valkoiset pinnat ja valon kuvaaminen

[tomi]

Ville Tietäväisen Linnut ja Meret albumia lukiessani ihmettelin, miten valkoiset pinnat on saatu näyttämään niin suorastaan häikäisevän valkoiselta? Esimerkiksi sairaalan loisteputkivalo tuntui aivan aidolta. Valkoisuusaste on huomattavasti vaaleampi kuin mitä normaali valkoinen paperi tai mihin normaalit vesivärit, puukynät tai vahaliidut pystyvät.

Kokeilin itse monia eri tapoja mutta tulokset olivat lähinnä surkeita. Millä konstilla ja millä välineillä Tietäväinen on tässä onnistunut? Millaista paperia hän on käyttänyt? Mitä välineitä hän on ylipäätään käyttänyt työssään? Piirrosjälki näyttää vahaliidulta mutta miten liidulla saataisiin niin ohutta viivaa?  Ehkäpä joku osaa vastata, kenties parhaiten piirtäjä itse.

...ei sillä että kopioisin mutta...

Paperitekniikan opettajani muuten sanoi aikoinaan asiakkaiden haluavan paperiin aina ensiksikin vaaleutta, toisekseen vaaleutta ja vielä kolmanneksi vaaleutta.
Ja jos ISO-vaaleus -asteikko loppuu, niin ei muuta kuin asteikkoa siirretään. ...Tietäväinen näyttää päässeen aika koviin iso-vaaleuksiin.

[Wilpuri]

Mahtaisiko tuo johtua siitä, että linnuissa ja merissä on valkoista säästelty. Eli vaaleatkin pinnat ovat usein jonkin sävyisiä, joten täysin valkoinen näyttää tehokkaalta... tai sitten olen ihan pihalla.

[Reima Mäkinen]

Kyse on, niinku kaikessa muussakin värittämisessä, kontrasteista. Niin värit, kuin harmaan sävyt ovat aina suhteessa ympäröivään väri/sävymaailmaan. Ite meinasin kans olla huonona runsaan lumen kanssa, mutta sitten päädyin vain vetelemään rasterilla hanget (20-30%)harmaaksi, sieltä oli helppo sitten poimia valokohdat tarvittaessa esiin.

Tämä oli nyt tämmöinen periaatetason vastaus. Tietäväisen tekniikkaan en ota sen kummemmin kantaa. Ihmissilmä on ihme kapistus. Se on niin mukautuva. Valotusmittari näyttää vasta missä mennään. Silmään ei kannata luottaa esim. valokuvatessa.

[Jukka Koivusaari]

Tietäväisen pääase on tietääkseni akvarellikynä.
Apuna taitaa olla sivelty guassi.

Sitä mä en kyllä ymmärrä, että miten valkoinen voi olla valkoisempaa kuin painopaperi.
Ei nyt ole tuota albumia käsillä . Mutta veikkaan , että valkoisuus on optinen harha.
 Temppu on periaatteessa aika yksinkertainen eli häikäisevän valon etupuolelle tehdään valonlähteen lähiympäristöön  tavallista terävämpi kontrasti ja mustemmat varjot.

[Veli Loponen]

Kyllä se Lintujen ja merien valkoinen on "vain" paperin valkoista.
Valkoisen kirkkauden tekee kuitenkin juuri tuo, että Ville on puhtaan valkoista käyttänyt niin vähän ja muuten on paikoin synkkääkin jälkeä, joten melko pienikin paperin näkyminen tuntuu jo loistolta.
Siis kontrastista on kyse. Tuossa toi paperikin näyttää olevan kiiltävää ja puhtaan valkoista, joten se tietenkin vähän tehostaa entisestään (normaalistihan painetaan mattapintaiselle). Valkoista painoväriä ei ole käytetty.

Eli Ville on käyttänyt efektinä sitä, mitä esim. valokuvia säädellessä yritetään välttää elikkä puhkipalamista.

