Ruuduttomat ja isoruutuiset sivut

[VesaK]

Ouh. Todd McFarlane oli viimeinen niitti supersanterien osalta itselleni. Ei niitä ruuduttomia megaposeerauskataloogeja enää pysty lukemaan. Toki Farlane on kannustava esimerkki monille; ei tarvitse osata kirjoittaa, piirtää tms. muutoinkaan hallita sarjakuvantekotekniikkaa ja silti voi tulla miljonääriksi. Kopionkopio Spawn sitten.. no huh huh. Farlane kavereineen on tuskin muuta lukenut kuin superlehtiä ja opiskellut yleistietoutta muropakettien visoista. Hyvät lakimiehet kun on niin sehän riittää...

[kaltsu]

Ouh. Todd McFarlane oli viimeinen niitti supersanterien osalta itselleni. Ei niitä ruuduttomia megaposeerauskataloogeja enää pysty lukemaan. Toki Farlane on kannustava esimerkki monille; ei tarvitse osata kirjoittaa, piirtää tms. muutoinkaan hallita sarjakuvantekotekniikkaa ja silti voi tulla miljonääriksi. Kopionkopio Spawn sitten.. no huh huh. Farlane kavereineen on tuskin muuta lukenut kuin superlehtiä ja opiskellut yleistietoutta muropakettien visoista. Hyvät lakimiehet kun on niin sehän riittää...

Tsihih. Asiatekstiä. McFarlane taitaa olla pääsyyllisiä(ei pidä unohtaa Milleriä) sille että vieläkin nuo supersankarilehdet ovat pullollaan näitä todella raskaita ruuduttomia sivuja jotka mahdollistavat toki näyttävien sommitelmien ja poseerausten tekemisen mutta vaikuttavat luettavuuteen turhanki epäsuotuisasti. Kyllä sarjakuvassa "katuojia" tarvitaan.

[Wilpuri]

Mitä ihmeen ruuduttomia sivuja? Millerillä ainakin on mielestäni sivut täynnä pieniä ruutuja (esim. Elektra Assassin ja Dark Knight Returns ovat hyvinkin ruutuvetoisia...)? Vai olenko nyt ihan pihalla...  

Omat kokemukseni hämiksestä muuten alkoivat kloonisaagan loppupuolelta, joten ei se ainakaan minua karkoittanut... tosin pari irtonumeroa, jotka olen saagan alkupuolelta hommannut ovat aika jöötiä...

Ben Reillyn hajoaminen muhjuksi oli hienoa yms. mutta onneksi Peter Parker on taas toistaiseksi Peter Parker.

Mitäs muuten pidätte näistä uusista "Hämis on mystisen hämähäkkiheimon muinaisen jumalan perillinen ja vain osittain ihminen" -jutuista. Minusta ne vähän vesittävät vanhaa kunnon hämistä.

[thepanu]

Ainakin Sin Cityissä on paljon ruuduttomia sivuja. Mutta mielestäni sopivat siihen kyllä oikein hyvin. Yellow Bastardin tuossa juuri luin siinä on välillä sellaisia sivuja joissa on keskellä yksi ainut muutaman sanan puhekupla ja muuten mustaa. Rauhoittaa menoa kummasti.

Kun taas sitten tuo DKR on mielestäni ihan toinen ääripää, välillähän siinä on ihan käsittämättömästi pieniä ruutuja, erityisesti niissä uutistenluku kohdissa.

[Timo Ronkainen]

Mitä ihmeen ruuduttomia sivuja? Millerillä ainakin on mielestäni sivut täynnä pieniä ruutuja

Oliskohan kyse tästä Image-tyylistä? Mikskä sitä sanotaan, spreadsplashpage-whatever, semmonen yksityiskohtia pursuava kokoaukeaman poseerauskuva jossa tissit heiluu ja tuherokin melkein näkyy, hahmo on vääntynyt luonnottomaan asentoon ja puhekuplia on ihan fiidusti siellä täällä (Titsblade - Spawn). Näitä on sitten joka kolmas aukeama tai jotain....

[Wilpuri]

Oliskohan kyse tästä Image-tyylistä? Mikskä sitä sanotaan, spreadsplashpage-whatever, semmonen yksityiskohtia pursuava kokoaukeaman poseerauskuva jossa tissit heiluu ja tuherokin melkein näkyy, hahmo on vääntynyt luonnottomaan asentoon

Milleriä on ainakin turha tästä syyttää. Jos hän tekee kokosivun ruudun, niin siihen on yleensä syy ja useimmiten se syy ei ole se, että saadaan joku mimmi poseeraamaan "seksikkäästi".

Spawniin en koskaan innostunut, koska selailujen persuteella se vaikutti pelkältä taidevihkoselta, jossa ei ole mitään muuta, kuin hienoa väritystä ja kliseisiä hahmoja.

