Tex Willerin suuralbumeista

[Janne]

Ja palataksemme aiheeseen, niin tässä olisi 15.6. Italiassa julkaistavan suuralbumin kansi. Vaikuttaa hyvältä!

Ja tässä olisi pari sivua kyseisestä tuotoksesta:



En kyllä enää hihku tuon albumin kanssa. Mielestäni piirrosjälki on aika kamalaa. Itsehän en piirrostaiteen hienouksista mitään ymmärrä, mutta eikös noissakin Ambrosinin kuvissa ole mm. hahmojen symmetriassa jotain vikaa...

[pasoleati]

Pesee tuo ainakin nuo kilepit ja kalepit ja näyttää selvästi paremmalta kuin Tuulen pojan piirtäjä.

[pasoleati]

No nyt se Kubertin albumi tuli nähdyksi kirjakaupassa. Olipahan niin rankka pettymys, että taitaapa jäädä hyllyyn. Kubertin tyyli on täyttä epä-Texiä ja värillisyys vain pahentaa asiaa, tuli ihan mieleen nuo tympeät supersankarisarjakuvat. Ei tuo värihomma toimi, ei missään nimessä.   

[Lurker]

<snip> Kubertin tyyli on täyttä epä-Texiä ja värillisyys vain pahentaa asiaa, tuli ihan mieleen nuo tympeät supersankarisarjakuvat. Ei tuo värihomma toimi, ei missään nimessä.   

Upein Tex Willer ikinä - tosin mukana selviä Yksinäinen Ratsastaja -vaikutteita, ilmeisesti juuri amerikkalaiseen makuun. Mutta hieno tämä on! Toivottavasti värillistä Texiä saadaan tulevaisuudessakin tarjolle.

Hmm, pitäisikö vielä ärsyttää Pasoleatia lisää... no, ehkä tämä riittää.

[Petteri Oja]

Joo, minustakin Kubertin Tex näytti komialta. Pitäisköhän hankkia, ois eka Tex johon sijoitan.

[Janne]

Minun mielestänäni Kubertin albumin lopputulos oli odotettua paljon parempi. Tiesin jo odottaa, että tarina on varsin epä-Teximäinen juuri sen takia, että jenkkien ehdoillahan se oli tehty. Hieman olen myös vierastanut Kubertin piirtämää Texiä. En myöskään erityisemmin pidä väritetyistä Texeistä, mutta se taitaa olla makuasia. Kun kerran värillinen versio oli saatavilla, niin hyvä, että se julkaistiin!

Hyviä puolia oli kuitenkin melko paljon. Tarina oli epä-texmäisyyksistään huolimatta hyvä. Ihan alkuaikojen Tex oli muuten juuri tuollainen mies-vailla-menneisyyttä-tyyppi, joten kai tämän voi nähdä myös eräänlaisena paluuna juurille.

Kubertin piirrostaide oli suorastaan häkellyttävän hienoa huolimatta joistakin batman-varjostuksista. Pelkästään taide-elämyksen vuoksi albumin voisi ostaa.

Parasta kaikessa oli kuitenkin albumin kerrassaan upea ulkoasu. Loistavat artikkelit olivat suurta plussaa. Ainakin minussa heräsi halu tutustua Kubertin muihinkin juttuihin. Albumi on todellinen Texin juhlakirja. Jos joku haluaa omistaa vain yhden Texin, niin tämä olisi loistava valinta!!!

[tolppis]

Hmmmm...en ole nähnyt väri-Texiä kuin kansissa. Mistäs pirusta te tuon jo löysitte. Minen ole nähnyt missään!

[Janne]

Kyllä sitä useimmissa kirjakaupoissa on, mutta ei lehtipisteissä.

[Petteri Oja]

Ompi siis kovakantinen iso värialbumi. Suomalaisessa maksoi 30 euroa, Akateemisessa ei Turussa vielä ollut.

[VesaK]

Hieno jytkäle on ja Kubert - Nizzin Texin ilmestyminen suomeksi merkitsee ainakin Asko A. Alaselle vuosien unelman täyttymistä. Aikamoista ponnistusta se on ollut muillekin, tuolla lisätietoutta:

http://www.kubertsworld.com/texBook.html

[Janne]

Taisi olla tuo sama juttu suomeksi käännettynä itse albumissa. Tai melkein kaikki. Onneksi oli jätetty pois kohta, jossa retostellaan tuotoksen olevan ensimmäinen englanninkielinen willeri. Se ei nimittäin ole totta, koska Englannissa lehteä julkaistiin 1971-72 suunnilleen tusina numeroa.

