Niilo Pielinen FAQ

[Lurker]

Ja aivan kuin Kari kertoisi jostain toisesta mutta Franquin itsestään.

[Curtvile]

Itse pidän tuota franquinin parhaana albumina.

Mutta molemmat lienevät kopioita eräästä vähän tunnetusta kirjan elokuvaversiosta

[Jukka Laine]

Hitchcock kasvatti jännitystä tunnin ennenkuin alkoi tapahtua.

Mutta joku voisi julkaista suomeksi Mustat sivut -integraalin, joka ilmestyi ranskaksi vuonna 2001. Tanskalaiset ovat ilmeisesti tehneet sellaisen omin päin jo aikaisemmin.

30 vuoden takaisen suomennetun albumin lisäksi on siis puolikkaan albumillisen verran lisää. Vanhan albumin suomennos on tosi hyvä, kun vertaa tuohon tanskalaiseen. Olen maininnut siitä täällä ennenkin.

[Timo Ronkainen]

Ei Hitchcockin Linnuissa ketään luurangoksi sentään syöty.
Karin napakkuus lisää humoristisuutta, kuten pitääkin.
Franquin on dramaattisempi.

Timo

[Jukka Laine]

Ei Hitchcockin Linnuissa ketään luurangoksi sentään syöty.

Ei, mutta se oli seuraava vaihe mitä olisi voinut tapahtua. Jäi katsojan mielikuvitukselle varaa.

Hitchcock oli nero.

[Spip-orava]

Niilohan mainosteli "sihi-juomaa" silloin joskus. Näitä julkaistiin Suomessakin. Muistaako tietääkö kukaan mikä tuo juomamerkki oikeasti oli? Tämä vain sen vuoksi että Orangina ranskalaislimpparia saa kanssa ainakin minun lähimarketista nykyään. Se on kivassa pikku lasipullossa. Ettei Orangina ollut vaan Pielisen jutuissa mukana?

[Jukka Laine]

André Franquin fit de la publicité pour la boisson à l'orange Piedbœuf à travers quelques planches de Gaston Lagaffe. Avec Jidéhem, il réalisa également un court récit de 4 planches de Spirou et Fantasio qui réalisent un reportage sur la fabrication de la bière Piedbœuf. On y apprend que la tour de l'entreprise est le plus haut bâtiment industriel d'Europe et que l'eau utilisée à la fabrication de la bière provient de la source Charlemagne, réputée depuis 714.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Piedb%C5%93uf

[Jukka Laine]

Äskeistä kuvaa hakiessani huomasin samasta albumista Bertrand Labévuen ensiesiintymisen. Suomennoksessa tämä sanoo Fantasiolle olevansa Niilon serkku. Vitsi ei käänny suomeksi, joten suomentaja on katsonut että se on hauskaa että Niilon sukulainen on myöskin töppäilijä.

La bévue tarkoittaa sanakirjan mukaan hairahdusta ja nimi on muodostettu samalla lailla kuin Niilon sukunimessä la gaffe joka tarkoittaa möhläystä. Siinä se vitsi. Lauri ei ole siis sukua Niilolle.

Ihmettelen vain tuota planssia että miten se muka käy että jos ei pääse töihin niin lähetetään kaveri tilalle. Suomeen muuttaneet ovat kuulemma tehneet joskus noin eikä pomo ymmärrä.

[Spip-orava]

André Franquin fit de la publicité pour la boisson à l'orange Piedbœuf à travers quelques planches de Gaston Lagaffe.

Mielenkiintoista. Sama yhtiö näyttää tekevän Jupiler-olutta, joka näki paljon Brysselissä.

Bertrand Labévue eli Lauri Lamala ja hänen nimen suomennos selitetään myös Niilo Pielinen boksin seiskaosassa. Fantastisia ja mieleenpainuvia näistä Niilon kolleegoista on mielestäni tullut juuri käännösten takia. Kuten nyt Kursio ja Karstu. Pappenskiöld on komealta kalskahtava nimi sekin johtajalle. Spirou = Piko se vasta huikein onkin.

[Jukka Laine]

Kursio on ranskaksi Prunelle joka tarkoittaa oratuomenmarjaa, mikä se sitten onkaan.

Kursio taas on lyhenne ekskursiosta.

[Spip-orava]

Jotenkin minä olen aina pitänyt Kursion nimen tulleen kursiivi -sanasta koska toimituksen väkeä ovat. Oliko nämä alunperin Kaukorannan Heikin tai Soilen keksimiä käännöksiä?

[Jukka Laine]

Talousjohtaja Alakielon nimi on ranskaksi boulier joka tarkoittaa helmitaulua. Sellaista kirstunvartija kai tarvitsi tuohon maailmanaikaan.

[haplo]

Jotenkin minä olen aina pitänyt Kursion nimen tulleen kursiivi -sanasta koska toimituksen väkeä ovat.

Noin minäkin olen ajatellut, mutta tiedä häntä sitten.

Aloin tuossa miettimään, ettei mahda olla vieläkään tullut vastaan mitään toista sarjakuvaa jota olisin lukenut niin usein kuin Niilo Pielistä. Tai joitain yksittäisiä ankka-tarinoita voi olla, mutta albumeina ajateltuna Niilo vie voiton. Selailin lapsena kotoa löytyneitä albumeita jo ennen kuin opin kunnolla lukemaan. Franquinin piirrosjälki varsinkin Niiloissa viehätti jo nuorena, kuvien katselusta syntyi samaa fiilistä lapsena kuin esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjoista. Riitti katseltavaa vaikkei lukea osannutkaan. Tuolta ajalta muistuvat vieläkin mieleen pari Niilon tempausta, jotka aina silloin tällöin pitää hyllystä etsiä selailtavaksi ja katseltavaksi.