Koska syödään? - ruoka sarjakuvissa

[Jukka Laine]

Valkoviiniin juusto sulatetaan kattilassa. Kerran tehtiin bileissä, mutta kai se punaviiniinkin onnistuu. Emmentalia ja gruyerea laitettiin. Nautitaan kuumana suoraan kattilasta leipää siihen kastaen, ihan kuin Asterixissa. Helppoa valmistaa. Sekoitettava vielä pöydässäkin että seos on tasaisen paksua.

Valmisfondue on kuulemma hyvää, mutten ole maistanut. Myös fonduepatoja olen nähnyt Suomessakin myynnissä, mutta en tiedä onko sillä käyttöä. Keittiöön vain kertyy turhaa roinaa jota käyttää harvoin.

[Tertsi]

Juu, ja nuohan ovat lapsille suunnattuja. Semmoinen "aikuisten oikee" keittokirja kuten "Puolialaston kokki" olisi mainio Asterixin pohjalta toteutettuna.

A propos

Minulla on "Madam Maigretin keittokirja".
Mainio opus. Samankokoinen pokkari kuin Maigret-dekkaritkin. Aukeaman tosella sivulla on lainaus Maigret-kirjasta, kohtauksesta, jossa kyseistä ruokaa syödään ja toisella on sitten itse ruokaohje.
Aitoa ranskalaista kotiruokaa viiskytluvulta. nam.

Suosittelen vaikkapa pukinkonttiin.

Kirja on ihan suomenkielellämme.

[Justus]

Asterixista puhutaan, mutta niiden sarjojen kovin syöjähän on Obelix, joka syö ja syö ja syö ja syö ja syö vielä yhden villisian. Asterix Belgiassa -albumissa belgit syövät melkein Obelixin veroisesti. Amerikassa Obelix syö kalkkunoita ja karhuja, Intiassa kokonaisen kamelin.

Olen muuten syönyt villisikaa kerran (ravintolassa). Sikaahan se on, mutta on siinä vähän riistan makua. Ihan jees. Karvinen on kova syömään ja Kersantti Ärjylä. Nemikin on muuten kova syömään vaikka ei kasvissyöjänä villisikaan koskisi. Suklaiseen possuun kyllä. Läski-Freddy ja varsinkin hänen kissansa ovat aikamoisia syöjiä. Vähän harvinaisempi on Guillotin ja Winzin hienossa sarjakuvassa Kuusi Kaverusta Pihvi-niminen kaveri.

Aku Ankan hahmoista varmasti Mummon laiskanpulska renki Hansu on varsin kova syömään. Ja intiaanipäällikön pienet kalkkunanpoikaset, jotka söivät Jali Partasudin karvat.

[Jukka Laine]

Pihvihän oli Neljässä Ässässä. Ruoka maistui.

Kuusi kaverusta on ilmeisesti tunnetumpi ranskalaisena nuortenromaanisarjana. Luin niitä skidinä, mutta muistan vain kaljun kaverin joka piti aina baskeria. Olen nähnyt yhden sarjiksenkin nimeltä Mustajärven peto.

Paul-Jacques Bonzon kirjoitti kirjat, mutta sarjis oli mielestäni samoista kaveruksista.

[Justus]

Kuusi kaverusta on ilmeisesti tunnetumpi ranskalaisena nuortenromaanisarjana. Luin niitä skidinä, mutta muistan vain kaljun kaverin joka piti aina baskeria. Olen nähnyt yhden sarjiksenkin nimeltä Mustajärven peto.

Paul-Jacques Bonzon kirjoitti kirjat, mutta sarjis oli mielestäni samoista kaveruksista.

Jep, sarjakuva onkin kirjan pohjalta, mutta oletin että ko. sarjakuvia on enemmänkin.      Sarjakuvassa vilahtelee Tintti, Dupondtit ja Niilo yhden kaveruksen paidassa jossa lukee M'enfin, mitä se tarkoittaa arvon ranskaaosaavat? Olen hieno? Jälki on kuin Hard Boiledia, aika tarkkaa. En ole tosiaan minäkään nähnyt muita albumeita Kuudesta Kaveruksesta.

[Jukka Laine]

M'enfin on Niilo Pielisen sanonta ja se tarkoittaa Franquinin mukaan että nyt loppuivat sanat. Mutta siis ihan keksitty ilmaus Niiloa varten. Ihan Niilo Pielisestä se on kuulemma ranskan yleiskieleen periytynyt.

Suomennoksissa se on "hetkinen", myöhemmissä Semicin suomennoksissa "no mutta", "no jopas" tai vastaavaa.
Ruotsiksi "men jösses".

[Jukka Laine]

Asterix lyö vetoa -albumin kaikki ruokalajit ovat oikeita olemassa olevia erikoisherkkuja. Hölynpölyä myöten.

