Minun Elämäni on kyllä vähän menettänyt otettaan, aikaisemmin olin sarjan suuri fani.
Olen eri mieltä. Aina kun Timppa tuntuu alkavan toistaa itseään Hesarissa, hän yllättää jollain nerokkaalla käänteellä. Joulukuun jaksot Minun Elämäni-sarjaa ovat olleet erittäin kypsää ja seesteistä tavaraa. Vuoden vaihtumista käsittelevä tuorein jakso sai filosofisuudessaan minut haukkomaan henkeä ihastuksesta. Minun Elämäni ja Nytissä ilmestyvä Pieni Kuolema ja Tilsa ovat ainoat lukemisen arvoiset sarjakuvat Hesarissa. Tai no, Naisen kanssa uusien taiteilijoiden tulkitsemana oli hetken aikaa myös todella hyvä.
Edelleen ihmettelen, mihin ja miksi Laihonen & Ludwig hävisi Länsiväylästä?
Eiköhän sarja vain ollut niin huono, että uusi päätoimittaja pisti sen ensi töikseen pellolle. Nykyään symppaan päätoimittajia
Ei L&L:llää kannata enää takaisin kysellä, minä olen lopettanut piirtohommat ja Länsiväyläkin on ihan erilaisessa kilpailutilanteessa nykyään. Nyt kun en enää työskentele lehdelle, olen huomannut, että eipä sitä mitenkään säännöllisesti tule luettua. Sehän taas on myrkkyä jatkosarjoille.
Häjyt on hieno sarjakuva ja sen valinnassa näkyy selvästi Länsiväylän sarjakuvatoimittaja Klaus Nurmen (kaikki muistavat varmasti ensimmäisen Kannuksen loistavan kansitarinan tekijän) käden jälki.
En ole katkera, tai en sitä ainakaan jaksa aktiivisesti ajatella, mutta tietyllä tavalla hassua tietysti on, että Espooseen sijoitettu sarjakuva Espoolaisessa paikallislehdessä korvautuu leimallisesti Pohjanmaalle sijoittuvalla sarjakuvalla. Tässä on varmasti tutkittu Espoon muuttotilastoja ja löydetty menestysresepti, jolla pistetään kampoihin Vartissa ilmestyville Lassille ja Leeville, Vastakarvalle ja Mutsille, puhumattakaan 100:n ja Metron sarjoista.
Kirjoittaja