1974

[Jukka Laine]

Olin 10-vuotias kun vuosi 1974 alkoi. Ruutu ja Zoom ilmestyivät, elämä oli mallillaan. Harrastin jalkapalloa, kesällä olisivat Saksassa MM-kisat. Myös Shokki ilmestyi, se kiehtoi mutta en uskaltanut oikein sitä lukea. Muutenkin värilliset sarjakuvat kiehtoivat vaikka Aku Ankka ei ollutkaan enää parhaimmillaan.

Olin lukenut aikaisemmin Aku Ankan numeroita vuodesta 1953 asti. Myös Nakke Nakuttajaa, Kapteeni Mikiä, Akimia, Teräsmiestä, Teräspoikaa, Texiä, Seikkailu-Sarjoja ja Sarjakuvalehteä. Kiitos isälleni ja hänen kahdelle veljelleen jotka eivät niitä koskaan hukanneet. Tutustuin heidän kauttaan 60-luvulla myös silloisiin tupakkakauppoihin joissa myytiin käytettyjä sarjakuvalehtiä.

Batman oli ollut suosikkini televisiossa kun olin 3-4-vuotias.

Keväällä 1974 olin kovin innostunut sarjakuvista. Kyselin usein kaikilta luokkatovereiltani mikä on Ruudun ja mikä Zoomin paras sarja. Minusta tuntui että kaikilla oli mielipide.

Keväällä televisiosta tuli Star Trek. Nyt ne jaksot on jo nähty SubTV:ltä. Eivät ne niin sykähdyttäneet kuin silloin ennen. Avaruusmatka sen nimi oli silloin telkassa. Samanniminen sarjakuvalehtikin ilmestyi mutta ei yltänyt samalle tasolle. Smith & Jones oli toinen suosikkini.Johanna Raunio valittiin Miss Suomeksi. Hän on yhä kaunis.

Kesällä MM-kisat alkoivat. Kannatin nuorta Ajaxin pelaajaa, hollantilaista Johann Cruijffia. Loppuottelussa Saksa vei sitten Hollannista voiton. Ei siinä mitään, idoleita olivat myös kuitenkin maalivahti Sepp Maüer ja hyökkääjä Franz Beckenbauer. Zoomissakin oli aiheeseen liittyen sarjis pelaajasta nimeltään Walter Müller.

Vuoden lopulla olin jo 11, Zoom loppui, Ruutu ei tullut enää kioskeihin vaan numerot piti hakea divareista. Cruijff pelasi Barcelonassa. Televisiosta ei tullut mitään hyvää. Olin surkeana.

Elämässäni tapahtui tuonkin jälkeen joitakin kiinnostavia asioita mutta 1974 on tähänastisen elämäni paras vuosi.

---

Nyt muistojanne peliin.
 

[Leo]

1997 (saa kai tähän laittaa muistakin vuosista kuin 1974)

Olin silloin muistaakseni 6 tai 5. Meille tuli jo silloin Aku Ankka (minulle on tullut koko elämäni) ja osasin kutakuinkin lukea. Vanhempani lukivat minulle Akuja ääneen ja sen jälkeen menin huoneeseeni lukemaan lukemaan samat Akut. Meillä oli Aku Ankan taskareita 1 kpl. Sitten menin isoveljeni kouluun kirpparille ja ostin sieltä 3 taskaria koska ne näyttivät kivoilta. Samana päivänä menin Stockmannille ja ostin 6 lisää. Tästä alkoi kiinnostukseni taskareihin ja keräilin niitä pikkuhiljaa ja luin jokaisen (opin todella hyvin lukemaan ja olin ensimmäisen luokan alkaessa yksi parhaista). Keräsin ensiksi vuoden 1996 selkämyksistä muodostuvan kuvion. Olin hirveän ylpeä itsestäni. Aloin keräillä divareista taskareita ja ostin aina muutaman kerrallaan. Nyt minulta puuttuu taskareita 9 (joista kolme ovat aivan uusia ja saan ne jouluksi eli oikeastaan 6) ja olen alkanut miettiä mitä teen kun minulla on ne kaikki? Noh, vuonna 1997 naapurillani oli yli 100 taskaria ja minulla ehkä 50. Olin kateellinen naapurulleni ja ajattelin että milloinkohan minulla on noin paljon? Silloin Aku Ankka oli minulle vain keräilykohde, mutta kiinnyin Aku Ankkaan tuona vuotena niin kovasti että luen nykyään jokaisen Akun vähintään 5 kertaan ja parhaimmat yli 20 kertaan. Tuona vuonna Akusta tuli minulla tutumpi kuin koskaan ennen.

