Alternative Mangaa?

[Reima Mäkinen]

kaikki sarjakuva on "taidetta" myyntilukujen valossa ja ihmisten täytyy erotella tekemisensä muilla itse keksimillään kriteereillä.

Nii, ja sitten vielä sana "alternative" voi olla jossain mielessä myös ihan markkinointiveto, siis niin että sillä tähdätään ko. tuotteen parempaan myyntiin?
Otin tämän käsitemössön nyt ylös vain sen takia, että jengi ei tarjoaisi tänne ihan mitä tahansa mikä on piirretty eri lailla kuin Dragon Ball tai Ranma. Esim. noiden kauhupiirtäjien kanssa voi rajanveto olla vaikeaa, sillä kauhuhan on yksi iso mangan lajityyppi, mutta toisaalta osa tekijöistä on sen verran häiriintyneen oloisia, että sarjat putoo väkisinkin marginaaliin.

Ehkä tässä pitäisi pystyä tunnistamaan ns. perinteiset mangajuonet, motiivit ja yleisön kosiskelu siitä että joku tekee jonakin aikana aidosti tutkivaa ja uutta urkivaa matskua. Eijoo helppoo, sillä valtavirta ahmii koko ajan Japanissakin alakulttuureja sisäänsä kuin nälkäinen riisikakkuja.

[kaltsu]

Aattelin just että teen paidan jossa lukee "sun alternative on mun mainstreamia".

[Lönkka]

Ehkä tässä pitäisi pystyä tunnistamaan ns. perinteiset mangajuonet, motiivit ja yleisön kosiskelu siitä että joku tekee jonakin aikana aidosti tutkivaa ja uutta urkivaa matskua. Eijoo helppoo, sillä valtavirta ahmii koko ajan Japanissakin alakulttuureja sisäänsä kuin nälkäinen riisikakkuja.

Ehkäpä tässä auttaa vähempi mangaa lukevallekin paikoitellen mainiosti toiminut VIZin opassarjis mangan saloihin eli Even a Monkey can Draw Manga? Kirja todellakin todistaa että apinakin siihen pystyy...

[Reima Mäkinen]

Ehkäpä tässä auttaa vähempi mangaa lukevallekin paikoitellen mainiosti toiminut VIZin opassarjis mangan saloihin

Tuo on järkäle. Ja käsittääkseni mainstramia?! Mutta niin hulvaton, että ei tiedä uskoisko niitä sepustuksia vai ei?! Itse enimmäkseen otan Takakuman ja Aiharan jutut tosissaan.

[Lönkka]

Tuo on järkäle. Ja käsittääkseni mainstramia?!

No ei se nyt mikään järkäle ole, isompi alppari mutta ei edes Watchmenin kokoinen. Enkä missään nimessä kutsuisi mainstreamiksi, josta varmaankin jo myyntiluvut kerovat jotain. Mutta ainahan noista mainstreamin ja alternativen rajoista voi loputtomiin vääntää peistä.

Mutta niin hulvaton, että ei tiedä uskoisko niitä sepustuksia vai ei?! Itse enimmäkseen otan Takakuman ja Aiharan jutut tosissaan.

Ööö, nyt en ymmärrä.
Nehän "opastavat" tai siis näyttävät sarkasmin avulla tuossa mangan kliseet. Ei piruilua tarvitse uskoa vaan kenties viihtyä niiden äärellä.

[laymon]

Taas yksi termistöväittely. 

Tarkoitukseni ei ollut ruveta puimaan terminologiaa; lähinnä ajattelin sitä, että tässä ketjussa olisi ehkä hyvä keskittyä nimen omaan käännetyn mangan vaihtoehtoisempiin nimikkeisiin, koska käsittääkseni tämän ketjun aloittaja ja suurin osa Kvaakilaisista ei japania osaa. Mutta ihan miten vaan.

[Reima Mäkinen]

Suuri sivumäärä tai -koko ei välttämättä tuota substanssiltaan painavaa teosta. Mutta tämä toimii toisin päin. Ollen "järkäle" tietomääränsä ja esittämiensä asioiden laajan skaalan ansiosta. Kestää helposti useita luku ja selauskertoja.

Kustantaja: Shogakugan - viittaisi vahvasti mainstramiin?

Todesta ottamisella taas tarkoitan sitä, että kun kirjassa esitellään kaiken maailman ilmiöitä pikkuhousujen evoluutiosta ideointitekniikoihin, niin näillä voisi olla aika paljon pohjaa todellisuudessa. Parodian ja pastissin lukeminen ja tunnistaminen (erottaminen aidosta, itsenäisestä kertomuksesta) on mahdotonta kun ei tunne materiaaliin upotettujen lukuisten viittausten kohteita. Kyllähän sieltä yhtä sun toista tuttua pystyy bongaamaan, mutta kun sarja on noin täynnä viittauksia, menee niistä iso osa ohi hilseen. Toisaalta kirjan nerous on ihan yleisessä mangapiirustusoppaiden parodioinnissa sekä persoonallisissa hahmoissa. Hahmot ovat on viety niin överiksi, että monesti huvittaa vaikka ei oikein tajukaan että miksi?

Laymon: "Käännetyn mangan vaihtoehtoiset nimikkeet."
Toiselle se vaihtehto on Naruto, kun sitä ei ole käännetty suomeksi. Ja jollekin toiselle se on jotain... vaihtoehtoisempaa. Mutta, anteeksi jankutukseni.