Timo

Hölynpöly on näitä, siis minttukaramelleja.

[Darzee]

Kuusi kaverusta on ilmeisesti tunnetumpi ranskalaisena nuortenromaanisarjana. Luin niitä skidinä, mutta muistan vain kaljun kaverin joka piti aina baskeria. Olen nähnyt yhden sarjiksenkin nimeltä Mustajärven peto.

Suomeksi on tuon lisäksi tullut ainakin Kasper-nuken arvoitus. En muista ao. albumin sen enempää kuin Mustajärven pedonkaan juonta kunnolla, vain sen, etten pitänyt kummastakaan tarinasta suuremmalti, niissä oli määrittelemättömän kummallinen tunnelma. Pitäisi lukea uudestaan, jos jostain löytäisi, sivukirjastojen sarjishyllyissä tällaisia välillä ajelehtii.

Mitä ketjun varsinaiseen aiheeseen tulee, niin minua on aina liikuttanut suunnattomasti muuten niin kovin kultivoituneen Ressun varaukseton rakkaus kekseihin ja niiden kykyyn selittää maailmaa; tuo mieleen oman koirani. Kun Jaska Jokunen pohtii, onko mahdollista rakastaa kahta tyttöä yhtäaikaa, toteaa Ressu: "Minulla oli kerran kaksi keksiä, suklaakeksi ja pähkinäkeksi...ja minä rakastin niitä molempia."

Tässä ketjussa toisaalla mainittu alkuhärkä oli tuttu vielä antiikin jälkeenkin, sivuaineen tenttikirja ja Wikipedia tietävät kertoa, että viimeinen yksilö kuoli Puolassa vuonna 1627.

[Jukka Laine]

Alkuhärkä esiintyy Asterixissa elävänäkin. Asterix Hispaniassa -albumin loppupuolen villihärkä on alkutekstin mukaan "auroch".

[Antti Vainio]

Menkää Kvaakin kulinaristit Tallinnaan. Uutta nykytaiteen museota en ole nähnyt mutta tuo ensinmainittu baari on testattu ja se on niillä nurkilla. Erittäin ankara mesta mutta sopii erinomaisesti jos on taiteilijan mielenlaatu ja budjetti. Kaikissa näissä saa ymmärtääkseni villisikaa.

dit. Tallinnassa (ja koko Baltiassa) saa myös karhua melkein mistä vaan. Sitä syövät typerät venäläiset ja amerikkalaiset nousukkaat, isot trikiinit vain heille. Vaikka eläinten tappaminen ja syöminen on mielestäni todella kannatettavaa ja hienoa touhua niin jotain rajaa pitäisi sentään olla

[Jukka Laine]

Pirkale teki ripsakopsaa Järvilinnain sormuksessa. Siinä oli mausteita eikä mitään muuta. Tyrmäholvin herran mielestä se oli hyvää.

[C. Gothicus]

Amerikassa Obelix syö kalkkunoita...

Tarkoitat siis klukluja, kuten Obelix nuo otukset ensi kertaa nähtyään hauskasti nimesi. Obelixin dieettiyritelmä on myös jäänyt mieleen. Tiukka ruokavalio sisälsi vain pieniä keksejä... joiden päällä oli kokonainen villisika.

[Pässi]

Jos muutamasta sesteriuksesta haluaa päästä eroon, niin näyttää että helsinkiläisravintolassa olisi jouluun saakka tarjolla Asterix Menu:

http://www.ruokala.net/uutiset/2010/10/helsinkilaisravintola-loi-asterixin-gallia-menun

[Timo Ronkainen]

Sarjakuvakeittokirjoihin voinee lisätä tämän La Tablen reseptikirjan.

Herkullinen yhdistelmä La Table -sarjakuvia ja ruokareseptejä.
Kaikista annoksista upea värikuva.

Eli niitä Hesarin Ruokatorstai-palstalta tuttuja pilakuvia.

Timo

[Olli T]

Humoristisissa (ja joskus vakavammissakin) japanialaisissa sarjakuvissa ja animaatioissa tuntuu elävän vahvasti ainakin yksi normaalin näköinen mutta suursyömärihahmo. Monesti syöppö on yllättäen hoikka nainen (Slayers, Samurai Champloo). Ruokaa vedetään naamaan Obelixmaisia määriä raivokkaasti hotkien. Nuudelit imetään naamaan pitkinä rimpsuina. GTO:ssa koululaiset syövät tilaisuuden tullen arvokasta mutta aivotoiminnalle ilmeisesti hyvää rasvaista tonnikalaa. Dragon Ballin Gokukin on tilaisuuden tullen aikamoinen ruokaimuri.