[Asko AA]

Kubert - Nizzin Texin ilmestyminen suomeksi merkitsee ainakin Asko A. Alaselle vuosien unelman täyttymistä.

Kai tässä neljä vuotta ehti tulla täyteen siitä, kun sain käsiini Tex Albo Speciale N.15 "Il cavaliere solitario" -originaalin (2001) – tuon pulppipaperille printatun Italian sarjan eksemplaarin. Oli sillä hilkulla, etten ehtinyt tilata normaaliin suuralbumiin mustavalkomateriaalia ennen väriprojektia ja siihen liittyviä neljän kovakantisen albumin luksus-hankkeita.

Originaalialbosta ovat peräisin Rennen kääntämä Kubert-haastattelu ja suuri osa kuvituksesta. Amerikan painoksesta ovat peräisin (Jannen viittaama) Ervin Rustemagicin esipuhe ja joitakin kuvia. Suomen Kubert-kollaasi on kasattu Moog Konttisen Hurja Länsi -kokoelman, Petri Hiltusen rakkaan Korak-lehden ja omien Marvelien avulla. Lisäksi haastatteluun löytyi kuvatäydennystä Jouko Rmäen Enemy Ace -kirjasta (uskomattoman upea!) sekä omista Abraham Stone- ja Sgt. Rock -albuista. Kubertin Tex-luonnokset ja sisäkansiaukeamat on vohnittu ranskankielisistä kovakantisista. Joen omakuvat löytää mainituilta kotisivuilta.

Siihen nähden, että tykkään mieluiten toimittaa hövelillä lapiomitalla hyvää ja kohtuuhintaista lukemista (esim. tuhteja Maxi-Texejä, joiden lukemiseen voi todellakin uppoutua), olin lopputuloksesta rajattoman onnellinen. Kun sain tämän "valkean kaunottaren" kouriini, helpotuksen ja ihastuksen sympatiatippa tirahti terskan päästä, kuten Veikko Huovinen asian ilmaisisi. Annoin sillä erää itselleni lähestulkoon anteeksi, että väkertelen näin hintavaa tavaraa uskollisten Tex-fanien selkänahasta nyljettäväksi.

Yksinäisen Texin kostojuoni on niin rautaisen pelkistetty ja väritys sävykästä, että ymmärrän hyvin puheet "epä-Texiydestä." Aiemmat värialbumit (Il mio nome e Tex ja Tex contro Mefisto) ovat olleet niin köppääsesti väritetyt, ettei idea ole ollenkaan kiehtonut. Ymmärrän asian niin päin, että tällä kertaa muu western-kulttuuri, amerikkalainen perinne (sekä eurooppalaisten sarjakuva-albumien visuaalinen ilme) lähentyvät Tex Willeriä eikä päin vastoin – Joe Kubertin toimiessa taidokkaana välittäjänä.

Kiitokset henkisesti ja materiaalisesti mukana olleille!
Ja oikeastaan myös moitiskelijoille, jotka tarkkanäköisesti ja selkeäsanaisesti asettavat kirjan Tex-perspektiiviin.

[elre]

Kiitos Askolle ja kumppaneille, Kubertin värialbumi on todella hieno

Tätä kovakantista linjaa voisi vaikka jatkaa mustavalkotarinoidenkin kera...

Olenkos ymmärtänyt oikein että tästä on tulosswa vielä ns. pehmeäkantinen "kansanpainos" ja väreillä vai ilman??

Olen lukaissut myös mustavalkoisen version tästä tarinasta ja täytyy tunnustaa että pidin enemmän tästä värillisestä versiosta ainakin tässä tapauksessa. 

[TeroH]

Hienohan tuo väri-Tex oli. Tarina oli miusta lopulta varsin perinteinen, ja vaikkei ollutkaan erityisen muistettava, hyvä kuitenkin. Juonen kulku eteni selkeällä intensiteetillä, vaikkakin peitellysti: Pääosaan nousivat Texin asemesta itse rikolliset ja heidän lähipiirinsä. Tex oli vain se tarinan liikkeellä pitävä ja yhteenliittävä voima, "Yksinäinen Kostaja".

Hyvin kuvitettukin tää oli miusta, värillisyys toi erilaista tunnelmaa eri jaksoille ja teki kokemuksesta ainakin erilaisen kuin normaali-Texit. Eikä iso koko ollut pahitteeksi, päin vastoin. Mukavaa vaihtelua vakio-Texiin, siis. Lisääkin voisi tulla, jos vaan materiaali on hyvää.

[Jukka Laine]

Kubertin myötä Tex teki myös ensiesiintymisensä Yhdysvalloissa:

http://www.silverbulletcomicbooks.com/news/111502636764150.htm