Äänisarjakuva?

[Reima Mäkinen]

Siirretään tämäkin nyt tänne...

Otto K."Ääni jo yksinään on taas niin vaikea käsiteltävä, että ihan selvyyden vuoksi on hyvä jättää sen analysoiminen muihin yhteyksiin."

Tästä syystä puhuisinkin mielummin auditiivisesta kokemuksesta kuin äänestä. Sarjakuvaan ei yleensä sisälly auditivista kokemusta. Vaikka joitain kokeiluja taustamusiikilla on tehty, minun on vaikea nähdä niiden yleistyvän tulevaisuudessa. Perusteluja:

1. Periaatteessa joku silmän liikkeisiin perustuva tunnistus mahdollistasi ääniefektin liittämisen tarkasti kohteeseensa, mutta kysymys onkin siitä, mitä lisäarvoa tällä muka saavutettaisiin nykytilanteeseen nähden?! Auditiivinen kokemus vaatii avukseen laitteen (mikä sekään ei ole ongelma multikoiden ansiosta) mutta silloin se myös rajaa teoksen vastaavien päätelaitteiden sisälle.

2. Sarjakuvan yksi tunnusmerkkihän on ns. laiteriippumattomuus. Sarjakuvaa voi esittää millä tahansa pinnalla, eikä katsojalta vaadita mitään "apuvälineitä".

3. Ääni tuo teokseen mukaan sarjakuvalle vieraan aikakäsityksen. Toisin kuin ääni, sarjakuvaruutu ei ala eikä lopu, se on.

[Jarmo]

Joskus muistan lukeneeni jotain multimediasarjakuvahommelia. Ladattiin lukijaohjelma ensin ja sitten irtonumeroita netistä. Niitä ilmestyi satunnaisesti. Homma perustui yksittäisiin ruutuihin joita selattiin eteen/taakse napeilla.

No, noissa oli satunnaisesti ääniä ja jopa lievää animaatiota.

Periaatteessahan kyse siis ei olisi sarjakuvasta, vaan jostain sarjakuvamaisesta multimediasta tai vastaavasta. Tiedä kannattaisiko moisille ihan omaa taideluokitusta keksiä. Heräisi myös samalla kysymys, onko sarjakuva televisiosta tai näytöltä katsottuna vielä sarjakuvaa? Vai TV ohjelma?

Tavallaan tuo yhden ruudun toimintatapa pelasi strippityyppisissä jutuissa yllättävän hyvin, loppuhuipennusta tai mitään muutakaan ei päässyt vahingossakaan vilkuilemaan etukäteen.

Äänistä ei sen suurempaa lisäetua juttuihin löytynyt.

Toisaalta: "kuka nyt haluaisi kuulla näyttelijöiden puhuvan?" Tälläisellä kommentilla tyrmäsi joku elokuvamoguli (20th century foxin pomo?) aikoinaan äänielokuvan mahdollisuudet!

Joskus kannattaisi olla avarakatseisempi...

[Reima Mäkinen]

No, noissa oli satunnaisesti ääniä ja jopa lievää animaatiota.

Periaatteessahan kyse siis ei olisi sarjakuvasta, vaan jostain sarjakuvamaisesta multimediasta tai vastaavasta. Tiedä kannattaisiko moisille ihan omaa taideluokitusta keksiä. Heräisi myös samalla kysymys, onko sarjakuva televisiosta tai näytöltä katsottuna vielä sarjakuvaa? Vai TV ohjelma?

Tässä tulee juuri se sarjakuvan määrittely avuksi  

Kannattaa myös muistaa, että sarjakuva ja elokuva, samoin tv, ON multimediaa sillä niissä yhdistyy kuva ja teksti. Hypermedia (esim. netti) on sitten erikseen.

Muistatko Jarmo mikä/milloin tuo ruutu kerrallaan multimedia tuli? Ite näin/luin ekan vissiin joskus 1994. Se pyöri just Dossisoftana.

[Leo]

"kuka nyt haluaisi kuulla näyttelijöiden puhuvan?" Tälläisellä kommentilla tyrmäsi joku elokuvamoguli (20th century foxin pomo?) aikoinaan äänielokuvan mahdollisuudet!

Heh, tuo on juuri tuota kun ei ikinä tiedä mistä tulee menestys. Tuoreena esimerkkinä on Harry Potter joka hyllytettiin ainakin kolmella (oliko jopa viidellä) isolla kustantamolla ennenkuin pikkukustantamo nappasi sen.

Olisin kuitenkin valmis tyrmäämään koko sivun sarjakuvassa "oikeassa sarjakuvassa" tuon mahdollisuuden Mutta jos joku haluaa kokeilla niin minä olisin innokas. Mutta sitten tulee se kaikki hankaluus, siitä ettei voi painaa t-paitaa yms. Ja tuollaisen sarjakuvan hintahan olisi taivaallinen - paitsi jos tuosta tulisi yhtä yleinen kuin dvd:stä.

