Teräsmies - Red Son, Krypton ja Teriksen syntytarinat

[jokela]

Huvittava uutinen löyty tään päivän Hesarista.

´Castro´ teräsmiehen isoisänä .. no jaa. Jos kerta supersankarit elää ihan omassa maailmassaan muutenkin niin mikäs siinä.
Ja papa Fidel onkin vertänyt roolia jo yli 40 vuotta että sopishan se. Mutta saiskos
se polttaa sikaariaan?

Luulen kyllä itse että joltakin on hukkunut pallo pahan keran ..

-- j --

[Rami Rautkorpi]

Luulen kyllä itse että joltakin on hukkunut pallo pahan keran ..

Niin, Oliver "sijoitan Conan Barbaarin postapokalyptiseen tulevaisuuteen" Stonelta.

Tuota, mikä muuten on "tekkis"?

[VesaK]

Eikös teillä jo ole se albbu missä Teris päätyykin Neuvostoliittoon Ameriikan sijasta? Ynnä mitä sitten tapahtuu? Eikös se ole suomekskin tulossa? JoukoR? Rami? Otto? Tell mee moore?

[Jukka Laine]

Vastaan vaikka multa ei edes kysytty.

Red Son kertoo kuinka Kal-El oli Aatteen Uljas Apuri. Lopuksi tietysti Yhdysvallat oli ratkaisu.

Käsittääkseni Red Son tulee suomeksikin.

[Canard]

Onkohan Oliver Stonella mitään poliiittista tässä takana, kun tuntuu ihailevan myös toisenlaista aatteellista ääripäätä edustavaa Margaret Thatcheria, ja suunnittelee myös elämäkertaelokuvaa hänestä, pääosassa Meryl Streep.

[VesaK]

Jos Margaret ampuu kahdella pistoolilla yhtä aikaa, niin hyvä leffa se sitten on. Ynnä miten Thatcher liittyy prinsessa Dianan salamurhaan...

[Reima Mäkinen]

Liittyy Kvaakin artikkeliin aiheesta:
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=416

Kopion nuo kommentit sieltä tänne.
-------------------------------------------------

Joe kommentoi 17.01.2005 klo 08:54:06 seuraavaa:
Tarina on melko vanha. Millarin käsikirjoitus hyllytettiin alunperin DC:llä. Kun hän alkoi nauttia suosiota niin pölyt puhallettiin käsikirjoitusnipoun päältä ja annettiin piirtäjien tehtäväksi.

Reima Mäkinen kommentoi 17.01.2005 klo 13:36:46 seuraavaa:
No ilimankos! Taas ei ollu kriitikko ajan tasalla... mutta eipä ollu Harri Römpöttikään joka "arvosteli" tuon Hesariin.

Justen kommentoi 17.01.2005 klo 14:04:29 seuraavaa:
Ihan mielenkiinnosta - ja tunnustan olevan yksi fanipojista joille tarina on suunnattu - kuinka hyvin Reima on seurannut Teräsmiehen hahmoa senjälkeen kun se rebootattiin 86?

Osa Reiman tekstistä viittaa siihen, että vertailu tapahtuu 70-luvun Teriksen ja 2000-luvulla tehdyn Elseworlds-tarinan välillä...

VesaK kommentoi 17.01.2005 klo 14:37:01 seuraavaa:
Tästä olen jo sanonutkin muualla, mutta todella, tuntuu ettei ihan täyteen mittaansa päästy näissä puitteissa. Neukkunostalgiaa olisi voinut olla enempikin, ja Luthorin hirmuvaltiutta painottaa enemmän - muuten, miten moinen mega-aivo ei muka olisi tiennyt Roswellin uhvoista? Nahkhiirmeehen kohtalo oli sangen turha episodi ja lopputvisti oli yllätyksetön.

