Originaalikokoelma näytteillä netissä

[Jyrki Vainio]

Olen hiljalleen laittanut sarjakuvaoriginaalikokoelmaani näytteille nettiin, alan harrastajien nettigalleriaan Comic Art Fans. Minun osastoni löytyy osoitteesta:

http://www.comicartfans.com/GalleryDetail.asp?GCat=8203

Täällä on siis näytteillä se kokoelma, jonka kartuttamisesta olen kirjoittanut kolumneja Sarjainfoon. Muutamia kohteita sieltä viellä puuttuu, mutta olennaisilta osiltaan se alkaa olla jo näkyvillä.
Sieltä näkee mm. miltä näyttää aito Tenavat-strippi ja miten Morris piirtää Lucky Lukea. Millainen on Don Rosan ankka-sivu ja Frank Millerin Daredevil.
(Tarkkasilmäinen penkoja voi löytää sieltä myös Suomen taatusti ainoan George Herrimanin originaalin!)

Muiden keräilijöiden sivuja selailemalla voi tietysti sitten löytää jo aivan mitä vain. Varokaa jäämästä koukkuun - siitä se minullakin alkoi! 

[Hege]

Hyvät hyssykät, ei tarvitsisi miettiä mitä seinälle laittaisi jos tuommoisia omistaisi, mistä seuraakin kysymys, miten noita säilytät, ovatko ne kehyksissä vai niputettuina kassakaappiin? Lisäksi noista sketseistä, ovatko ne aina jossakin ko. tekijän painotuotteessa vai jossakin omassa kirjassaan vai irtoarkeilla? Amerikassa lienee tapana että piirtäjiltä pyydetään piirroksia ihan "puhtaalle" paperille (kun niistä kuvista joutuu tietääkseni maksamaankin) ja sitten ne laitetaan eBayhin myyntiin.

Ne vähät kuvat mitä olen onnistunut Helsingin vierailuilla hankkimaan ovat aina kirjoissa, jotenkin tuntuu falskilta pyytää niitä erikseen.

Ja toisaalta tekisi mieli leikata Trondheimin piirtämä kuva siististi irti Jussi Jänis -albumista ja laittaa se seinälle, mutta toisaalta haluaisi pitää sen siinä albumissa, kun se kerran on siihen pyydetty.

[Jyrki Vainio]

Seinällä on niin paljon piirroksia kuin sinne mahtuu - joku jolla on sisustussilmää voisi sanoa, että reilusti ylikin. Kun siellä vielä originaalien lisäksi on serigrafioita ym. signeerattua grafiikkaa semmoisilta tekijöiltä joilta sen lähemmäksi originaalia on liki mahdoton päästä (Franquin, Hergé, Bill Watterson, Gary Larson), niin laskin taannoin, että seinilläni on nyt jo reilusti enemmän tauluja (40 kpl) kuin asunnossa lattianeliöitä. Mutta kun se nyt vain on niin, että on paljon helpompaa ostaa lisää originaaleja kuin lisää seinää, joten minkäs teet...

Olen skannaillut tuonne galleriaan kaikennäköisiä pikku luonnoksia varsinaisten julkaistujen originaalien lisäksi. Niitä on sekä irtoarkeilla että kirjoissa. Mm. nuo Crumb, Romita ja Taika-Jim+Mustanaamio ovat irtoarkeilla, Ressun kuva kirjassa.
Irtoarkit ovat muovitaskuissa mapissa, samaten minulla on vastaava nippu A3-kokoisia taskuja. En ole aivan selvillä, kuinka arkistokelpoinen säilytystapa tuo on pitkällä aikavälillä, mutta toistaiseksi ainakin toimii.
Isot vanhat stripit eivät oikein sovi mihinkään tuommoiseen, joten niitä minulla on erillään nipussa kaapin päällä pahvikansiossa. Samoin kuin satunnaisia suuria sivuja - esim. MAD-originaalit ovat aivan jättimäisiä.
Ainoa kerta kun olen kajonnut kirjassa olevaan piirrokseen on tuo Morrisin musteella piirtämä Lucky Luke. Se oli tehty ihan perus-albumin etulehdelle (kaikesta päätellen ilman minkäänlaista lyijykynäluonnosta!) mutta oli semmoinen aarre, että se oli pakko leikata irti ja kehystää seinälle. Ehkä se oli väärin - mutta on se vaan silti ehkä kokoelmani harvinaisin aarre.

