Piirustusoppaat, nettilinkit, ym. referenssit

[Curtvile]

kyllä, siinä käsitellään myös netin käyttöä markkinoinnissa ja mm. mikä ero resoluutioissa nettisovellusten ja painotuotteiden välillä.
ComputerComics olisi kai ollut epätrendikäs ja kömpelö nimi.

muta totta pääpaino on softissa paperituotteisiin liittyviin asioihin uhrataan ~200 sivusta ehkä sellainen 5-10sivua?
taittamista käsitellään enemmän ja layereihin liittyviä juttuja piisaa yli minun hilseeni.

[Reima Mäkinen]

Tämä opus korjaa tuon puutteen.
 Webcomics: Tools and Techniques for Digital Cartooning
Barber, John ; Withrow, Steven
ISBN: 9780764129827
vajaa 200 sivua.

Oisko tää nyt si paras näistä. Itellä on Toon Art niminen opus ja jonkun vähän vastaavan luin koulun kirjastosta. Näissä tuppaa olemaan tekijöillä vaikea päättää keskitytäänkö silmäkarkkiin vai asiaan. Yleinen tapa on myös kasata kirjoja suht nopeasti haastattelemalla/esittelemällä suuri joukko piirtäjiä töineen ja pintapuolisesti myös tekniikoineen. Lienee makuasia pitääkö tätä optimaalisena lähestymistapana.
Yleisesti ongelma on kai se että ohjelmia ja niiden versioita on niin paljon, sanasto on kirjavaa jne. Fotari on selkeesti tämänkin alan kingi (käytetyin ja useimmiten käyttökelpoisin) ja sikäli siihen keskittyminen on perusteltua. Joku Gimp saattaa kyllä vielä muuttaa tilanteen. Tutkin asiaa   

[Curtvile]

Oisko tää nyt si paras näistä. Itellä on Toon Art niminen opus ja jonkun vähän vastaavan luin koulun kirjastosta. Näissä tuppaa olemaan tekijöillä vaikea päättää keskitytäänkö silmäkarkkiin vai asiaan. Yleinen tapa on myös kasata kirjoja suht nopeasti haastattelemalla/esittelemällä suuri joukko piirtäjiä töineen ja pintapuolisesti myös tekniikoineen.

Varaudu pettymykseen jos odotat paljon muuta. Webcomics käsittelee niin silmäkarkkia kuin eri piirtäjien/käsikirjoittajien töitä ja tekniikoita + haastatteluja.
Silti parhaasta päästä mitä on tullut vastaan.
Minua viehätti työvaiheiden selkeä listaus ja eri sarjakuvatyylien rikkaus.

[keijoahlqvist]

Minua viehätti työvaiheiden selkeä listaus ja eri sarjakuvatyylien rikkaus.

Samoin.
Tekijät olivat laatineet seikkaperäisiä selostuksia työskentelyvaiheistaan, ja sepä poikkeuksellisen mainiota. Mutta jotta tuosta olisi hyötyä, pitäisi kokeilla kaikki läpi ja yrittää suodattaa jokin yleinen ohjeisto. Yritin poimia sieltä aineksen nettisarjakuvakurssiin mutten ehtinyt testata toimiiko. Kysyy aikaa.

[Anssi Rauhala]

... Mutta jotta tuosta olisi hyötyä, pitäisi kokeilla kaikki läpi ...
... Kysyy aikaa.

No herra mun jee nyt taas. Olisin luullut, että Keijo jo tähän ikäänsä olisi ymmärtänyt, että aikaa siihen menee, ja siitä on ihan turha nillittää. Me, kohta kuolevat, saatamme tarvitakin konsteja tehdä nopeammin vielä tekemättömät asiat, ennen kuin aika on täysi.

Mutta: Jos nuori ihminen ei tahdo kuluttaa kallista aikaansa oppimiseen opettelemalla oikeasti ja kärsivällisesti kokeilemalla kaikkea, hankkikoon muun ajanvietteen... ai niin, mutta ajanvietteitähän niillä jo on. Nuorisolla.

Ja kyllä se Keijo taitaa niitä pilttejä potkia aktiivisiksi riittämiin , ihan viran puolesta.