Jaakko Pehkonen kommentoi 17.01.2005 klo 17:45:20 seuraavaa:
Etenkin RMäki on puolustellut Millarin olevan amerikkalaisvastainen/kriittinen, mutta en minä loppujen lopuksi ole huomannut tässä tai Ylivertaisissa sen kummempaa kritiikkiä. Ehkä siksi, että nämä on suunnattu amerikkalaisille ?
------------------------------

Justen: "kuinka hyvin Reima on seurannut Teräsmiehen hahmoa senjälkeen kun se rebootattiin 86?"

Enpä juuri. Mitä ohimennen DK2:ssa sekä näissä joissakin suomessa ilmestyneissä JLA:ssa sekä tietenkin Viime vuoden DC-spessuissa.

Perusajatuksena oli se, että tuon kokoisen työn olettaisi seisovan suurin piirtein omillaan. Sitähän nimen omaan myytiin esim. jatkumosta erillään olevana.

Jälkeen päin, siis vars. lukunautinnon jälkeen, analysoidessa tulee mieleen, että juonen kirjoittamisessa on omat perussääntönsä. Lukijan pitäisi päästä kiinni hahmoihin ja niissä pitäisi olla ns. lihaa luiden ympärillä. Tarinassakin pitiäisi olla lihaa. Maailma on täynnä hyviä ideoita ja konsepteja, niitä saa vaikka vanhoista yhdistelemällä. Se kuitenkin ratkaisee, että miten siihen konseptiin on istutettu tarinaa ja millaista. Tässä Teriksessä ei ollut mielestäni kovin paljon sisältöä tai henkeä (symboliikasta puhumattakaan). Eihän sitä normaalisti supersankarisarjoissa juuri olekaan, niin että sinänsä tilanne ei ole mitenkään muuttunut huonompaan suuntaan.

[Jukka Laine]

Elseworlds-tarinoita on julkaistu tiiviiseen tahtiin jo puolentoista vuosikymmentä. Niissäkään ei loppujen lopuksi tahdo löytyä enää mitään uutta tai yllättävää.

Tuttuja hahmoja on muuteltu vähän tarinan puitteisiin sopiviksi. Se on jo klisee. Mutta myönnettävä on että tuo karvalakki-Batman huvitti tässä tarinassa.

Yksi Elseworlds-suosikeistani on World's Funniest jossa Mxyzptlk ja Bat-Mite innostuvat liikaa ja tappavat kaikki kaikissa rinnakkaismaailmoissa. Ja se on huumorii...

[Rami Rautkorpi]

Jaakko Pehkonen kommentoi 17.01.2005 klo 17:45:20 seuraavaa:
Etenkin RMäki on puolustellut Millarin olevan amerikkalaisvastainen/kriittinen, mutta en minä loppujen lopuksi ole huomannut tässä tai Ylivertaisissa sen kummempaa kritiikkiä. Ehkä siksi, että nämä on suunnattu amerikkalaisille ?

Ah, suosikkiaiheeni. Rmäki on ihan oikeassa, siis Millarin amerikkalaiskriittisyydestä. Ongelma on vain se, että Ylivertaisissa Millar käyttää ironiaa, ja hän ei ole kovin hyvä siinä. ("Ai jaa? Missä hän muka sitten on hyvä?") Jos ei tiedä Millarin henkilökohtaisista näkemyksistä mitään, voi olla vaikea nähdä Ylivertaisissa mitään muuta kuin pintataso, Bruckheimer-logiikkaa noudattava toimintaeepos.

Punatähden pojassa on vähän sama ongelma. Olen sen suhteen vahvasti samoilla linjoilla kuin Reima. En kuitenkaan edes yritä tulkita sitä täysin itsenäisenä teoksena. Elseworldsien juju on juuri siinä, että poikkeavat jollain olennaisella tavalla normaalista. Ero on siis merkittävämpi kuin esimerkiksi John Byrnen ja Mark Waidin Teräsmies-alkuperätarinoiden välillä. Elseworldsin teho perustuu siihen, että lukija tietää edes suurin piirtein, miten asiat normaalisti ovat.