Kehystämisestä sanoisin sen verran, että en ole uskaltanut laittaa seinälle mitään, mikä olisi piirretty huopakynällä. Niillä kun on paha tapa haalistua ja tuhoutua, ja se voi tapahtua nopeastikin. (Minulla oli joskus seinällä Peyon huopiksella signeeraama Johannes ja Pirkale -juliste ja siitä nimmari uhkasi parissa vuodessa häipyä tyystin olemattomiin! Nyt kun se on ollut sen jälkeen pimeässä, se on säilynyt ennallaan).
Vanha kunnon pullomuste sen sijaan säilyy ajasta ikuisuuteen - sarjakuvapiirroksissa suurempana murheena on ennemminkin halpa, arkistokelvoton paperi joka aikanaan kellastuu ja hapertuu. Mutta kyllä nekin nyt hyvin yhden ihmisiän kestävät, tehköön jälkeenjääneet niillä mitä mielivät.
(Vanhimmat piirrokseni ovat 1910-20-luvuilta, eivätkä ne vielä ole mitenkään kauhean huonossa kunnossa).

[Veli Loponen]

Kehystämisestä sanoisin sen verran, että en ole uskaltanut laittaa seinälle mitään, mikä olisi piirretty huopakynällä. Niillä kun on paha tapa haalistua ja tuhoutua, ja se voi tapahtua nopeastikin. (Minulla oli joskus seinällä Peyon huopiksella signeeraama Johannes ja Pirkale -juliste ja siitä nimmari uhkasi parissa vuodessa häipyä tyystin olemattomiin! Nyt kun se on ollut sen jälkeen pimeässä, se on säilynyt ennallaan).

Olet siis samoilla linjoilla Byrnen kanssa. Sehän ei suostu lainkaan antamaan nimmaria huopakynällä juuri tuosta syystä ja festareillakin se lukee sen säännöissä.

Kuolasin muuten Byrne-originaalejasi (kuten arvata saattaa). Mistä ostit? Festareilta vai Wardenilta?

[Jyrki Vainio]

Olet siis samoilla linjoilla Byrnen kanssa. Sehän ei suostu lainkaan antamaan nimmaria huopakynällä juuri tuosta syystä ja festareillakin se lukee sen säännöissä.

Öhöö... Kyllä nämä originaalisivut on ainakin kaikki signeerattu huopiksilla? Ota siitä sitten selvää. Ongelmallista on se, että tuo Jenkkilän perushuopis Magic Marker ei ole arkistokelpoinen, mutta siinä on niin mukava kärki, että sillä on kiva piirrellä ja sutia nimmareita... Täältä meiltä löytyvä Textmark on siitä parempi, että se tuntuu säilyvän paremmin. Minulla oli muutaman vuoden seinällä Wallun semmoisella tekemä Punaniska-kuva, eikä sille ainakaan käynyt kuinkaan.
Jim Wardenilta ostin nämä joskus n. vuonna 1997. Byrnen sivuja oli niin paljon, että niille oli yksinkertainen hintataulukko, joka meni seuraavalla tavalla: Sivulla yksi ruutu = kallein, kaksi tai kolme ruutua = halvempi, neljä ruutua tai yli = halvin. Ja tietysti lisäalennusta tuli, jos sivulla ei ollut supersankareita vormu päällä. Eli siis tällaiset moniruutuiset sivut, jossa vain väki juttelee, olivat kaikkein halvimpia, vaikka niistä kuitenkin Byrnen tunnistettava tyyli tulee selvästi läpi ja niissä on jännää kuvakerrontaa. (Noilla viidellä peräkkäisellä sivulla, jotka minulla on, käydään läpi Next Menin koko taustatarina).

Haalistumisesta puheen ollen: näistä sivuista yksi oli kovin haalukka kun sen sain ja kysyin siitä Byrneltä itseltään. Hän sanoi, ettei se ole haalistunut, kyllä se on piirretty ihan pullomusteella, mutta ehkä sillä erää käsillä on ollut laimennetumpi satsi tussia.

[Tertsi]

Komea on kokoelmasi!

Giraud ja Morris sykähdyttivät. Eniten.

[W]

Joskus sun täytyy pitää näistä originaaleista näyttely.
En varmaan ole ainoa joka haluais nähdä näitä livenä.

[Tertsi]

Warda: Mainio idea.

Pimennetty, erikoivalaistu huone joillekin festivaaleille.

Ja liuta kaapinkokoisia sadistivartijoita paikalle, jotta kenellekään ei tule mieleen kajota taideteoksiin.

[Veli Loponen]

Kyllä nämä originaalisivut on ainakin kaikki signeerattu huopiksilla? Ota siitä sitten selvää.

Ahaa. Pitääkin tarkistaa, mitä se tarkoitti. Jotain markereita ne oli, mitä se ei suvainnut, mutta tosiaan, kyllähän Byrne piirtääkin Sharpie-tusseilla, jotka on huopakyniä. Tosin oman kokemuksen perusteella aika hyviä: jälki on mustaa eikä parissa vuodessa ole tapahtunut mitään muutosta.

