Pikku Niken paluu!

[VesaK]

Joku jos muuten vielä kitisee, että Sarjainfon jutut tulee puoli vuotta myöhässä, niin minä syötän sille paketin chilimaustettuja siankorvia. Tuo Anne Goscinnyn haastattelu on tehty Pariisissa tammikuun lopussa 2006... hyvä että Hesari julkaisi kumminkin, lopulta.

[Curtvile]

VesaK hyvä en minä kitise, kunhan osoitan että Hesarilla voi olla kolme lukijaa enemmän kuin Sarjainfoa.
Selvennetään sen verran että koska viimeksi on tullut nk. valtavirtalehdistöpuolella yhtä edustavaa pakettia Sarjakuvatekijästä.

Sarjainfohan on tullut parhaimmillaan viikkolehtenäkin.
Kaikki näkyvyys Pikku Nikelle on silti tervetullutta.

[VesaK]

VesaK hyvä en minä kitise, kunhan osoitan että Hesarilla voi olla kolme lukijaa enemmän kuin Sarjainfoa.
Sarjainfohan on tullut parhaimmillaan viikkolehtenäkin.
Kaikki näkyvyys Pikku Nikelle on silti tervetullutta.

Enhän minä sinulle osoita kritiikkiä, en suinkaan, eikä koskaan voi olla tarpeeksi juttuja Goscinnystä missään.
Tarkoitin vain sanoa sitä, että ei Hesarikaan mitään instant-ka(r)maa ole.
Pikku Nikke = aina hyvä.

[Tertsi]

Ostin Hesarin ihan tuon Anne Goscinny -jutun takia. Ihan näyttävä juttu ja hyväili sarjakuvafriikin (siis mun) itsetuntoa.

Mulla on tällainen(kin) henkilökohtainen ongelma:
Aina kun Goscinnyä kehutaan ja ylistetään esim. edellämainitun Hesarin jutun tavoin, pieni Franquin -fani sisälläni huutaa tuskasta.
Saisipa hänkin joskus vastaavanlaista huomiota Suomen tiedotusvälineissä!

Mutta totuus on se, ettäFranquinia alettiin julkaista meillä Suomessa liian myöhään. Asterixit, Lucky Luket ja Ahmed Ahneet  tuntevat kaikki, mutta Pikon ja Pielisen tuntevat vain sarjakuvafanit.

Silti minulle itsellein Franquin on se kaikkein suurin. Goscinny tulee maaliin hyvänä kakkosena.

Että tämmöstä tällä kertaa.

EDIT: Ja tarttuipa Akateemisesta taas yksi Pikku Nikke mukaani.
Viehättävä myyjätyttökin oli Nikkensä lukenut.   

[Jari Lehtinen]

...pieni Franquin -fani sisälläni huutaa tuskasta. Saisipa hänkin joskus vastaavanlaista huomiota Suomen tiedotusvälineissä!
Mutta totuus on se, että Franquinia alettiin julkaista meillä Suomessa liian myöhään.

Arvaapas, olinko äimistynyt kun perjantaina yhytin heinolalaisesta marketista telineellisen Niilo Pielinen -onnittelukortteja! Printed in Finland, med finsk text.

Niilo Pielinen-FAQ:in parissa voimme ehkä jatkaa aiheesta ja kysyä, onko moinen korruptio ja kauppatavara Tenavien ja Karviaisten malliin hyväksi vaiko pahaksi.

[VesaK]

Römpötti kertoi, että olivat Hesarissa silpaisseet viimeisen kappaleen jutustaan pois. Vaikka se ei olekaan kokonaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä asiasisällöltään, kerrottakoon se silti tässä kaikkien särkkärien ym. iloksi:

"René Goscinny tapasi tulevan vaimonsa laivaristeilyllä. Tosin nainen (en muista nimeään nyt)  oli huomattavasti Goscinnya nuorempi, ja kaiken lisäksi jo kihloissa - Jaq Cousteaun serkun kanssa! Asterixeista tai Lucky Lukeista ei nainen tiennyt silloin mitään, joten esitelläkseen töitään René antoi naiselle Pikku Nikke -kirjan.
Muuta ei sitten tarvittukaan, nainen purki aiemman kihlauksensa ja kohtapa jo vietti häitä Renén kanssa!"

[Tertsi]

Mä olen kuullut sellaisen tarinan tästä parin ensitapaamisesta, että kun nainen (siis tuleva rouva Goscinny) ei ollut kovin kiinnostunut herra Goscinnystä, niin tämä nappasi pöydältä kukkakimpun ja alkoi pistelemään sitä poskeensa. Johan lyylin kiinnostus heräsi...

