The Spirit

[Lurker]

Hienoa työtä Egmontilta taas. Julkaiskaa vaan lisää tällaista, kyllä mä ostan 

Näinhän se on. Kun muoto ja sisältö ovat molemmat pieteetillä tehtyä, kokonaisuuskin toimii oikein.

The Spiritissä se sisältö on silti totta kai se tärkeämpi. Ymmärrettiinköhän aikoinaan sen lajityypeillä leikittely, salamielinen ilkikurisuus ja taiteellisesti sangen kunnianhimoinen sisältö? Tuskin. Se otettiin vastaan varmaankin ihan sillään, ja toimiihan se niinkin - monella eri tasolla. Feifferin toimiminen Spiritin takapiruna on saattanut motivoida Eisneria aina vain ylittämään itsensä yhteisissä "orgastisissa" kokeiluissa...

[Chemo]

The Spiritissä se sisältö on silti totta kai se tärkeämpi.

Jep, allekirjoitan tämän tietysti.

Will Eisnerin tapauksessa sisällön korkea laatu on niin suuri itsestäänselvyys, että se jää helposti mainitsematta erikseen... 

[pertti jarla]

Will Eisnerin tapauksessa sisällön korkea laatu on niin suuri itsestäänselvyys, että se jää helposti mainitsematta erikseen... 

Mutta kokoelman ekat jutut näyttävät sydäntälämmittävästi, että on silläkin ollut kömpelöt alkuaikansa. Tolkuttoman nopeasti on kehittynyt tekijänä kyllä.

[Chemo]

Mutta kokoelman ekat jutut näyttävät sydäntälämmittävästi, että on silläkin ollut kömpelöt alkuaikansa. Tolkuttoman nopeasti on kehittynyt tekijänä kyllä.

Oot ihan oikeassa, tasonnousu oli melkoinen. Sinänsä arvostettavaa että ne pari ekaakin juttua on otettu mukaan, niin tuon kehityksen voi itse todeta, ja lisäksi onhan se mukava että hahmon syntytarina on kokoelmassa mukana.

[Lurker]

Mutta kokoelman ekat jutut näyttävät sydäntälämmittävästi, että on silläkin ollut kömpelöt alkuaikansa. Tolkuttoman nopeasti on kehittynyt tekijänä kyllä.

Joo, tuli kovasti tyylistä mieleen alkuaikojen Bätmänit sun muut sellaiset. Mutta heti siinä ekassakin jutussa on yksi upea perspektiiviruutu, jossa on jo inspiraation värinää...

Spiritin tyyliin kuuluu myös hoopo ylitunteellisuus, ihan pateettinen sellainen. Se vähän vieraannuttaa, mutta semmoista melodraamaa oli ennen viihteessä paljonkin. Ja ehkä se oli vähän vitsiksi tarkoitettuakin.

Spirit myös ottaa turpiinsa ällistyttävässä määrin. Miestä hakataan ja tunteella. Mitähän sekin tarkoittaa?

[Curtvile]

Spiritin tyyliin kuuluu myös hoopo ylitunteellisuus, ihan pateettinen sellainen. Se vähän vieraannuttaa, mutta semmoista melodraamaa oli ennen viihteessä paljonkin. Ja ehkä se oli vähän vitsiksi tarkoitettuakin.

Spirit myös ottaa turpiinsa ällistyttävässä määrin. Miestä hakataan ja tunteella. Mitähän sekin tarkoittaa?

Molemmat ovat Spiritin tavaramerkkejä, toistuvat kun on käynyt tarinoita läpi riittävästi. termi jota etsit on romantiikka.
Tämä yleensä väärinymmärretään joko etelävaltiolais tai harlekiininyyhkytys versioksi tai niiksi karkeimmiksi Walter scott kopioksi.

Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin väkivalta on osa romantiikkaa. Sen lisäksi on muistettava asiayhteys ja aika.
Spirit ja Dick Tracy liiottelevat, mutta eivät itse asiassa paljoa. katuväkivalta ei ole kadonnut yhdysvalloista eikä tästäkään maasta.

Mutta Spiritin olennainen ominaisuus on sankaruus ja pulpsankarin kohdalla se tarkoittaa kovin usein kahta asiaa: turpakäräjöintikestävyyttä ja sitä että saa naisen. Mutta kuten toinen pulp-sankari, laivaton merikapteeni joka teki oman elämänviivansa, maksaa Spiritkin kalliin hinnan: hän ei saa ikinä naista vierelleen pysyvästi.

[Lurker]

Spirit ja Dick Tracy liiottelevat, mutta eivät itse asiassa paljoa.

Olipa fiksua verrata Spiritiä ja Dick Tracyä! Äh, miksi en itse tajunnut. Niillä on tosiaankin tuolla liioittelun (ja konnien ja hempukoiden) saralla paljon yhteistä. Ja sarjakuvahan on liioittelun taidetta...