Voi hitto. Pitää mennä takaisin töihin. Äkkiä.

[keijoahlqvist]

... ai niin, mutta ajanvietteitähän niillä jo on. Nuorisolla.

Joo. Ne perkelehet pelaa.   Jotkut kitisee verukkeeksi että suuntautuvat pelisuunnittelijoiksi - kuin tunnustaisi aikovansa Kiinaan elindiileriksi!

Mutta pelaamiseen menee pilttien aika. Sitten eräänä päivänä vähän yli kolmikymppisenä opintotukilähde kuivuu ja ollaan mitäänosaamattomana hukkanappulana  Siinä Suuressa Pelissä, huoh. Jäkäti jäkäti.

[ezuli]

Löytyipä jälleen yksi sarjakuvanteko-opassarjakuva.
http://www.lampaille.com/tiedostot/opas.pdf

[S.B.]

Olin kolmen vaiheilla, mihin tämän lykkään: Mad-lehti, Mestareiden työvälineet vai tämä. Mestareiden työvälineet sikäli, että tuolla kerrotaan (tussaustutoriaalissa) Mort Druckerin käyttävän Gillottin 1950-terää.

http://www.tomrichmond.com/blog/?p=181
http://www.tomrichmond.com/blog/?p=210

Tom Richmondin blogi esittelee suht kiintoisasti tuollaisten klassisten jenkkipilapiirrosten syntyä.

Tarkemmin lueskelin tuota kaksiosaista tussausopasta. Mielenkiintoista on esim. se että kaveri piirtää laajat kaaret vakaimman sivellinviivan saadakseen aina itsestä poispäin, ja tarpeen mukaan sitten pyörittää paperia alustalla. Tähän liittyy myös koko käsivarren käyttö ranteen sijaan. Lyhyet viivat ovat asia erikseen.

Tuo siveltimen ja terän toisiaan täydentävä käyttö on myös hauskaa katseltavaa.

Ehkä tämä oli jo ennestään tuttu, kun ei ole ihan uunituore.

[Ami]

Filosofian akatemian Luovan työn opas.

[Timo Ronkainen]

"Luovan työn tekniikat"

Gosh.

"Synergistisen dialektiikan aivomyrskymetodi"

Double-gosh. 

Timo

[Ami]

"Luovan työn tekniikat"
Gosh.
"Synergistisen dialektiikan aivomyrskymetodi"
Double-gosh. 
Timo

Mikä siinä on niin pahaa, jos luovuutta yritetään opettaa?

[keijoahlqvist]

Mikä siinä on niin pahaa, jos luovuutta yritetään opettaa?

Taitelijat itse ovat kehittäneet konsteja  lisätä yllättävyyttä ja sattuman vaikutusta työskentelyynsä. Niitä on tutkittu ja opetettu.

Yksi tapa on käyttää esteitä hyväkseen. Luomisblokki on tapa "sisäisen taiteilijan" vihjaista, että nyt riittää tämä tutun toisto, sen jo osaat kun tuntuu niin helpolta - ala tehdä vaikeampaa. Totta kai se sattuu. 

[Lurker]

Yllätyksettömän ja mielikuvituksettoman työn -oppaita ei julkaista koskaan!!

[keijoahlqvist]

Yllätyksettömän ja mielikuvituksettoman työn -oppaita ei julkaista koskaan!!

Onhan toi Maddocs: Näin piirrät sarjakuvia ja pilapiirroksia? Toisaalta jotkut manga-oppaat on yllättävän huonoja.

[Timo Ronkainen]

Mikä siinä on niin pahaa, jos luovuutta yritetään opettaa?

Luovuuden tekniikka -sanapari tökkää silmään. Sen kun opettelet tekniikan (1-2-3), olet suitsait luova. Lause on melkein oxymoron mun silmään. Metodi on sopivampi. Synergistinen dialektiikka tuo taas mieleen tieteellisen marxisimin. "Tieteellisen".
Ei tässä muuta. 
Totta kyllä, että jotenkin sitä pitää opetella. Ja kuten sanoin metodi on parempi sana.

Timo