Keräilijän rakkain aarre

[Leo]

Ei kai tälläistä ole jo ollut? Noh, kysymys on siis mikä on rakkain sarjakuvanne? En tarkoita siis sarjakuvaa (esim. Aku Ankka) vaan siitä tehtyä esim. pokkaria. Itselläni se on hankala päätös. Vanhimmat Akuni eivät ole minulle niin tärkeitä, sillä olen useimmat niistä saanut vasta vähän aikaa sitten. Koko Juhlasarjat -sarja varmaankin sekä taskari "Joku odottaa soittoasi" myös mninsarjakuvat ovat, sillä keräilin niitä pienempänä innoissani. Koko taskarikokoelmani on minulle tärkeä kuten jo ketjussa "1974" kerroin. Kertokaa omat aarteenne.

[Heikki "VermeS" Heiska]

Dragon Ball vol. 1, 2, 3 ja 4 (Kolibri).

[Hazart]

Hoi!

Sarjakuvista Jeff Smithin Luupäät sarja + Stupid stupid Rat-tails ja Rose. Jos näistä pitäisi luopua, tulisi kyynel silmään.

[Jukka Laine]

All-Star Comics Archivesit tietysti....

Tai joo, pyyhin aina välillä Ruudun vuosikerroista pölyt ja ihmettelen Valentin Vaeltajan, Vekaroiden ja Pienten Miesten maailmaa.

Mutta juuri nyt parasta on Justice Society of America.

[Petteri Oja]

Minä luopuisin viimeksi Lassi ja Leevi Juhlakirjoista 1-8 sekä Batman-vuosikerroista 1987-91. Molemmat sarjat on tarkkaan luettu ja ulkoa opeteltu. Pätmänneissä (etenkin 1991) oli sarjakuvien lisäksi myös lukijapalstat parhaat mitä ikinä missään, kiitos Detective C.:n eli Esa Toivosen.

[Justus]

Sanoisin Pahkasiat. Omistan ne kaikki, paitsi 10 ekaa - niistä on se kokelma - ja ovat vielä ensipainoksia suurin osa,  mutta se ei ole ihan puhdas sarjakuva-albumi, joten voin mainita Tapiirit. Nekin on melkein kaikki jo hallussa, niitähän jäi osa ilmestymättäkin välistä. Kyllä tietysti joku vanha Jymy jossa on isomunainen mies Crumbin piirtämänä kannessa pissalla on aivan ehdoton. Vanhempi kuin minä :-).

[kaltsu]

Mää en oo mikään keräilijäluonne. Harvinaisuudetkin lentää oitis divariin kun pitää kaljaa saada eikä ole enää yhtään kaveria jolle ei jo entuudestaan olisi velkaa. Äidilläkään ei ihan aina oo laittaa rahaa.

Yks rakkaimmista opuksista kirjahyllyssäni onkin sellainen josta en vain ole ehtinyt pääsemään eroon, viime vuonna ilmestynyt Ghost world. Tokihan tuo pidemmälläkin tähtäimellä hyvin pärjäisi. Hemmetin upea teos jota on mukava lukea suomeksi. Heikoselle vielä kerran terveiset ja kiitokset. Ostakaa nyt jo omanne.

Toinen rakas teos on hiukan vanhempi ja se on - signeerauksen lisäksi - säilynyt vain siitä syystä ettei sitä ihan joka divariin huolittaiskaan. Mortti Tenuponin Piirtäjä comix kirja* jostain 90-luvun alkupuolelta on kaunis ja koskettava teos jota painettiin kai vain parisataa kappaletta. Sitä jaettiin vain harvoille ja valituille mutta minäkin onnistuin jotenkin oman kappaleen saamaan.

* En muista tarkalleen miten nimi kirjoitetaan enkä teosta edes tähän hätään löydä mutta kämppäni kaoottisuuden lisäksi kirjan pienellä koolla on asian kanssa tekemistä - liekö edes aaseiskaa.

Vanhoja omakustanteita(niitä on kans vaikea muuttaa rahaksi) mulla on muutama pahvilaatikollinen ja sieltäki löytyy aikamoisia helmiä. On hauska lukea esimerkiksi niinkin loistavan piirtäjän kuin Hans Nissenin alkuaikojen tuotantoa ja huomata että hänkin on(ainakin joskus ollut) vain tavallinen kuolevainen

Christer Nuutisen ensimmäinen Muusa on edelleenkin erittäin kaunis teos kuten myös J. Styrmanin kaikki Kadonneet pojat ja vaikkapa Jenni Ropen Hissi-lehdet. Timo Ronkaisen muutamista tuotoksista voisi joku Ankkalinnan pamauksen lukija jopa hieman järkyttyä ja hitto löytyyhän noita: J.Lehtoa, Jii Roikosta, Reima Mäkistä, Kivi Larmolaa ja vaikka ketä. Melkoisia aarrearkkuja nuo muutamat pahvilaatikot.

[Tertsi]

Kyllä kai rakkain sarjakuva-aarre on Ruutu ja NonStop lehdet. Ne olivat aikoinaan mieletön elämys   kymmenvuotiaalle nassikalle. Ei ole niitten jälkeen Suomessa julkaistu vastaavaa. Mielestäni.

MUTTA, olen lukenut kyseiset lehdet niin monta kertaa, että osaan ne jos en nyt ihan ulkoa, niin melkein.

Niinpä rakkain aarre kirjahyllyssä ei ole sarjakuva, vaan Numa Sadoulin kirja "Et Franquin crea la gaffe". Sitä on tullut vuosien varrella tavailtua huonolla ranskantaidolla, sanakirjan avustuksella, säännöllisesti ja hartaasti. Siinä on kuvattu belgialaisen sarjakuvan kultaiset vuodet erään keskeisimmän taiteilijan suulla. Ja minkälaiset kuvat siinä onkaan!!! Vau!  