[Veli Loponen]

Moderointia käytännössä  

Mutta onhan se tietenkin helpompaa ja nopeampaa tehdä sarjakuva, kun 22 -sivuiseen lehteen tarvitsee piirtää vain 15 ruutua, joista 14 on pin-up -kuvia.
Ja käsikirjoittajalle ja tekstaajalle se on vieläkin helpompaa.

Mutta sen Image-buumin tavallaan ymmärtää, kun alkaa tajuamaan amerikkalaista keräilymentaliteettia. Yksikin tyyppi myi kerran kokoelmaansa e-bayllä ja sanoi, että lehtiä ei ole kertaakaan luettu. Oli ostanut ne vain kansikuvan ja nimmarin takia. Eihän siinä enää paljoa merkitse, mitä sisältöä löytyy, jos löytyy, kun ei sitä edes katso. Ja Image -lehtiähän myytiin aika paljon pakettitarjouksina, että osta nyt 500 kpl lehteä ja parin vuoden päästä näistä "keräilyharvinaisuuksista" (joita on painettu vaivaiset miljoona kappaletta) saa jo kymmenen kertaa ostohinnan verran.

[Reima Mäkinen]

[edit] Jos ihmettelette että mitä täällä tapahtui, niin kokeilin tota keskustelumoottorin piirrettä jossa voi jakaa aihealueita. Eli tämä oli ennen keskustelussa nimeltä Ikuiset ideat http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?board=3;action=display;threadid=561;start=15#lastPost [/edit]

Image-tyylin aukeama- ja sivurevittelyt on kai vähän eri asia kuin se, että ruuturajat häivytetään. Tarkoitan sitä kun valkoinen välipalkki muuttuu mustaksi viivaksi tai kuvat vain sulautuvat toisiinsa. Tämähän on tuttua jo Eisnerilta, mutta supersankarisarjoissa (lieneekä tällä nimitystä vai meneekö sekin Imagetyylin piikkiin?) on toimintaa ja sekoilua, hieman toiseen malliin kuin Eisnerilla. McFarlanea en ole lukenut tarpeeksi, jotta voisin lausua siitä mitään kovin yleistä. Muutamat näkemäni sivut viittaavat kuitenkin siihen, että ihan kaikki tekniset kokeilut eivät hänella aina palvele juonen sujuvaa kuljettamista. Pikemminkin minusta kyse on ollut ns. kikkailusta.

[Hege]

Miller käsittääkseni käyttää kokosivun kuvia pitkien vaakasuuntaisten ruutujen, sekä vierekkäiset sivunkorkuisten mutta kapeiden ruutujen tilalla. Nämä (varsinkaan jälkimmäiset) eivät hänestä toimi kunnollisina "ajankuluttajina". Niinpä esim. Sin Cityissä on sivuja, joissa on yksi kuva ja kuvan vieressä paljon tekstiä. Sin City 1:ssä osa näistä kokosivun kuvista on kyllä käytetty täysin tekniikalla loistamiseen, tarinan kanssa niillä ei ole mitään tekemistä (esim. kuvat baarin stripparista, joissa joku mimmi poseeraa "seksikkäästi").

Elektra Assassinhan on Sienkiewiczin piirtämä/maalaama/jotakin ja tämän sarjakuvan jokainen osa alkaa ja loppuu kokosivun kuvaan (on niitä muuallakin), mutta niissä harvemmin poseerataan.
Sienkiewicz taitaa nykyään olla enemmänkin tunnettu täysistä sivuistaan, esim. Batman: Musta ja Valkoinen 2.

Kokosivun kuvillahan on (oli) tarkoitus hätkähdyttää lukijaa, kun jotain todella massiivista tapahtuu. Tai saada lukija mukaan sarjakuvan tunnelmaan, tätä Eisnerkin tavoitteli aloittaessaan Spirit-sarjakuvansa splash-sivulla. Kun nykylehdissä näitä kuvia on useita, sekä keskiaukeaman pin-up, niin ne tehot on menetetty. Kuvina siellä on joskus ihan hienojakin ilmestyksiä, mutta itse sarjakuvakokonaisuuden kannalta usein huonoja. Tarina ei etene,
ja sen sijaan, että näitä sivuja käytettäisiin tunnelman kehittämiseen tai tapahtumapaikan selventämiseen (no, kun olet nähnyt pahaenteisen kujan, olet nähnyt ne kaikki), niin siinä kuvassa on poseeraus. Batman: Hush lehteä lukiessani en voinut olla nauramatta, niin yli se "yrmeä ilme ja kaikki lihakset tiukaksi" -hommeli meni. Tämä tuskin oli piirtäjän tavoite.