"Yksi ruutu kerrallaan" on hauska idea. Itsekkin teen sellaista powerpointilla, jolla voi laittaa esim. puhekuplat ilmestymään omia aikojaan tai auton kaasuttavan yhtäkkiä pihaan yms. Animaatiosarjakuvaa! Seuraava kysymys onkin missä on sarjakuvan ja animaation raja? Kumpaa tuo powerpointin kanssa säheltäminen on?

[Jarmo]

Muistatko Jarmo mikä/milloin tuo ruutu kerrallaan multimedia tuli? Ite näin/luin ekan vissiin joskus 1994. Se pyöri just Dossisoftana.

No en. Ehkä saattaisin nippa nappa muistaa, jos joku nyt sanoisi vaihtoehtoja.   Suunnilleen noita vuosia sen täytyi olla, macillekin oli versio siitä lukijasta ja sitä käytin.

Kannattaa myös muistaa, että sarjakuva ja elokuva, samoin tv, ON multimediaa sillä niissä yhdistyy kuva ja teksti.

Nipottaja.  

[O.K.]

Elämä on multimediaa.


...

[J.Kantelinen]

Vaikea tähän nyt on sanoa mitään lopullista, mutta tuli mieleen noista aiemmista kirjoituksista, että jos ääni kuuluisi joka ruudussa, niin miten voisi katso aukeamaa tai yhtä sivua kokonaisuutena, jota sivu ruutuineen aina on? Niin, että tälläinen tuli mieleen. En kyllä oikein keksi mitä extraa se ääni oikeastaan antaisi. Paitsi musiikin. Se vähän harmittaa kyllä. Nuottien kirjoittaminen on vähän kalpea versio.

[O.K.]

Musiikin liittämistä sarjakuvaan on varmasti harrastettu silloin tällöin. Onko joidenkin sarjakuvien mukana tullut "soudtrackia"? Kertokaas tietävämmät.

Itse olen huomannut, että sopiva musiikki sopivassa lukutilanteessa kyllä vaikuttaa huimasti lukuelämykseen. Nykyään teen usein niin, että pistän sarjakuvan henkeen sopivaa musaa soimaan. Musa eristää muun hälinän, tunkeutuu sielun syövereihin je sekoittuu hienoksi mikstuuraksi sarjakuvan visuaalisen elämyksen kanssa - varsinkin jos musiikki on sellaista elokuvamaista taustamattoa, joka ei vedä huomiota itseensä.

(Kokeilkaahan Akiran kanssa tiukkaa elektroa tai brakbeattia... Konemusa muutenkin käy usein hirmu hyvin "soundtrackiksi", kun vokaalit eivät ole sotkemassa ja biisit ovat pitkiä. No, minä olen konemusadiggari...)

Olen maistellut ajatusta pitkähköstä verkkosarjakuvasta, jonka taustalle voisi laittaa muzakkia. Ääniraita ei siis muuttuisi ruutukohtaisesti vaan musa muuttuisi parin sivun välein, aina tarinan tunnelman mukaan. Ämppäreiden latausajat aiheuttavat tällaisessa kuitenkin vielä riesaa, minä en ainakaan jaksa lukea jos sivun vaihtuminen vie minuutteja. Mutta onko teillä kokemuksia tällaisista? Onko tätä tehty? (varmaankin on...) Onko se yhtään kehityskelpoinen konsepti?

[Timo Ronkainen]

JOssain vanhassa Sarjainfossa oli juttua sarjakuvien mukana julkaistuista soundtrackeista. Pitää kaivella. Ja tulihan suomalaisen Tommi Hännisen robottisarjakuvan mukana (tai ei ihan suoranaisesti - sen sai halutessaan ostaa, mutta liittyi kyllä sarjakuvaan) kasetillinen konemusaa.

3. Ääni tuo teokseen mukaan sarjakuvalle vieraan aikakäsityksen. Toisin kuin ääni, sarjakuvaruutu ei ala eikä lopu, se on.

Tuo on totta. Mistä ruutu alkaa? Miten pitkä aika ruudussa kuluu? vai kuluuko ollenkaan, eli se on vain yksi hetki, sadasosasekuntiakin lyhyempi. Vai kestääkö se sen aikaa kun sen lukeminen kestää tai...  Äänitehoste on sarjakuvassa visuaalinen elementti, mutta kuinka kauan se kestää? Määritteleekö se ruudun keston? Entä ääni joka kestää ja ulottuu ruutujen yli (Castafioren korujen pianoharjoitukset)?
Onko näiden miettimisessä mitään mieltä?

Timo

[Leo]

Tuo on totta. Mistä ruutu alkaa? Miten pitkä aika ruudussa kuluu? vai kuluuko ollenkaan, eli se on vain yksi hetki, sadasosasekuntiakin lyhyempi. Vai kestääkö se sen aikaa kun sen lukeminen kestää tai...  

Jos ruudussa on viisi puhekuplaa ja kaikissa älyttömästi tekstiä niin tuskinpa ruutu kestää sadasosasekuntia.
Jos taas kuvassa on patsas eikä ruutuja niin silloinhan se voi olla vaikka tuhannesosasekunti. Nämä on hankalia Ja jos ruudussa on vauhtiviivat niin silloinhan hahmo tavallaan
liikkuu... vai kuinka?