[Esa]

Rahallisesti arvokkain sarjakuva mulla varmaan on Aku Ankka 11c 1954. Mulla on myös täydellinen kokoelma Don Martin lehtiä. Myös kaikki Dragon Ballit. Yhtenä päivänä löysin sellaisen lehden kuin Seikkailu kertomuksia. Siinä on tosiaan seikkailu kertomuksia ja jonkin verran myös sarjakuvaa. Tietääkö kukaan tästä lehdestä? Se on vuodelta 1954. Mutta mulle rakkaimmat sarjakuva-aarteet on varmastikin Ville Rannan Sade ja Anne Muhosen Ada.

[Kookos]

Tinttejäni en ikuna voisi kantaa divariin. On ne niin rakkaita. Samoin kaikki Barksin juhlasarjat ja Rosan kovakantiset (myös Captain Kentucky) jäisivät talteen.

Rahallisesti arvokkaita ei taida paljoa ollakaan. Olen varma että jossain kätköissä on se kuuluisa sähkölaitos-ankka, josta jotain jo maksetaankin (löytäisi vielä).  Samoin arvokas lienee sellainen 60-luvun(?) kovakantinen Robin Hood -sarjakuva, jonka sain pikkupoikana kaverilta, jolla sattui olemaan kaksi.

En kyllä pidä sarjiksiani mitenkään erityisen hyvin. Minusta lehtien ja kirjojen pitää olla luetun näköisiä. Nimmaroidut lehdetkin pyörivät ties missä lattioilla.

[FreakyMike]

En osaa valita rakkainta sarjakuvaa, koska pidän hyvin monista sarjoista tosi paljon. En luopuisi vapaaehtoisesti yhdestäkään kappaleesta kokoelmassani.

Rahallisesti arvoikkaimpia voisivat olla vaikka Kustannus Oy Williamsin "Jätti KAUHU kirja" sekä Semicin vanha 130 sivuinen "Shokki special" ja ne 6 vanhaa Tähtien Sota -albumia.
Myös vanhemmat Conan sarjakuvat ovain kuulemma jo aika hintavia. En omista itse niitä ihan ensimmäisiä 70-luvulla ilmestyneitä, mutta melkein kaikki muut jo löytyvätkin.

[vesapai]

En lähde miettimään kysymystä lainkaan rahalähtöisesti, kun arvokkain rahallisesti lienee tuo taskarikokoelmani.

Sen sijaan rakkaimpia muistoja tai muuten vaan tärkeitä hetkiä ovat tarjonneet mm. Roope-Sedän jouluspesiaali, jossa ensi kertaa julkaistiin Rosan "Takaisin Xanaduun".

Samanlaisia väristyksiä aikanaan tarjosi puolivahingossa ostamani suomenkielinen Sandman: Unien aika -kokoelma.

Ja eräänlaiseksi kuriositeetiksi kai voisi mainita, omalla tavalla arvokkaan King Kong -sarjakuvakokoelman, joka on yhteisomistuksessa ystäväni kanssa. Eräästä numerosta hieman tarinaa tuolla:

http://bulbasaur.ton.tut.fi/echramath/misc/king_kong/

[isokana]

Onneksi sitä kysytään välillä helppojakin kysymyksiä.  

Kaiken yläpuolella omassa kokoelmassani ovat taskarit 1-100. Rahallista arvoa niillä ei ole paljon, kun kunto vaihtelee huonosta keskinkertaiseen, mutta tunnearvoa muutaman kottikärryllisen verran. Silloin kuin noita keräsin, ei viikkorahaa herunut viitosta enempää viikossa, mikä tarkoitti sitä, että kuukaudessa pystyi ostamaan uuden taskarin ja pari käytettyä lähidivarista. Ja silloin valittiin aina repaleisin (=halvin) kappale. Niitä sitten luettiin huolella ja useampaan kertaan. Ja voi sitä onnen päivää, kun oli saanut synttäreiden tai perunannoston johdosta 50 markan setelin. Se kourassa polleana divariin ja pino taskareita tiskiin.  

Niin se on, että kaiken muun voi kokoelmastani ostaa uudestaan muttei näitä taskareita.

[tolppis]

Rahallisesti en tiedä mikä olisi "arvokkain", tuskin juuri mikään, ovat niin luetun näköisiä. Paitsi kyllähän nuo kovakantiset Elektra Lives again ja juuri hankitut League of Extra...jne... vol 2 ja Sandmanin Endless Nights on aika ehtaa kamaa säilytettäväksi. Niin ja tietysti se Dark Knight Returns kovak.  painos jonka just hommasin.

Mutta jos puhutaan niistä sarjakuvistani joita LUEN n. 5 kertaa vuodessa eli uudelleen ja uudelleen niin kysymyshän on helppo: Corto Maltese Siperiassa ja Dark Knight Returns v. 1986 pehmeäkantinen painos, joista etenkin tuo DKR on aivan hajalla, olen lukenut sitä niin monta kertaa, milloin vessanpöntöllä, milloin sängyllä lojuen, milloin sohvalle lyyhistyneenä, junassa, matkoilla, keittiön pöydän ääressä ja ties missä. Oy vey.

 

[thepanu]

Kyllä se mulla täytyy olla muutamaa numeroa vajaa oleva suomenkielisten Dreddien kokoelma ja keskeneräinen englanninkielisten Dreddien kokoelma(lukuun ottamatta 2000AD lehtiä, puhtaat Dredd-lehdet ja albumit)