Onko totta vaiko vain legendaa?

[keijoahlqvist]

Muuta ei sitten tarvittukaan, nainen purki aiemman kihlauksensa ja kohtapa jo vietti häitä Renén kanssa!"

Dziisös! Nyt tirisee kyynel aalkvistilta, kaanista.

[VesaK]

Mä olen kuullut sellaisen tarinan tästä parin ensitapaamisesta, että kun nainen (siis tuleva rouva Goscinny) ei ollut kovin kiinnostunut herra Goscinnystä, niin tämä nappasi pöydältä kukkakimpun ja alkoi pistelemään sitä poskeensa. Johan lyylin kiinnostus heräsi...

Jotain hassuttelua asiaan liittyi, kerrotaan myös teoksessa René Goscinny; Profession: Humoristé. Tuo nyt oli se versio minkä Anne Goscinny oli tammikuusssa 06 Römpötille (ja Juhani Tolvaselle) kertonut. Eli Pikku Nikke oli puhemies, ja René hehkutti lopun elämäänsä "olevansa aivan liian onnekas".

[Tertsi]

Olen tässä ihmetellyt, että eikö muut ole lukeneet näitä Nikkejä, vaikka me iäkkäät ukot ollaan niitä näinkin vuolaasti kehuttu.

Mä kun odotin, että tämä ketju olisi pullollaan ihastelevia kommentteja, äänestettäisiin parasta Nikke-tarinaa jne...

     

[Antti Vainio]

Nikke ja kostajain sakki on aika onnistunut, hyvää uhoa

[VesaK]

Minusta kauneimpia Nikkejä ovat ne tarinat, joissa aikuisten kaksinaamaisuus paljastuu "rivien välistä", kuten se juttu jossa Niken isän pomo on tulossa vierailulle ja vanhemmat palkkaavat tilapäis-sisäkön. Nikke käy ennen nukkumaanmenoa tekemässä työtä käskettyä eli "kättelemässä vieraat" - myös sisäkön, joka vanhempien mukaan "on ollut perheen palveluksessa jo kauan..."
Tai sitten tarina siitä miten pojat vievät rulettipelin kouluun.

[Jari Lehtinen]

Postimerkkeily on hyvä ja kannatettava harrastus, koska eräällä englannin kuninkaalla, mikä hänen nimensä nyt mahtoikaan olla, oli huomattava kokoelma. Ja Pikku Kemisti toki on älyttömän kehittävää.

Paras Nikke-tarina: Niken kaveri ylpeili koulussa, kuinka hänen sotaväessä oleva isoveljensä tulee käymään kotona. Poikien silmissä loistivat komeat kuvat univormupukuisista hohdokkaista sotasankareista, joiden rinta on kuin romukaupan näyteikkuna, ja kun velimies tulee hakemaan poikaa koulusta, hän onkin pukeutunut villapuseroon ja farkkuihin kuin kuka hyvänsä opiskelijakundi.

Muistan hyvin kuinka ensimmäisellä kerralla luin viimeisen kappaleen täysin väärin.Ymmärsin lopun sarkasmiksi, kunnes myöhemmin suorastaan otsaani läimäyttäen tajusin, että Nikke ja kaverit olivat oikeasti kateellisia kaverilleen (joka oli täysin onneton koska veljellä ei ollut univormua), koska heistä oli komeaa, että kaverilla oli isoveli, jota ihailla. Veljeä, ei univormua.

Noh, tähän tässä näin kirjoitettuna tämä ei kuulosta yhtään miltään. Voin vain sanoa, että olin silloin vaikuttunut.

Joka tapauksessa kirjallisuuspalkinto tiesi paikkansa. Jalkaa eteen, veteen!

[Antti Vainio]

Ei hullumpi ole sekään jossa luokkaan tulee (tosin vain yhdeksi päiväksi) ulkomaalainen oppilas kanaalin takaa. Asiallista asiaa kulttuurieroista

[Hege]

Olinpa kirjakaupassa ihan muilla asioilla kun haukankatseeni havaitsi Pikku Nike uudet seikkailut 3: Nikke vauhdissa.  Osa kolme? Luulin että kahdessa edellisessä oli jo kaikki mitä löytyi, mutta nyt on saatu vielä kirjallinen Sud-Ouest Dimanchessa ja Pilotessa vuosina 1959-65 ilmestyneitä juttuja. Liki 350 sivua parhautta nautiskeltavaksi.