näkee jo noista kuvistakin


Helsingin Töölössä siinä vanhoja ratikkahalleja vastapäätä on kanssa yksi vastaavan oloinen divari jossa hyllyt ja lattiat on tupaten täynnä tavaraa niin ettei oikeasti sekaan mahdu.

Olisi mielenkiintoista tietää miten tällaisista paikoista edes omistaja löytää yhtikäs mitään. Tuskin on myöskään se asiakaskunta jota hotsittaa asioida moisessa sekamelskassa kovin iso. Tai mistä sitä tietää; kenties mukana on helposti sitten sellaista löytöretkeilijä meininkiä kun pyrkii kaivamaan niitä unohtuneita ja kätkettyjä aarteita joita tuollaiset liikkeet ovat "takuulla" puolillaan.

[roju]

Tuolla kyllä oikeasti on hyvää kamaa. Suuronen importtaa Jenkeistä. Ei se sillä lailla tavisdivareihin vertaudu.

[MarkZero]

Heh..Kouluaikana aikoinaan käytin tätä ihan aktiivisesti. Itsellä ei koskaan ollut ongelmia päinvastoin, johtuen varmaan koska melkein aina ostin jotakin tai oli jotain tiettyä haussa.

Luokkakaverilleni kävi sitten kylmät. Oli mennyt sinne "katselemaan" ja jossain välissä Suuronen oli kysäissyt: "Mitäs etsit?" "Enpä mitään tiettyä"; sanoi kaveri. "Et sinä täältä taida sitä löytääkään", oli Suuronen todennut ja kaverini oli päätellyt oikeaksi häipyä.

Veltin ja Sihvosen ohjeet kannattaa painaa mieleen. Myös auttaa jos on jotain tiettyä mielessä, jota voi heti sisään astuessaan kysyä. Oikein mukava ja monipuolinen divari, muutenkin kuin Lahden asteikolla, mutta hattu päästä kun astuu sisään.

[Jyrki Vainio]

Hei, tuohan on minun kantadivarini!! (Paitsi että eihän siellä käytettyjä sarjakuvia ole, vaan ne on itse tuotu maahan).

Kas vain, minulla sitten näköjään kävi laakista tuuri, kun pääsin sille hyväksytylle kanta-asiakaspuolelle: minä olen juuri niitä, joiden ostosvisiitit aina venyvät pitkiksi keskusteluiksi.
(Lasken hyväksynnäksi sen, että hyllystä poimittuja kirjavalintoja kehaistaan tyyliin: "Tätä kirjaa olen tuossa hyllyssä pitänyt ainakin kymmenen vuotta, mutta nämä tyhmät lahtelaiset eivät ole tajunneet ostaa".)
Mutta taisi olla niin, että satuin aina ensimmäisillä kerroilla ostamaan jotain, mikä sitten ilmeisesti teki hyvän vaikutuksen. Niin - ja muistaakseni silloin ensimmäisellä kerralla omistaja itse huomautti, että hänellä oli tavallista lauhkeampi päivä. Yhtäläisyydet Black Books -sarjaan hän toi itse esille.
Mainitun pahamaineisia tempauksia en ole ollut todistamassa - kerran tosin Suuronen jutun kertomisen lomassa päätyi yhtäkkiä esittelemään karateliikkeitä, mikä tietysti tottumatonta vähän säpsähdytti.

Mies on tosiaan Suomen sarjakuvaharrastuksen alkuaikojen aktiivi. Protestina Sarjainfon linjalle hän julkaisi aikoinaan omaa Sarjakuvan uhri -lehteä. Sääli vain, että julkaisu tapahtui uniikkikappaleena pöytälaatikossa, joten sen lukijakunta jäi pakostakin rajalliseksi.

Tuo mainittu Turun Alfa Antikva sen sijaan on se minun sarjakuvaharrastukseni kehto, missä minä olen käynyt koko ikäni. Siellä kanta-asiakkaaksi hyväksyntä vei ainakin kymmenen vuotta. Sen ajan, ja varmaankin tuhansien kulutettujen markkojen, jälkeen tunnistamisen merkiksi sisään astunutta asiakasta tervehdittiin vaimealla "hrmpf" murahduksella. Turun asteikolla se on katsottava ystävälliseksi asiakaspalveluksi.

Olisi mielenkiintoista tietää miten tällaisista paikoista edes omistaja löytää yhtikäs mitään.

Voin tässä kohtaa todistaa, että ei löydä. Jonkun jutun yhteydessä Suuronen mainitsi keräilyaarteesta, jonka joskus oli hankkinut. Kysyin, että löytyisiköhän sitä jostain nähtäväksi. Suuronen lupasi katsoa joskus varastosta. Myöhemmin kun kysyin, niin ei ollut kuulemma ainakaan sieltä tullut vastaan. Sitten alkoi hyllyjen katseleminen. Liikkeen omistaja itsekin piti siinä kohdin löytymisen mahdollisuuksia "epätoivoisina". Mutta jostain sieltä tiskin takaa kohde sittenkin löytyi: ison pinon ja TIHEÄN pölykerroksen alta.
Niin että siis vaikka kohde tässä tapauksessa lopulta löytyikin, en nyt ihan kuitenkaan silti pitäisi sitä minään selkeän ja nopean arkistoinnin tehoesimerkkinä.

(Mainittu kohde muuten oli Fogelin signeeraama Pekka Puupää -albumi. Se siirtyi oitis minun kokoelmiini.)

[Petteri Oja]

Tuo mainittu Turun Alfa Antikva sen sijaan on se minun sarjakuvaharrastukseni kehto, missä minä olen käynyt koko ikäni. Siellä kanta-asiakkaaksi hyväksyntä vei ainakin kymmenen vuotta. Sen ajan, ja varmaankin tuhansien kulutettujen markkojen, jälkeen tunnistamisen merkiksi sisään astunutta asiakasta tervehdittiin vaimealla "hrmpf" murahduksella. Turun asteikolla se on katsottava ystävälliseksi asiakaspalveluksi.

Olet oikeassa, Turussa hrmpf on hyvää asiakaspalvelua. Mutta Alfa on ykkönen, edelleen! Kaikkea löytyy, ainakin jos hoksaa kysyä ja antaa myyjille pari päivää etsimisaikaa.