Haalistumisesta puheen ollen: näistä sivuista yksi oli kovin haalukka kun sen sain ja kysyin siitä Byrneltä itseltään. Hän sanoi, ettei se ole haalistunut, kyllä se on piirretty ihan pullomusteella, mutta ehkä sillä erää käsillä on ollut laimennetumpi satsi tussia.

En tiedä laimennetusta musteesta, mutta olen aika usein nähnyt sen originaaleissa samaa. Toisaalta Byrne onkin sanonut, että se usein kokeilee eri kyniä ja musteita, joten Next menissä saattoi olla joku halvempi litku kyseessä.
Noi taitaa vielä olla normaalikokoisia originaaleja. Myöhemminhän Byrne teki jonkin aikaa n. A4:n kokoiselle paperille Next menin originaalit, kun rupes tussausjälki ohentumaan siihen malliin, että ei enää isommassa koossa ois näkyny.

[Timo Ronkainen]

Paljon oli uutta sitten viime käynnin tuolla. Hienoja oli ainakin Bringing Up Father. Ja miksei suomalaisista Rymy Eetu. Kauankos Romita tuota hämistä suttasi?
Komea on kokoelma.

Timo

[Jyrki Vainio]

Uutuutena galleriaan lisätty vuoden keräilylöytö: pieni omistuspiirros Polly and Her Pals -sarjan tekijältä, sarjakuvan jättiläiseltä Cliff Sterrettiltä, vuodelta 1934!

Sharpie-tusseilla, jotka on huopakyniä. Tosin oman kokemuksen perusteella aika hyviä: jälki on mustaa eikä parissa vuodessa ole tapahtunut mitään muutosta.

Eikun ne olivatkin juuri nuo Sharpiet, joista minä puhuin. Joku kyllä sanoi, että ne eivät olisi arkistokelpoisia? Minulla on tuossa vieressä seinällä Tenavat-strippini, jonka Schulz nimmaroi jonkin sortin huopiksella. Kyllä sitä on siinä saanut vainoharhaisena tiirailla, että onko alkanut signeeraus haalistumaan... Ikävä juttu, kun noin vaivattomat, mukavat työkalut ovat niin epävarmoja!

Ne Next Men -sivut ovat nimenomaan niitä normaalia pienikokoisempia. Lisäksi monista niistä näkee, että niitä on luonnosteltu lyikkärillä vain hyvin vähän: näyttäisi nimittäin siltä, että ne harvat layout-viivat on jätetty kumittamatta. Ja se pään räjäyttävä juttu on, että ne hullun byrnemäiset teknologia-yksityiskohdat on kuulemma piirretty siveltimellä ja viivoittimella! Se ei ole kaikkein helpoin mahdollisin työkalu-yhdistelmä...

Timo: En tiedä, miten Romita piirsi kuvan, tuli postissa. Mutta hauskaa siinä on, että tussiviivojen alla näkyy rullaava "sikin sokin" lyijykynäluonnos, joka on juuri sellainen, kuin John Buscema opettaa pahamaineisessa "How to Draw Comics the Marvel Way" kirjassaan...

[Hege]

Eikös tuota tussin haalistumista voisi estää näillä hieman erikoisemmilla uv-säteilyn vaikutuksia vastaan suunnitelluilla laseilla. Toki kehystyksen hinta kasvaa, mutta kun muutoinkin on kyse arvotavarasta...

[Tertsi]

hullun byrnemäiset teknologia-yksityiskohdat on kuulemma piirretty siveltimellä ja viivoittimella! Se ei ole kaikkein helpoin mahdollisin työkalu-yhdistelmä...

Taitaa olla Byrnellä käytössään kikka-keppi. Sellainen viivotin, jossa on semmoiset jalat, että se on noin vajaat kymmenen senttiä ilmassa. Sitten siveltimen varsiosa tuetaan "viivotinta" vasten ja voilá, suoraa viivaa pukkaa!

[Maso]

Uskomaton kokoelma. Miten ne on hommattu? Ainakin joku Millerin DD-sivu lienee nykyään lähempänä 1000 taalaa.

[Antti Vainio]

Vilkaisin vain pikaisesti, aion perehtyä myöhemmin ajan kanssa mutta kyllähän tuo pistää haukkomaan henkeä. Oma maku on kovin eurooppalainen joten nuo sen osaston kuvat ovat mukavimpia katsella mutta hurjimmalta tuntuvat nuo Sterretit sun muut tosi vanhat. Mihin tätä nyt vertaisi, niinkuin jollakulla oli himassa Picassoja ja Cezanneja mitkä se nyt on sattunut ostamaan kun tulivat vastaan