[Jukka Laine]

Minulla oli suurin osa Ankoista jo luettavissa kun opin lukemaan. Väittävät että opin lukemaan jo kolmivuotiaana. En itse ole varma asiasta mutta jos näin on niin Ankan ansiota se on. Muistan kyllä että luin Ankkaa jo 1966-68, Itselleni se tuli 1968 toukokuusta. Roope Ankka ja Karjakuninkaan huolet. Ai että se kolisi.

1969 tulivat Asterix ja Jätti. Asterix oli se joka teki minusta sarjakuvafanin. Mutta Jätti-lehden tarina Justice League of Americasta on vaivannut minua yli 30 vuotta. Olen ostanut JLA Archivesit 1-8 ja tiedän että seuraavassa osassa 9 koittaa SE Aquariuksen aika ja Larry Lance uhraa itsensä Maa-2:n puolesta.

Ostin muuten juuri kaikki All-Star Archivesit veronpalautuksillani. Justice Society of America voittaa ilkeän rillikaljupään Brain Waven ja olisivat voittaneet koko maailmansodan jos FDR olisi heidät päästänyt vauhtiin. Joo, olen vasta numerossa 4.

Roy Thomasin All-Star Squadron 70-80-luvulta ei taas ole niin tuttu. Siinä sodan kulku selvitettiin uskottavammin. Kuulemma.

[Hazart]

1974

Olin vasta vanhempieni lähisuunnitelmissa, mutta, ah niin rakas Gibson SG kitarani, oli tehty jo kaksi vuotta aikaisemmin...

(Pitikö tämäkin kirjoittaa, vaikka ei liittynyt sarjakuviin. Nooh... keksin jotain väkisin.)

Sarjakuvaharrastukseni alkoi joskus lukioaikana, kun sain käsiini Will Eisnerin sarjiksia ja Maus:n joskus 1995. Ajattelin, että onkos tällaistakin "puhuttelevaa" sarjakuvaa ja innostuin. Että silleen

[Justus]

1974 oli oikein hyvä vuosi, satuin syntymään sinä vuonna :-). Ensimmäiset sarjakuvakokemukset olivat varmaan sisaren lukemat aku ankat ja vaarini äidin puolelta (s. 1917...) lukemat Asterixit. Hän valitti, että on vaikeaa tämä latina :-).  Mummoni (isän puolelta) oli Rautakirjalla töissä koko ikänsä, joten mummolla oli sarjakuvia meille serkuksille. Nonstoppia joissa oli smurffeja ja Jippo-lehti, jossa oli muistaakseni Modesty Blaisea - ei oikein kiinnostanut. Hesarin sarjakuvat tietysti luin tarkkaan ja Suomen Kuvalehdestä Helmin ja Heikin. Muistan, kuinka vaarini (se toinen, isänpuolelta) ärähti kun näki minut lukemassa SK:ta, että ei siinä ole sarjakuvia. Oli siinä :-).

Tinttejä luin aika pienenä, Tintti Afrikassa oli ensimmäinen Tinttini ja se on yhä tallella. Divarissa kävin jo varsin pienenä vaihtamassa Akkareita vanhempiin. Jonkun muuton tai muun ikävän asian yhteydessä Akut kyllä hävisivät vuodesta -84 taaksepäin. Animaatioista muistan telkkarin Pätkiksen, jossa tuli ainakin Smurffeja. En ole kyllä koskaan pitänyt Smurffeista tai Sturmffeista.

Pahkasika ja Tapiiri sitten tutustuttivat oikeisiin sarjakuviin.

[Yotsuya]

-74 olin yksivuotias. Luulisin että aika olennainen vuosi oli -84 tai -85. Tintit, Asterixit ja Lucky Luket oli laitattu kirjastosta ja luettu moneen kertaan. Itselläni oli mm. läjä Ahmed Ahneja jotka olivat kirjastossa pirun huonosti edustettuina sekä suurimpana aarteena Shokin juhla-albumi. Kaveri hehkutti koulumatkalla Judge Dreddiä, en uskonut sanaakaan ennen kuin näin lehden omin silmin. Divareihin alkoi ilmestyä Conania ja Marvelia, postiluukusta Indiana Jonesia ja Star Warsia, se oli menoa sitten.

[Jukka Laine]

Syksyllä 1984 olin armeijassa. Apupässivuoroon olin varannut Benôit Sokalin"Koiran paluun". Se putosi täysin.

