Mätiä munia ja härskejä kaloja löytyykin onneksi ihan paikan päältä. Ei vaan, pilapiirtäjänä Peters on paljon siedettävämpi kuin ns. sarjakuvantekijänä.
Pilapiirroksia, siis yksiruutuisia tyyliin Gary Larson, nuo sen sarjatkinhan lähinnä ovat.
Mutta itse asiassa poliittisten pilapiirrosten puolella hän on myös herättänyt alan väessä arvostelua jenkeissä: vanhan kaartin piirtäjät kun ovat olleet semmoisia totisia torvensoittajia, joille tärkeintä on julistaa vahva mielipide (ja tehdä se kovaa) ja huumori tulee sitten pitkälti sen jäljessä, jos tulee. Mike Peters oli etunenässä semmoista piirtäjien uutta sukupolvea joskus 70-80-lukujen taitteessa, jotka rupesivat tekemään selkeämmin viihteellisiä piirroksia. Niin että niissä tärkeintä oli olla joku vitsi, sanoi se sitten jotain vakavaa samalla tai ei. (Usein kai ei?).
Eli siis hän oli osaltaan tekemässä Amerikasta entistä kepeämpää ja viihteellisempää, vähemmän asiallista maata...
Vaiko reagoiko vain jo tapahtuneeseen kehitykseen ympärillään?
Jim Borgman puhui pilapiirtämisen ja sarjakuvan eroista silloin ensimmäisellä Suomen vierailullaan pressiklubilla 1999 ja kutsui tällaisia kuvia "Jay Leno vitseiksi". Että niin kuin näiden talk show monologien ajankohtaiskommentit, ne nyt naurattavat kerran, ehkä, mutta eivät lopultakaan sano yhtään mitään. Hän sanoi pitävänsä suurena epäonnistumisena, jos jonain päivänä joutui deadlinen pakosta toimittamaan lehteen tällaisen työn, eikä ollut keksinyt mitään muuta. (Hän oli siis poliittisten pilapiirrosten suhteen vielä vähän niitä vanhan koulukunnan miehiä).
Kirjoittaja