[Timo Ronkainen]

Sarjainfon numerossa 36 Jukka Murtosaari spekuloi sarjakuvasävellyksen mahdollisuuksilla. Numerossa 40 Mika Alhanen vastaa lukijankirjeen muodossa ja kertoo sarjakuva-äänilevy -kombinaatiosta, joka käsittelee rock-oopperan muodossa Ranskan vallankumousta. Kaksi LP-levyä ja 12 sivua sarjakuvaa. Teos on vuodelta 1973.
Lehden toimitus niin ikään kertoo älppylevystä The Amazing Spider man - a Rockomic (1972). "Ideana on kuunnelma ... tulos on kaamea, sarjakuvassa ei ole puhekuplia, pelkkää kuvasarjaa ja äänitehostetekstejä vain, ja levyllä kamalaa rokintapaista sekä välissä koomista kuunnelmaa..."

Timo

[Timo Ronkainen]

Jos ruudussa on viisi puhekuplaa ja kaikissa älyttömästi tekstiä niin tuskinpa ruutu kestää sadasosasekuntia.

Niin, kestääkö ruudun aika kaikkien noiden puhekuplien ajan? Lukemiseen menee puoli minuuttia, mutta sinä aikana hahmot eivät ole liikkuneet lainkaan.  
Muutamia hauskoja esimerkkejä ajankulusta ja -käytöstä sarjakuvaruudussa löytyy jo monasti mainitusta Understanding Comics -opuksesta.

Muuten, eikös puhekuplakin ole sarjakuvan ääntä? Ja kuplan avulla voidaan tarvittaessa ilmaista äänen laatu ja voimakkuus. Aina kun joku puhuu, kuluu aikaa. JSiis jo tuo sarjakuvan peruselementti, sarjakuvamaisin kaikista, tuo teokseen mukaan sarjakuvalle vieraan aikakäsityksen. Paradoksi?

Timo

[O.K.]

Onko näiden miettimisessä mitään mieltä?

Kai siinä jotain mieltä pitää olla, kun noita kerran tekiessäänkin joutuu alati pähkäilemään. Minä nyt seuraavassa toistelen itsestäänselvyyksiä (?):

"Visuaalisiin äänitehosteisiin" liittyy vahvasti kokijan kokemukset reaalielämästä. Tutut äänet osataan "ajastaa" ja suhteuttaa ruudun sisältöön. Jos kuvassa on Tau Cetin tuolla puolen vaeltavien ionikaasuolentojen paritteluääniä, niin niiden kestosta tuskin on vaikea sanoa juuta tai jaata... (sitä paitsi avaruudessa kun ei ole ääntä...)

Ääniefektin sijoittuminen kuvassa on myös oleellinen tekijä. Se määrittää missä vaiheessa kuvassa tapahtuvaa toimintaa ääni tulee mukaan. Äänen ja toiminnan (+ kaiken muun sisällön) suhteesta tulee sitten mielikuva ruudun kestosta.

Äänitehoste pitää lisäksi suhteuttaa muuhun tyyliin, että "mittasuhteet" ja käsitettävyys pysyvät selkeinä. Tähän siis liittyy tehosteen koko ja muoto. Karrikoituun tyyliin pitää yhdistää vastaavasti liioitellut tehosteet, realistisessa sarjakuvassa tehosteet jätetään - varsinkin Euroopassa - usein pois.

Siinä pari perusajatusta. Ne ovat kai väitteinä yhtä tosia kuin epätosia, sillä pystyykö noiden paikkaansapitävyyttä perustelemaan tyhjentävästi - taikka kieltämään. Noita yleistyksiä voi tietysti halutessaan lähteä syventämään.

Äänen (kuten muidenkin elementtien) sommittelussa kai pitää lähteä siitä perusoletuksesta, että kohdeyleisön sarjakuvanlukutaito on tekijän "koodeja" vastaava. Äänen sommitteluun on muodostunut hiljalleen omat kirjoittamattomat sääntönsä, joita on vaikea lähteä rikkomaan, jos teoksen ymmärrettävyys halutaan säilyttää.

[O.K.]

Sarjainfon numerossa 36 Jukka Murtosaari spekuloi sarjakuvasävellyksen mahdollisuuksilla...

Tattista, Timo! Jos muistat (tai joku muukin tietysti) muita lähteitä, jossa aihetta on käsitelty, niin olen innokas kuulemaan. Onko verkkosarjakuvan käsittelyn yhteyksissä noussut esiin musiikin yhdistäminen sarjakuvaan?

Kyllä tämän pojan pitää kirjoitusten jälkeen muuttaa kirjastoon asumaan, sen verran on taas sarjakuvateoriainnostus noussut. Kyllä Kvaak on ältsin fantsu juttu! (Paitsi että se on teidän vika jos kirjoitukset menee penkin alle... )

[Jarmo]

Yhden Corto Maltesen (Argentiinassa? Tango?)  mukana tuli CD:llinen argentiinalaista tangoa. En muistaakseni ole tullutk kokeilleeksi yhdistelmänä, kun ostin albumin divarista ilman levyä ja levyn sain myöhemmin.