[Esa]

Vuosi 2003! Täytin 13. Aloin pikkuhiljaa lukea muutakin sarjakuvaa kuin Aku Ankkaa. Nyt luen aivan kaikenlaista sarjakuvaa. Aloin myös piirtää sarjakuvaa. Koska sarjakuvat eivät ole elämäni tärkein asia, on vuosi muutenkin ollut hyvä! Minulla on nyt kavereita enemmän kuin koskaa ennen + tyttöystävä. Jalkapallossa pääsin piirijoukkueeseen josta en ainakaan vielä ole tippunut!

Täällähän taitaa olla aika paljon jalkapalloilijoita!

[vesapai]

Muistan elävästi sen kesäkuun päivän vuonna 1991, jolloin sain Aku Ankan taskukirjakokoelmani täydelliseksi. Olin tuolloin vasta kymmenkesäinen, mutta kovin innostunut taskukirjoista.

Viimeinen kokoelmasta puuttunut taskari oli, kuinkas sattuikaan, numero 1; Mikki Hiiri kiipelissä. Tuohon aikaan käytännössä ainoa tapani saalistaa taskukirjoja oli satunnainen matka Turun tai Porin divareihin vanhempien kanssa, eikä numeroa yksi ollut koskaan paikalla. Harvinainen, sanoivat divarien pitäjät.

Sitten kotikuntaani Huittisiin perustettiin divari. Minähän vallan innostuin; täältähän saa vaikka kuinka paljon sarjakuvia! Olin viikottainen sarjisasiakas pienessä nurkkakaupassa, joka taisi saada pääosan voitoistaan pornolla.

Ujona lapsena en oikein ollut uskaltanut ikinä kysyä olisiko tiskin takana mitään, mutta kerran huomasin, että divarinpitäjä selasi läpi pahvilaatikon sisältöä, jossa oli paljon taskukirjoja.

Keräsin rohkeuteni ja kysyin, olisiko taskukirjaa numero 1 saatavilla. Myyjä mietti hetken, sitten ystävällisesti sanoi, että ei tässä lastissa, mutta autossa kuulemma olisi pahvilaatikko, jossa hänen muistaakseen ykköstaskari oli.

Menimme yhdessä autolle, ja olihan siellä takakontissa taskukirjoja melkoinen läjä. Ja pienen kaivamisen jälkeen se ykköstaskarikin löytyi. "Se on aika kallis, kaksikymmentä markkaa", myyjä sanoi. Minä mietin hetken ja päätin, että kyllä se on sen arvoinen. Kävin hakemassa kotoa hieman lisää säästöjä ja ostin taskukirjan. Eipä ole samaa kirjanostotunnetta tuon jälkeen tullut, tokkopa koskaan tuleekaan.  

[[kivi]]

1974? Menin kansakoulun kolmannelle luokalle, se taisi olla itse asiassa viimeinen vuosi ennen kuin koulukiusaaminen koveni ja toisaalta kovetti siirtyessäni erittäin huonomaineiseen, väkivaltaiseen Punavuoren Yhteiskouluun, keskelle 'rööperin jengin' aluetta.

Luin Aku Ankkaa, Ruutua ja Zoomia, keräsin jo muutaman vuoden ilmestyneitä Otavan Tinttejä ja Sanoman Asterixeja, Otavan Lucky Lukeja satunnaisemmin.

Mulla oli myrkynvihreä Helkama-polkupyörä jossa oli pitkä satula, matala selkänoja ja alaskallistettu ohjaustanko, ja kuten muillakin lapsilla siihen aikaan, varsin värikylläiset releet; leveä nahkainen "farkkuvyö", ruskeat housut, oranssit kengät ja vihreä poolopaita. Trip-lippistä ei ollut.

1974 on jäänyt mieleen valoisana vuotena, jolloin Suomessa elettiin eräänlaista henkistä amerikan-50-lukua ja oltiin kutakuinkin varmoja heti nurkan takana odottavasta paremmasta tulevaisuudesta.

[kaltsu]

1974 synnyin ja alamäki on jatkunut näihin päiviin saakka. Vaan löytyy niitä valopilkkujakin. Tässä muutamia.

1982 Italia voitti jalkapallon maailmanmestaruuden mutta minä olin kiinnostuneempi kyseisen maan taidetarjonnasta. Perheemme oli juuri muuttaneet maaseudulta suureen kaupunkiin(Ouluun) ja lyhyen kävelymatkan päässä kotoa oli pieni divari(Kirja-Kulma Tuirassa) joka sai minusta uuden kanta-asiakkaan. Raahasin edestakaisin isoja pinoja Tex Willereitä(myöhemmin kaikki muutkin sarjakuvat) ja meinasin aina kotimatkalla jäädä autojen alle kun en malttanut odottaa kotiin asti vaan piti jo kävellessä alkaa uusia löytöjä lukemaan.

