"Manga-mania" Tieteessä tapahtuu -lehdessä

[PTJ Uusitalo]

Täällä annetun vinkin perusteella on tietoon saatettu Suomen tuorein mangaa käsittelevä artikkeli, joka on luettavissa täällä.

Artikkelissa on runsaasti tutkijatohtorin kirjoittamaksi käsittämättömiä kirjoitus-, kirjoitusasu- ja muita virheitä (joista selkeimpänä possessiivisuffiksin puuttuminen kahdesti), mutta kaiken kaikkiaan nyt on tullut todistetuksi sekin, että on mahdollista kirjoittaa artikkeli pornosta ja väkivallasta mangassa ilman että sorrutaan skandalisointiin. Oikein objektiivinen teksti, kaiken kaikkiaan - tässähän on sosiaalipsykologiaakin. Ratkaisusta käyttää hillittyä gekigakuvituksesta kliseisten isosilmien sijaan voisi jopa luulla, että se on kirjoitettu vastineeksi Kuukausiliitteen artikkelille. Jotain hyvää siitäkin.

Oikein hyvä muuten, että Grönlundin Antti on lisännyt tuohon lauseeseensa sanan "aikuisten" - kyseinen sitaatti kun vaikuttaisi muuten aika omituiselta sellaisen kustantajan suuhun, jonka toistaiseksi ainoa julkaisu on eräs kovin väkivaltainen fantasiaseikkailumanhwa. Mutta miksi vain nuorten tulisi saada lukea väkivallan ja naiskauneuden kyllästämiä sarjakuvia?

[Marsumestari]

Valitettavasti tässäkin esiintyi ikiaikainen ajatusvirhe mangasta kertakäyttöviihteenä, koska _lehtiä_ ei säilytetä tai keräillä. Ainakin Gravett kertoi Tennispalatsissa luennossaan, että lehdet eivät edes tuota voittoa vaan vasta niiden sarjoista kootut kirjat ja pokkarit.

Hayao Miyazakin korottaminen muiden yläpuolelle taidemangaksi myös ihmetytti. Kaikki kunnia hänellekin mutta en keksi, minkä takia esim. Phoenix (Hi no tori) tai Black Jack ei myös olisi taidettai, jos kerran Nausicaäkin on.

[Reima Mäkinen]

Artikkelissa on runsaasti tutkijatohtorin kirjoittamaksi käsittämättömiä kirjoitus-, kirjoitusasu- ja muita virheitä...

Niinpä. Minuakin se miten reippaita mielipiteitä tohtori laukoo välillä lonkalta. Hänellä lienee myös tuossa hommassa jonkinlainen feministinen pohjavire - vaikka ei itse sitä ehkä hahmotakaan? Muita oleellisia asioitaa jota Torniainen ei hiffaa ovat:
- sarjakuvan olemus ilmaisuvälineenä (vaikka puhuukin mangan estetiikasta)
- sarjakuvan asema taiteen kentässä tai taiteen olemus ylipäätään
Aivan kuin hän Japanissa asuneena muutaman sarjiksen lukeneena pitäisi itseään pätevänä sarjakuvailmaisun tuntijana? En väitä etteikö näin voisi olla, mutta Torniaisen tapauksessa liikutaan pitkälle mutu-jutuissa. Tuon artikkelin perusteella esim. shounen mangaa ei suuri piirtein ole olemassakaan?!

Harmittaa kun en ole päässyt näkemään niitä paneeleita joissa Torniainen on ollut mukana. Silti ihan hyvä juttu että meillä on tämmöinen persoona joka uskaltaa heittää keksuteluun vähän huonompaakin pomppua ja toisaalta tuo mukaan akateemista äänenpainoa. Ja pornoistumisesta ei koskaan puhuta mielestäni liikaa, siitä propsit.

[keijoahlqvist]

Valitettavasti tässäkin esiintyi ikiaikainen ajatusvirhe mangasta kertakäyttöviihteenä, koska _lehtiä_ ei säilytetä tai keräillä. Ainakin Gravett kertoi Tennispalatsissa luennossaan, että lehdet eivät edes tuota voittoa vaan vasta niiden sarjoista kootut kirjat ja pokkarit.

Hayao Miyazakin korottaminen muiden yläpuolelle taidemangaksi myös ihmetytti. Kaikki kunnia hänellekin mutta en keksi, minkä takia esim. Phoenix (Hi no tori) tai Black Jack ei myös olisi taidettai, jos kerran Nausicaäkin on.

Ajatusvirhe? Kyllä artikkeli sen pätevästi perusteli. Tosiasia on että mangapaperi painetaan uudestaan ja uudestaan.

Miyazakin sisältö on eri maailmaa kuin tuon mangan, joka täsmäfiilataan manganahmijoitten makua vastaamaan. Jessus kun masentaa mitä kuonaa ihmiset esittelee "laatumangana".

Myönteinen artikkeli pikatietoa tarvitseville.

[Marsumestari]

Ajatusvirhe? Kyllä artikkeli sen pätevästi perusteli. Tosiasia on että mangapaperi painetaan uudestaan ja uudestaan.

Puhuiko Paul Gravett siis täyttä paskaa sanoessaan, että _lehdet_ eivät ole säilytettäväksi tarkoitettuja tai kustantajien rahan lähteitä vaan niiden sarjoista kootut kirjat ja pokkarit? Onko Calvin & Hobbes kertakäyttösarjakuva, koska se painetaan aluksi halvalle sanomalehtipaperille? Jos se ei olisi ollut riittävän suosittu sitä tuskin oltaisiin koottu albumeiksi.