[tomi]

Tota juuri pelkäsinkin että mitään vippaskonstia ei siis  ilmeisesti ole vaan on hallittava se kontrasti. Olen myös öljyvärimaalauksessa paininut saman ongelman kanssa enkä tahdo saada kirkkaita kohtia nousemaan millään esiin vaikka mitä teen.

Tietäväisestä vielä sen verran että se on onnistunut saamaan huippuvaalean vaikutelman myös sellaisille pinnoille missä ei varmastikaan ole voinut jättää valkoista pohjalle. Esimerkkinä miljoonakaupunki yövalaistuksessa jossa valkoista väriä on pakostakin jouduttu lyömään mustalle pinnalle mm. pilvenpiirtäjien ikkunoissa. Silti vaaleus on aivan huikea. ...jatkan siis ihmettelyä yön pimeinä tunteina. ...niin ja kiitos vastauksista.

[Juha Kouvalainen]

Yksi painotekninen vippaskonsti kyllä tulee itselleni mieleen - en tiedä onko tätä Linnut ja meret -albumissa käytetty, olen selannut sitä vain pintapuolisesti kirjakaupassa kerran:

Suunnitellaan albumin taitto sillä tavalla, että kaikki paperin pinta-ala on painokelpoista (ts. albumin sivut leikataan muotoonsa ja varsinainen paino menee yli leikkuurajan). Huomioidaan taitossa sivulle tietty pohjaväri - tehdään esimerkiksi sivun pohjasta vaalea beissi (esim. c:1, m:0, y:17, k:0) vaikka itse paperi olisikin puhtaan valkoista. Tämän jälkeen voidaan jättää itse kohteisiin tiettyjä kohtia puhtaan valkoiseksi (c:0, m:0, y:0, k:0), jolloinka ne loistavat kirkkaan valkoisina kun silmä erehtyy luulemaan, että painopaperi onkin jotain kermanvaaleaa - vaikka se on oikeasti valkoista, joka on vain painettu kermanvaaleaksi.

Kyse on siis loppukädessä kontrastista: kun aivot "kalibroivat" näköelimien välittämän informaation värivaihtelun tietyille raja-arvoille, ne pitävät usein paperin "valkoista" kirkkaimpana sävynä, yllättää tällainen vielä valkeampi.

Hommahan on aivan sama kuin miksi valkoinen kissa näyttää kesällä puhtaan valkoiselta, mutta talvella lumihankea vasten ihan kermanväriseltä.

[Veli Loponen]

- en tiedä onko tätä Linnut ja meret -albumissa käytetty,

Juuri niin on tehty tässä.

[Axuz]

Hmmm... nyt täytyy valaista hieman tästä aiheesta keskustelevia kvaakkailijoita, kun mitä ilmeisemmin viesteistä saa käsityksen, että Ville on tehnyt sarjakuvansa samaan tapaan kuin se perinteisesti on tapana tehdä, eli valkoiselle piirrokset ja värit päälle. Tietäväisen Ville on kuitenkin tehnyt Linnut ja Meret albuminsa värilliselle pastellipaperille, joten se valkoinen siellä on päälle maalattua väriä. Muistaakseni hemmo käytti tuossa työssä yleensä aika hyvin yhteensopivaa sekatekniikkaa, eli akvarellipuuvärejä, pastelleja ja paikka paikoin guassia. Käytän itsekin usein sekatekniikkaa juuri edellä mainituilla välineillä plus tussi ja joskus jopa öljyväri. Akryylit sen sijaan on vähän kiikun kaakun. Paksu kerros akryylia paperilla lohkeaa helposti ennemmin tai myöhemmin...  Edellä jonkun ihmettelemä ohut pastelliviiva lienee siveltimellä veettyä guassia, jonka saa paksuna näyttämään helposti pastellijäljeltä. En oo varma, pitää tutkia kotona kirjaa paremmin. Nää tulee nyt ihan muistivaralta, työpaikalta, kahvitauolta.