En ymmärtänyt kavereitani jotka käyttivät rahansa irtokarkkeihin ja papatteihin. Herran jestas, papatti-maton hinnallahan sai yhden sarjakuvalehden tai -kirjan eivätkä ne suinkaan räjähtäneet tuossa tuokiossa savuna ilmaan tai aiheuttaneet reikiä hampaisiin.

Keinoni hankkia uutta luettavaa olivat vähintäänkin arvelluttavat. Sen lisäksi että vein kaikki omat sarjakuvani muutaman lukukerran jälkeen vaihtoon, joutui esimerkiksi isäni ihmettelemään mihin muutamat Ruudut ja Non-Stopit hänen kokoelmistaan katoilivat! Ostin minä ne puuttuvat numerot sitten aikuisiällä hälle takaisin.

1986 olin jo kiinnostuneempi jalkapallosta. Diego Maradona oli maailman paras jalkapalloilija(jolla oli jumalakin puolellaan) ja Argentiina voitti hänen tähdittämänään helposti maailmanmestaruuden. Minulla oli kaikkien Suomessa ilmestyneiden Marveleiden(mikäli hyvin päättäväisesti unohti Ihmesarjojen ja 70-luvulla ilmestyneiden kuriositeettien olemassaolot) lisäksi täydellinen kokoelma MM-pelikortteja joita purkan ohella kioskeilla myytiin. Omat potkimiset loppuivat toistuvaan akillesjänteen paukahteluun.

1990 seurasin MM-kisoja vain toisella silmällä. Niin tohkeissani väsäilin ensimmäistä kunnon sarjakuvalehteäni, kekseliäästi nimettyä Kalzua. Olin juuri löytänyt suomalaisen vaihtoehtosarjakuvan ja sen innostuneempi en varmaan ole enää koskaan ollut. Mistään. Onhan tuo into sittemmin laantunut mut tässä sitä tavallaan vieläkin rimpuillaan... ja sitä "vaihtoehtosarjakuvaa" yritetään piirrellä.

Perhanan akillesjänne. Minusta ois voinu tulla hyväkin jalkapalloilija.

[yrjö alkio]

2003

löysin suuren kurpitsan. ja absoluuttisen nollapisteen. aloin soittamaan musiikkia ja piirsin säännöllisesti.
lainasin kirjastosta lehtiä, joita luin.

koska käyn peruskoulun viimeistä luokkaa ja jatko-opiskelu paikkoja etsitään, siitä syystä olen harvinaisen paljon masentunut. lähden lukioon mutta en tiedä pärjäänkö. jaksanko panostaa.

tämä vuosi on muutenkin ollut mullistava ?henkisellätasolla?. liikunnan tunnit eivät ennän ole kivoja koska aikaa voi käyttää parempaankin esim:lukemiseen, piirtämiseen ja musiikin kuunteluun.

aloin käyttää villasukkia ja oudot varpaan palelut loppuivat seinään.


olin ensimmäisen kerran kesätöissä josta sain rahaa ja ostin tusseja ja levyjä.

erosin kirkosta.

[Jukka Laine]

Täällähän taitaa olla aika paljon jalkapalloilijoita!

Jalkapallo ja sarjakuva ovat maailman kaksi kivintä asiaa.

"Hiekkakivi on kuin hiekkaa mutta paljon kivempää"

Ai joo, Maüer ja Beckenbauer pelasivat yhtä aikaa Bayern Münchenissä.

[Leo]

"Hiekkakivi on kuin hiekkaa mutta paljon kivempää"

Se meni suurin piirtein noin Don Rosan tarinassa Vaarojen vuori Suomalaisessa verisossa. Vaarojen vuorihan on ilmestynyt Sammon salaisuus -kirjassa sekä Aku Ankka -lehdessä 8-9/1991. Alunperin vitsi oli sanassa "gneiss" joka on kivilaji ja se äännetään melkein kuten "nice". Hehheh, minun oli aivan pakko kertoa tuo kaikki  

[Jukka Laine]

"Hiekkakivi on kuin hiekkaa mutta paljon kivempää"

Se meni suurin piirtein noin Don Rosan tarinassa Vaarojen vuori Suomalaisessa verisossa. Vaarojen vuorihan on ilmestynyt Sammon salaisuus -kirjassa sekä Aku Ankka -lehdessä 8-9/1991. Alunperin vitsi oli sanassa "gneiss" joka on kivilaji ja se äännetään melkein kuten "nice". Hehheh, minun oli aivan pakko kertoa tuo kaikki  

Jeepers, if you're so crazy 'bout it you can keep it.