[Foxtrot]

Sain juuri tänään päätökseen Hämähäkkimieskokoelmani systemaattisen alusta loppuun luennan. Alkupään lehdet luin suurella mielenkiinnolla kuvineen teksteineen hartaasti, eikä tehnyt pahaa. McFarlaneen tullessani en kyennyt pitämään kiinni tuosta metodista ja oikeastaan Toddin kaudesta alkaen 2000-luvulla satunnaisesti hankkimiini numeroihin asti vain plarasin lehtiä läpi. Ei voi mitään, niihin ei jaksa keskittyä, eikä niissä näytä olevan muuta sisältöä kuin ylikorostettu muoto ja jatkuva tyylikeinojen kavalkadi.

[Veli Loponen]

Isoilla firmoilla (ainakin DC) helpottaa/parantaa tilannetta yllättäen mainostajat. Eli nykyisin siellä mainostajat saa melko vapaasti valita haluamansa mainossivun ja siksi aukeaman kokoisia ruutuja pystyy tekemään käytännössä vain ekalle aukeamalle ilman sitä vaaraa, että sivut menisivätkin taitossa eri aukeamille.
Onhan se pahin villitys jo onneksi taantunut ja nykyisin löytyy paljonkin sarjoja, joissa näyttäisi olevan useitakin ruutuja sivua kohti.
Mutta tuleeko uusimmasta villityksestä entistä pahempi. Eli siitä, että värittäjä värittää suoraan lyijykynäluonnokset (ja siis "tussaa" digitaalisesti). Sen vähän mitä itse olen nähnyt, niin tulos on ollut aika karmaisevaa.

[Wilpuri]

Eli siitä, että värittäjä värittää suoraan lyijykynäluonnokset (ja siis "tussaa" digitaalisesti). Sen vähän mitä itse olen nähnyt, niin tulos on ollut aika karmaisevaa.

Mmm... Wolverinen Origin-tarina on mielestäni ihan nätti, vaikka se noin on tietääkseni tehty.

Yksi tyylikkäimmistä kokosivun ruuduista joita olen nähnyt on eräässä Taskarissa!!?? Olen itsekin hämmästynyt.

Eräässä tarinassa on nimittäin koko sivun ruutu, jossa imeytyy johonkin valkoiseen eetteriin (muistaakseni meni johonkin rinnakkaisulottuvuuteen). Sivu on täysin valkoinen paitsi yksi nurkka, jossa pieni Mikki imeytyy jonnekin... se oli harvinaisen vaikuttava tehokeino... etenkin, kun Taskareista ei yleensä odota löytävänsä mitään tyylittelyjä tms.

[Jukka Laine]

[
Eräässä tarinassa on nimittäin koko sivun ruutu, jossa imeytyy johonkin valkoiseen eetteriin (muistaakseni meni johonkin rinnakkaisulottuvuuteen). Sivu on täysin valkoinen paitsi yksi nurkka, jossa pieni Mikki imeytyy jonnekin... se oli harvinaisen vaikuttava tehokeino... etenkin, kun Taskareista ei yleensä odota löytävänsä mitään tyylittelyjä tms.

Valkoiset sivut tehokeinona saavat yleensä lukijoiden tuomion. Welzu tietää kuinka John Byrne on käyttänyt sitä ainakin kahteen kertaan.

[VesaK]

McFarlanea ja Milleriä en menisi vertaamaan. Totta juu, koko sivun käyttävät molemmat, mutta jos vertaa esim. sommittelun tasoa Yön Ritarissa ja Spawnissa niin onhan herroilla eroa kuin yöllä ja päivällä.
Enkä oikein tajua miten voi verrata Sin Cityä ja Farlanen Hämähäkkyröitä keskenään. No, Millerkin sortui omaan näppäryyteensä kun juonet unohtuivat näyttävien m/v-graafisten kuvien rinnalta.  

[kaltsu]

Minäpä en verrannutkaan herroja keskenään. Puhuin lähinnä tästä nykytyylistä johon molemmat ovat osaltaan olleet vaikuttamassa. Välillä itse asiassa tuntuu että Miller on (vaikkapa näistä kahdesta) pahempi. Jos Yön ritarin paluuta ei ois koskaan tehty niin miltäköhän nykyiset supersankarisarjakuvat näyttäisivät?

Lisäilläänpä samaan viestiin niin ei tartte uutta kirjottaa:

...vai onkohan nykysuuntaus ollut ihan väistämätöntä ja on ihan turhaa yrittää jotain erillisiä "syyllisiä" nimetä?

Mutta tuleeko uusimmasta villityksestä entistä pahempi. Eli siitä, että värittäjä värittää suoraan lyijykynäluonnokset (ja siis "tussaa" digitaalisesti). Sen vähän mitä itse olen nähnyt, niin tulos on ollut aika karmaisevaa.

Oon kyllä harvinaisen samaa mieltä. Origin ja satunnaiset muut vastaavat on olleet syvältä pepasta.