[Janne Kuusinen]

Even a Monkey Can Draw Manga oli oikein hilpeä, parhaimmillaan opettavainenkin "opas", joka sopii hyvin "alternative":n kenttään etenkin rupisen piirrosjäljen osalta. Huono karvaperseäijähuumori osui kohteeseen yllättävän usein, ja vastaavasti hysteerisen manga-kulttuurin kysenalaistaminen oli hyvinkin tervettä.

Bookplussan kautta löytyi tämä opus, suosittelen tiedonjanoisille pöhköilyn ystäville. Ja pohjimmiltaanhan kaikessa sarjakuvassa kyse on juuri tästä: mistä tahansa voi piirtää mitä tahansa miten tahansa.

Melkein.

[Outi]

Junko Mizunon mangat on ihan sairaita ja psykedeelisiä. Kipeän huomoristisia versioita perinteisistä kansansaduista (Tuhkimo, Pieni merenneito). Niissä syödään ihmisiä jne. Tyylikin on jotain design-tyyppistä, ei perinteistä mangaa. Ihan kiinnostaa, suosittelen...

Joku julkaisee englanniksi, en tiedä kuka.

[Lönkka]

Joku julkaisee englanniksi, en tiedä kuka.

VIZiltähän nuo ovat tulleet.

Alunperin julkaisivat Mizunoa niiden Pulp -nimisessä manga-antologialehdessä.

Pidän Mizunon piirrosjäljestä. Lisäbonuksena voi pitää sitä että ei ole kovin yleinen mangatyyli (tietääkseni). Omintakeisuus on aina mukava asia.

[rama]

Pidän Mizunon piirrosjäljestä. Lisäbonuksena voi pitää sitä että ei ole kovin yleinen mangatyyli (tietääkseni). Omintakeisuus on aina mukava asia.

Mizuno käyttää varsin tavallista kuvitustyyliä (varsinkin mainospuolella), mutta aivan uudella tavalla, ja sitäpaitsi sarjakuvassa. 100% cool!

[Aura]

Junko Mizunon mangat on ihan sairaita ja psykedeelisiä. Kipeän huomoristisia versioita perinteisistä kansansaduista (Tuhkimo, Pieni merenneito). Niissä syödään ihmisiä jne.

Mutta kansantarinathan vasta kipeitä ovatkin... Grimmin sadutkin ovat niitä ns. siistittyjä versioita.

Nekojirun sarjakuvia en ole päässyt vielä lukemaan, mutta Cat Soup on nähty. Monta kertaa. Suunnilleen siitä asti on vaivannut miksi ja miten Nekojiru päätti päivänsä. Pitäisi kai etsiä tietoa...

[VesaK]

Mizuno käyttää varsin tavallista kuvitustyyliä (varsinkin mainospuolella), mutta aivan uudella tavalla, ja sitäpaitsi sarjakuvassa. 100% cool!

Mizunon haastattelu löytyy Sarjainfosta 126 (1/2005).
Pätkä jutusta myös tuolla:
http://www.kupla.net/sarjainfo.php?id=56

[Outi]

Nekojirun sarjakuvia en ole päässyt vielä lukemaan, mutta Cat Soup on nähty. Monta kertaa. Suunnilleen siitä asti on vaivannut miksi ja miten Nekojiru päätti päivänsä. Pitäisi kai etsiä tietoa...

Mistä Kissasopan saisi!? En ole ikinä nähnyt... pakko nähdä!

En muista enää kaikkia yksityiskohtia mutta Nekojiru oli kovasti masentunut aina & kaikkialla ja tappoi itsensä kun ei enää jaksanut moista. Sarjakuvista näkee kyllä aika hyvin, ettei Nekojiru-rukan aivo ihan normaali ollut. Suurin osa sarjakuvien materiaalista on ihan suoraan unista, siis suunnilleen 1:1. Uh-huh. Ranskan Imho-kustantamon julkaisuissa on juttujen väleissä yhden sivun lapsuudenmuistoja yms. hetkiä elämästä - nekin kertoo aika karua kieltä. Nainen tuntuu olleen aika viehtynyt kaikkeen sairaaseen, ihmisten omituiseen käytökseen, uskonnollisluonteisiin ilmestyksiin jne.

Suosikkini on se jakso, jossa Isosisko-kissa on kuumetaudissa ja joku ihme Intia/Afrikka-jumala tulee hakemaan sielun mukaansa. Pikkuveli-kissa nappaa sielusta kiinni, sielu repeää kahtia ja niin Isosisko jää elämään puolisieluista, vajaata elämää. Jumala taas saa omasta puolikkaastaan sielukiertoon vain kukan aikaiseksi - jonka onneksi Pikkuveli löytää ja näin paluttaa koko sielun siskolleen...

Mizunosta: Mulla on Mizunon disainaama söpöliini muovinukke, jolta saa peruukin pois päästä ja alta näkyy aivot. Huippua!

Lisäys: Nekojiru kuului Garon perussarjakuvantekijöihin joten ainakaan julkaisukanavan puute ei vaivannut. Eihän Garo maksanut ja myikin huonoimmillaan vain jotain hassut 10-30 000 kpl (...) mutta kuitenkin. Kai N. kuoli jo jotain 10-15 vuotta sitten...?

[Aura]

Mistä Kissasopan saisi!? En ole ikinä nähnyt... pakko nähdä!

Ostin omani taannoin Helsingin Fennicasta, joku taisi saada oman kappaleensa Pienen Leffakaupan kautta.