Ja normaalisti Teräsmies on sankari. Kuten Reima totesi, USA:ssa Teräsmies on korkeintaan presidentin kaveri, ei itse maan johtaja. Kun Teräsmies varttuu kapitalistisessa maassa, asiat ovat hyvin. Hän tuntee velvollisuudekseen auttaa ihmiskuntaa, mutta ei katso oikeudekseen pakottaa muita elämään siten kuin hän haluaa. Jos hän sen sijaan varttuu kommunistisessa maassa, hänestä tulee tyranni, joka lobotomisoi toisinajattelijoita. Näin Millar esittää, vaikka ei ehkä ollut tarkoitus.

Kun kapitalisti Lex Luthor valloittaa maailman, vapaus, tiede ja taide vallitsevat miljoonien vuosien ajan. Näin Millar esittää, vaikka ei ehkä ollut tarkoitus. En ole aivan varma, oliko Maan lopullisen kohtalon tarkoitus viestiä, että Luthorin voitto lopulta osoittautuikin tappioksi. Onko miljoonia vuosia kestävä paratiisi huono asia, jos se päättyy tulipallona? Ovatko kaikki Luthorin aikaansaamat hyvät asiat merkityksettömiä, jos ne eivät jatku ikuisesti?

Tosin minä olenkin Byrnen Teräsmiehen fani. Byrnen Kryptonin tragedia ei ollut se, että se tuhoutui, vaan se, että siitä oli tullut maailma, joka ansaitsi tuhoutua. Verrattuna kommari-Teräsmiehen hirviömäiseen diktatuuriin elävine kuolleineen, paratiisimaisen Kryptonin/Maan tuho on korkeintaan katkeransuloinen. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Jos joku muukin tuntee Punatähden pojan liian vaikeaksi tulkita johdonmukaisesti, tässä on sen teema Millarin omin sanoin:

Spoileri alkaa
The whole thing is an Orwellian fable about how there's really no difference between capitalism or communism gone mad. The outcome is the same no matter WHO triumphs and this is hammered home not only by the ending, but also by the scene in the closing chapter where Luthor, who has spent his entire life trying to get rid of Superman and everything he represents, finding his notes in his fortress and pausing for a moment, conceding that Supes "had a lot of good ideas here".
Spoileri loppuu

Sitten vielä vähän ilkkumista. Typerin juttu Punatähden pojassa ovat ehdottomasti punaiset aurinkolamput. Ensinnäkin minua hieman ihmetyttää, mistä Lex Luthor tiesi, että Teräsmies on syntynyt planeetalla, joka kiertää punaista tähteä. Kukaan ei tiedä, että Teris on kotoisin tulevaisuuden Maapallolta, ja astronomisten havaintojen tekeminenkään ei oikein auta. Mutta se vielä on pikkujuttu. Punaisen auringon säteily siis vie Teräsmieheltä hänen supervoimansa. Ajatelkaapa:

"Voi ei! Minut on suljettu huoneeseen, jossa on lamppuja! En pysty sammuttamaan lamppuja, koska täällä ei ole valokatkaisijaa! Kunpa olisi jokin keino saada lamppu sammumaan käyttämättä valokatkaisijaa! Voih, tämän ongelman ratkaisemiseen tarvittaisiin kyllä superälyä!"

[Veli Loponen]

Ja normaalisti Teräsmies on sankari. Kuten Reima totesi, USA:ssa Teräsmies on korkeintaan presidentin kaveri, ei itse maan johtaja.

Mun mielestä tämä oli Kingdom Come -kierrätystä. Siinäkin Teräsmies joutuu pakon alaisena ottamaan maailman johtajan paikan. Ja siinäkin toisinajattelijoita (uuden sukupolven superihmiset) pistetään lukkojen taakse, jossa heitä yritetään aivopestä.

[Rami Rautkorpi]

Mun mielestä tämä oli Kingdom Come -kierrätystä. Siinäkin Teräsmies joutuu pakon alaisena ottamaan maailman johtajan paikan.

Ei ota. