Bill Willingham : Fables & Jack of Fables

[Matti Karjalainen]

Sarjakuvapaketti ruotsalaisesta Adlibris.comista saapui ja toi mukanaan Fablesin kuudennen osan "Homelands", ja aloitetaanpa sen kunniaksi uusi keskustelu tästä Bill Willinghamin käsikirjoittamasta sarjakuvasta (Vertigo-sarjoja käsittelevässä ketjussa onkin ollut jotain aikaisemmin):

"Fables" tuli allekirjoittaneelle tutuksi Tähtivaeltajan sarjiskatsauksen välityksellä. Willinghamista en ollut aikaisemmin kuullut, mutta aihepiiri vaikutti kiinnostavalta, ja niinpä tilasin kokeeksi muutaman ja jäin melkein välittömästi koukkuun.

Perusidea pähkinänkuoressa: satujen myyttisten hahmojen kotikonnut ovat joutuneet salaperäisen Vastustajan johtaman miehitysarmeijan jalkoihin, ja niinpä Lumikki, Iso Paha Susi (Bigby Wolf) ja kumppanit ovat joutuneet lähtemään maanpakoon meidän ulottuvuuteemme, ja yrittävät elää ihmisten keskuudessa mahdollisimman hyvin rauhassa. Se ei ole kovinkaan helppoa, sillä miehittäjän uhka leijuu yläpuolella kuin Damokleen miekka ja hahmojen välillä on kaikenlaisia jännitteitä ja skismoja.

Sarjakuvaa on verrattu useampaan otteeseen Vertigon lippulaivaan "Sandmaniin", eikä ihan suotta. Saduista tutut hahmot on otettu taitavasti käyttöön. Ne voi edelleen yhdistää vanhaan kontekstiinsa, mutta kaikkein pölyisimmät kliseet on tomutettu pois. Päivitetyt roolit pukevat päähenkilöitä kohtalaisen hyvin: esimerkiksi Prinssi Rohkea ja Ritari Siniparta toimivat hyvin uusissa rooleissaan juonittelevana playboyna ja hämäränä miljonäärinä.

Ensimmäinen osa on vielä vähän hakemista, mutta sitten alkaa tapahtua: "Animal Farm" ja etenkin "March of the Wooden Soldiers" ovat ehdotonta parhautta ja mahtavuutta. Viimeksimainitun "The Last Castle" -episodi oli kaikessa eeppisyydessään parasta jenkkisarjakuvaa mitä olen lukenut parin viimeisen vuoden aikana. "Homelandskaan" ei ole sieltä heikoimmasta päästä, vaikka ihan kaikki juonenkäänteet eivät mieleeni olleetkaan (esim. Punahilkka sekä Little Boy Bluen - mikä tämä sitten onkaan suomeksi - hieman epäuskottavalta tuntuva menneisyys).

Sarjakuvan kuvitus ei ole aina sitä ikimuistoisinta, mutta tarina on itsessään niin hyvä, että se kantaa eteenpäin yksistään (sama pätee vielä näkyvämmin myös "Sandmaniin").

Suosittelen!

[Curtvile]

Willingham on tehnyt paljon hyvää sarjakuvaa. Jostain syystä vain Fables on tosissaan lyönyt läpi. Ehkä taustalla yhä elementalsin ja ironwoodin varjot?

Täytyy myöntää että Fables on hyvää sarjakuvaa. Aihe on hyvä ja tarkoin tutkittu. Sadut ovat uskollisia taustalleen ei Disney-versiolle.
Moninkertaisesti parempaa kuin hyvä, mutta täysin yliarvostettu Sandman. Fables, Hellblazer ja Preacher ovat Vertigon oikeat lippulaivat. Niissä kun on tarinakin.

Varoituksen sananen, Fables kertoo mitä tapahtui satujen päätyttyä, millään tavalla lihaa säästämättä. Ei kai kukaan oikeasti uskonut lauseeseen " ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti" ?
Joidenkin lapsenmielille tekee varmasti pahaa, mutta tutustumisen arvoinen tapaus hyvinkin.

[Teppo Holmqvist]

Juuh, kyllähän tuo Fables kuuluu ihan selvästi Vertigon tuotannon paremmalle puoliskolle, vaikka en menisi sitä kyllä myöskään nostamaan lafkan muiden huippusarjojen yläpuolelle. Tällä hetkellä sarjassa on meneillään sangen lystikäs tarina, jossa arabialaiset satuhahmot tukevat Fabletowniin.

[Matti Karjalainen]

Fables kertoo mitä tapahtui satujen päätyttyä, millään tavalla lihaa säästämättä. Ei kai kukaan oikeasti uskonut lauseeseen " ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti" ? Joidenkin lapsenmielille tekee varmasti pahaa, mutta tutustumisen arvoinen tapaus hyvinkin.

Totta - ja tämä onkin osa Fablesin viehätystä. Perinteisemmissä supersankaritarinoissa suurempaa jännitettä ei pääse syntymään, sillä viime kädessä vain harvoja keskushahmoja päästetään päiviltä pysyvästi. Willingham ei säästele satuhahmojaan, vaan uhraa niitä aika anteliaasti tarinankerronnan alttarille, mikäli tilanne niin vaatii. Tilanne on samantyyppinen kuin nerokkaassa Sopranos-tv-sarjassa: koskaan ei voi olla varma, lähteekö omalta suosikkihahmolta nirri pois seuraavassa jaksossa.

[Jiksi]

Kyllähän Fablesia ihan mielellään lukee, mutta toisaalta Sandmanin ja muiden Gaimanin tuotosten jälkeen satujen uudelleenkierrätys ei enää kovin nerokkaalta ole tuntunut.

[Darzee]

Kyllähän Fablesia ihan mielellään lukee, mutta toisaalta Sandmanin ja muiden Gaimanin tuotosten jälkeen satujen uudelleenkierrätys ei enää kovin nerokkaalta ole tuntunut.

Tuntuupas. Kaikkien tuntemat sadut ovat yhä edelleen riittoisa aarreaitta ja innoituksen lähde taitaville käsikirjoittajille ja kuvittajille. Sandman on asettanut toki riman korkealle, mutta Willinghamin ei missään tapauksessa tarvitse tuntea alemmuutta Gaimanin rinnalla.

[puro]

Ja taas oli Kvaakista hyötyä, kiinnostuin jostain sarjasta, joka ei aikaisemmin herättänyt mitään tunteita.

Playsta irtois noita kotiinkuljetettuna reiluun kymmenen euron pintaan. Näyttävät olevan Titan Booksin versioita, mutta ei kait sen väliä. "Ongelmana" tuolla on, että siellä ei ole tarjolla alkupään numeroita, vaan vasta esim. vol. 5 Mean Seasons tai vol. 6 March of the Wooden Soldiers.

Onko tossa joku tarinakaari, mistä pääsee paremmin sisään, vai kannattaako suosiolla aloittaa alusta? Tai vaihtoehtoisesti, onko hyviä ja halpoja paikkoja hankkia tuo.

-P.

[Matti Karjalainen]

Kyllähän Fablesia ihan mielellään lukee, mutta toisaalta Sandmanin ja muiden Gaimanin tuotosten jälkeen satujen uudelleenkierrätys ei enää kovin nerokkaalta ole tuntunut.

Neil Gee ei taida vaan käsitellä hirvittävän paljon satuja, siis Punahilkkaa, Prinsessa Ruususta ja tätä ihan perinteistä Grimm-osastoa, vaan pitäytyy enemmän muissa myyteissä ja tarinoissa. En kyllä ole ihan kaikkia Sandmaneita lukenut, joten saatan olla väärässä, mutta ainakin minulle "Fables" tuntuu tuoreelta ja raikkaalta.

Jotenkin lähimpänä Fablesin vertailukohtana tulee mieleen Tex Averyn hulvaton animaatiolyhäri "Pikku Hilkka Punapäästä" (olisiko ollut alkuperäiseltä nimeltään Little Red Hot Riding Hood?), jossa siinäkin satuhahmot pääsivät temmeltämään urbaanissa ympäristössä vähän erilaisissa rooleissa:

http://www.animationartgallery.com/images/OSC/OSCMF1.gif

Äidinkielen opettaja näytti tämän aikoinaan lukiossa eräänä versiona Punahilkasta, kun käsittelimme Bruno Bettelheimia ja muuta sellaista.

[Matti Karjalainen]

Onko tossa joku tarinakaari, mistä pääsee paremmin sisään, vai kannattaako suosiolla aloittaa alusta? Tai vaihtoehtoisesti, onko hyviä ja halpoja paikkoja hankkia tuo.

Alusta kannattaa - tai on melkeinpä pakko - aloittaa. Sarjakuvasta saa silloin eniten irti. Ainakin ruotsalainen www.adlibris.com myy myös noita alkupään osia, ja taitaapa niitä löytyä myös www.bookplus.fi :n valikoimasta. Hinta asettunee jonnekin 15-20 euron tietämille.