Miyazakin sisältö on eri maailmaa kuin tuon mangan, joka täsmäfiilataan manganahmijoitten makua vastaamaan. Jessus kun masentaa mitä kuonaa ihmiset esittelee "laatumangana".

Kerro esimerkkejä näistä paskoista laatumangoista. Ainakin Osamu Tezukan Adolf, Black Jack, Phoenix ja Buddha ja Keiji Nakazawan Barefoot Gen ovat samalla tai korkeammalla tasolla kuin Nausicaä of the Valley of Wind. Barefoot Gen vieläpä julkaistiin aluksi Japanin suosituimmassa sarjakuvalehdessä, Weekly Shônen Jumpissa. Lone Wolf & Cub ja Samurai Executioner olivat käsittääkseni myös erittäin suosittuja mutta "kuitenkin" molempien tarinat ja kuvitus ovat erittäin korkeatasoista.

Veikkaisin, että ainakaan englanniksi ei olla juurikaan julkaistu varsinaista avantgarde-mangaa.

[VesaK]

Kierrätykseen palaa jopa puolet mangateoksen painoksesta.
"Kaikki kirjat ja lehdet toimitetaan palautusoikeudella ja palautusprosentit ovat suuria, kirjojen kohdalla jopa 40% painoksesta, lehtien osalta "vain" 30%. Koska Painosmäärät ovat valtavia, palautuneiden tuotteiden massa on spektaakkelimainen ja sen käsittelyyn tarvitaan oma logistiikkansa," kirjoittaa Outi Vanamo Sarjainfossa 1/05.

[Reima Mäkinen]

Jaappanin keiretsu -systeemi vastaava lähnnä meidän r-kioskia tai lehtipistettä, kaikki kama leviää sitä kautta. Mitä tarkoittaa "oma logistiikkansa"? Jakeluyhtiöit on siellä irrotettu myyntiorganisaatiosta? Niitä levittäjiä on aika monta firmaa (siinä missä meillä on kioski ja kirjakauppamyynneissä käytännössä omat monopolinsa) ja ne hoitavat läsyt myyntiin ja myynnistä pois.
Koska painosmäärät ovat valtavia, ei semmoisia lehtiä kauan kattella joista enin osa jää käsiin. Asiasta päättää jakelija. Näiden heikosti menevien tilalle jakelijat ottavat sitten uusia tuotteita tyrkylle.

Puutteina (tässä keskustelussa ja) Torniaisen jutussa näen siinä, että mangan lajityypit ja kohderyhmät ja kaikki menevät iloisesti sekaisin. Torniaisen käsitys mangasta muistuttaa niitä puheenvuoroja joita sarjakuvasta ja sen merkityksestä esitettiin meillä joskus 1970- ja -80 luvuilla. Ehkä hän on hakenut asiaan japanilaisen näkökulmaa (mihin jutussakin viitataan). Muuten hyvä, mutta me olemme Suomessa ja mielestäni näkökulmankin pitäisi olla täkäläinen (tai edes länsimainen), ainakin mitä tulee pornoon ja väkivaltaan. Turha se on suomalaisten moralisoida japanilaisten tekemisiä. Mitä se meille kuuluu, jos sikäläinen ilmasto on vielä hieman huuruinen tai jos Japanissa julkaistaan paljon pornoa? ...Tai sitten johdonmukaisuuden vuoksi jutussa olisi voinut paremmin esitellä koko japanilaisen sarjakuvan kenttää. Juuri shoonen, shoojo ja opetussarjakuvat kuitattiin maininnalla, gekigasta ja mobiilisarjiksista ei puhuttu mitään.

[Marsumestari]

Kierrätykseen palaa jopa puolet mangateoksen painoksesta.
"Kaikki kirjat ja lehdet toimitetaan palautusoikeudella ja palautusprosentit ovat suuria, kirjojen kohdalla jopa 40% painoksesta, lehtien osalta "vain" 30%. Koska Painosmäärät ovat valtavia, palautuneiden tuotteiden massa on spektaakkelimainen ja sen käsittelyyn tarvitaan oma logistiikkansa," kirjoittaa Outi Vanamo Sarjainfossa 1/05.

Ei tämä edelleenkään aukottomasti perustele mangan kertakäyttöisyyttä. En osaa mieltää kertakäyttöiseksi sellaista sarjakuvaa, jota myydään melkein kuusikymmentä vuotta ilmestymisensä jälkeen uutena painoksena esim. Osamu Tezukan Shintakarajima, jonka löytää uutena ainakin Japanin Amazonista (linkkiä en laita, koska se "rikkoisi" ketjun mutta sen löytää tällä hakusanalla: 新宝島 )
Täälläkin myydään useampaakin sarjaa, joka on vähintään kymmenen vuotta vanha: http://www.hopeanuoli.fi/manga/muut.php

Ja Anime-lehti 6/05:ssa Janne Kempin Shotaro Ishinomori-sankariainesta-jutussa, että
"Vuonna 2005 Kadokawa Shoten-kustannusyhtiö ilmoitti julkaisevansa kaikki hänen (Ishinomorin) mangansa koottuna sarjana, Shotaro Ishinomori Encyclopediana, joka olisi 500-osainen."

Veikkaan, että vanhoja sarjoja ei uudelleenjulkaista useimmissa tapauksissa silkasta hyväntekeväisyydestä vaan sen takia, että uusille painoksille on mahdollisesti kysyntää.

[kauna]

Ei tämä edelleenkään aukottomasti perustele mangan kertakäyttöisyyttä.

Mitä tuolla lie väliä?

Ruokakin nimittäin on kertakäyttöistä eikä kukaan ota nokkiinsa.