(Voitaisiinko joskus saada kunnon Dick Tracy -kokoelmakin suomeksi?)

[Tertsi]

(Voitaisiinko joskus saada kunnon Dick Tracy -kokoelmakin suomeksi?)

Kolmannella kotimaisellahan D. Tracya saa ihan mukavasti. Jo seitsemäs osa menossa.

[dcraig007]

Mielenkiinnon herättänyt Eisnerin Willin sarjakuva murskasi odotukseni, kun elokuva haukuttiin. Ostin seitsemän päivää sitten The Spirit sarjakuvan. Kiinnostukseni hahmoa kohtaan kasvoi ja odotan innolla näkeväni elokuvan.

Huolimatta herra Millerin näkemyksestä ja osanotosta Eisneriä kohtaan, leffa ei trailerin perusteella näytä miltään tusinatoiminnalta. Katsoisin, jos olisi aikaa.

[Curtvile]

Mielenkiinnon herättänyt Eisnerin Willin sarjakuva murskasi odotukseni, kun elokuva haukuttiin. Ostin seitsemän päivää sitten The Spirit sarjakuvan. Kiinnostukseni hahmoa kohtaan kasvoi ja odotan innolla näkeväni elokuvan.

Huolimatta herra Millerin näkemyksestä ja osanotosta Eisneriä kohtaan, leffa ei trailerin perusteella näytä miltään tusinatoiminnalta. Katsoisin, jos olisi aikaa.

Kuuluisi Elokuvaa käsittelevän ketjun puolelle, mutta ...
Varoitan etukäteen: elokuva on uskollinen kipupisteisiin asti Eisnerille mutta ei perinteiselle elokuvakerronnalle.
Kyllä, siinä on useampia Spiritin tarinoista ja löyhä Millerin kehyskertomus mutta kyseessä ei ole elokuva vaan sarja peräkkäisiä 7 sivun sarjisnovelleja jotka jostain syystä seuraavat toisiaan elokuvaa muistuttavassa muodossa.

Eisnerin upeat avaussivut ja kuvakulmien ja leikkausten käytöt on siirretty sellaisenaan, formaatti vaan on kovasti eri.

Eisnerin teemojen ja teknnikan käyttöä voi kyllä ihastella Spiritista mielin määrin ja kuten elokuvakin on yliparjattu on Spiritkin aliarvostettu nähtynä Eisnerin myöhempään tuotantoon nähden.

Ilman Spiritia ei olisi niitä myöhempiäkään eikä Eisner-palkintoja eikä niitä sarjakuvataiteilijoita ja ammattilaisia jotka löysivät rakkauden sarjakuviin sitä kautta.

[Michael Riddle]

Kyllä, siinä on useampia Spiritin tarinoista ja löyhä Millerin kehyskertomus mutta kyseessä ei ole elokuva vaan sarja peräkkäisiä 7 sivun sarjisnovelleja jotka jostain syystä seuraavat toisiaan elokuvaa muistuttavassa muodossa.

Saat sen kuulostamaan vielä paremmalta. Ei Spiritissä mitään vikaa ole. Siis näin katselukokemuksen jälkeen. Rohkeasti on Miller lähtenyt kokeilemaan.

[Timo Ronkainen]

Bill Drautin piirtämä sivu Young Romance -lehden numerosta 1 syyskuulta 1947 tarinasta Suspicious Bridegroom. Miksikö tämä on tässä? Vertaa Spiritin jaksoon Tappaja (Egmontin suomalaisessa Spirit-kirjassa) ja siitä tarinan viides sivu (kirjassa 55). Kerronnallinen kikka on aivan sama, lukija näkee tapahtumia päähenkilön silmin (näyttääkin aivan samanlaiselta). Spirit ilmestyi joulukuussa 1946. Voin kuvitella kuinka Draut on lukenut Spiritin sarjakuvaliitettä ja saanut inspiraation. Mutta että romantiikkasarjiksessa. Tulee aika creepy-fiilis. Simon-Kirby -comic shopin tuote.

[The Spirit]

Kirjoitetaanpa tännekin jotakin, ettei maailman paras sarjakuva jää ihan tyystin vaille huomiota.

Kerronnallinen kikka on aivan sama, lukija näkee tapahtumia päähenkilön silmin (näyttääkin aivan samanlaiselta). Spirit ilmestyi joulukuussa 1946. Voin kuvitella kuinka Draut on lukenut Spiritin sarjakuvaliitettä ja saanut inspiraation.

Samoihin aikoihin kun Will teki tuon Tappaja-jakson, niin elokuvateattereissa pyöri Nainen järvessä (Lady in the Lake) -elokuva. Willin omien sanojen mukaan hän ei muista näkikö hän tuon elokuvan ennen vai jälkeen, kun oli piirtänyt tuon jakson, mutta oli kuitenkin hyvin vaikuttunut nähtyään elokuvan. Mutta Bill Draut on selvästi saanut inspiraation Spiritistä.