[Curtvile]

Hyvin varustetut sarjakuva-antikat mm. Alfa-Antikva, Good Fellows ja Fennica.
Toinen hyvinkin yllättävä taho : Akateeminen kirjakauppa.
Hinta 11-22 euroon teoksesta riippuen.
Fablesin ystäviä saattaa kiinnostaa myös Willinghamin edellinen vertigosarja/kokoelma Proposition player.
Pokeripelissä ei kannata voittaa muiden pelimerkeiksi kuittaamia sieluja...
Ei herkästi uskonnolliseen vakaumukseensa suhtautuville.
Ja jottei bensa liekeistä loppuisi: Gaiman on hyvä, mutta sandman ei ole hypensa tasolla. Hyvää Gaimania Books of Magic, Neverwhere, American Gods, Anansi Boys ja tietenkin Good Omens.
On Neil ihan mukava heppu ja osaa hommansa, mutta asia täytyy asettaa perspektiiviin, makuja on monia ja intomieliselle fanittajalle kaikki on kuitenkin jumalan sanaa.

[Antti Vainio]

Olen havaitsevani Sandmanin niittaamisessa nyt vähän sellaista meininkiä että kun jostain pienen piirin jutusta tulee äärimmäisen suosittu niin siitä on pakko löytää jotain perusteellista vikaa väkisin. Minulta puuttuu the Wake ja olen täällä ennekin muistaakseni vinkunut siitä että Sandmanissa on paskoja piirtäjiä (eikä kaikki tarinatkaan ole onnistuneita) mutta onhan se pirun hyvä sarjakuva. Näitä Gaiman-fanaatikkoja en arvosta yhtään kun en arvosta minkään sortin fanaatikkoja mutta dorkia nyt riittää joka junaan. Kuulemma John Byrnellä  ja Spawnillakin on hysteeriset faninsa joten siihen verrattuna Gaiman-kultti kuulostaa aika harmittomalta

[Curtvile]

Aivan totta. Saat sympatiani. Minusta molemmilta niin Gaimanilta kuin Byrneltä löytyy sellaisia rimanalituksia että oksat pois. Ja vastaavasti myös uskomattoman hyvää kamaa. Ehkä olen vain törmännyt NG-kultin fanaatikkosiipeen turhan usein.
Kyllä, Sandman on pirun hyvä. Mutta ei ainakaan minulle sarjakuvailmaisun korkein veisuu. Eikä mikään varsinainen laatunormi.
Koetin kohdistaa kritiikin siihen että Sandman on se mihin kaikki tuppaavat vertaamaan muita vähänkin fantastisempia elementtejä sisältäviä laatusarjakuvia. En oikein ymmärrä miksi. Eihän yleensä Asterixia ja xiii-tä vertailla keskenään koska molemmat ovat ranskalaisia sarjakuvia.
Avarakatseisuus tuo katoava luonnonvaramme.
Pienen piirin juttu on silti aina  helppo silmätikku. Kuten Gaiman-fanit, manga-fanit tai aikuiset ihmiset jotka yhä lukevat sarjakuvia.
Kyllä niissä JOTAIN vikaa täytyy olla. Mutta ei tietenkään minussa.

[Teppo Holmqvist]

Ja jottei bensa liekeistä loppuisi: Gaiman on hyvä, mutta sandman ei ole hypensa tasolla.

Pistänpähän minäkin lusikkani soppaan. Sandman on äärimmäisen vahvaa sarjakuvaa, mutta vain kolmen ensimmäisen suuremman tarinakokonaisuuden ajan. Usvien Ajan jälkeen tuleva materiaali on lähinnä keskinkertaista ja sitä alkaa pahasti vaivata suunnattomuus.

[Maso]

Tulipa tuo uusin Homelands'kin luettua. Fables on tosiaan ihan laadukasta ja viihdyttävää luettavaa, mutta Sandman vs. Fables keskusteluun en aio osallistua.

Jotenkin jäin kaipaamaan Lumikkia ja Bigby Wolfia tylsien Kaunottaren ja Hirviön sijaan (jotka eivät tosin ole mitenkään suuressa roolissa tässä uusimmassa tradessa). Välinäytöksenähän  nähtiin, että Prince Charming lähetti Mowglin Bigbyn perään, joten eiköhän se Iso ja Paha vielä nähdä (ja toivottavasti myös se yksi poika(nen) jonka Lumikki lähetti Bigbyn perään). Hauskinta antia sarjassa ovat olleet Prince Charmingin entisten vaimojen (Lumikki, Tuhkimo ja Ruusunen) keskustelut prinssistä.

Adversaryn "henkilöllisyyden" paljatuminen oli aika pettymys. Muutenkin ihmetytti, että "homelandsissa" oli niin paljon ihmisiä ja satuhahmoja eikä niitä oltukaan tapettu ja orjuutettu ja ties mitä Adversaryn joukkojen toimesta. Arabian Nightsia odotellaan mielenkiinnolla. Mahdetaankohan sen jälkeen päästä kaukoidän maiden satuhahmoihin...

[Jukka Laine]

Gepetton jutuista päätellen kaukoidän ja Afrikan hahmoihin päästään parinsadan vuoden päästä...

Minua kiinnostaisi enemmän tietää miksei Lumikille saa mainita mitään seitsemästä kääpiöstä...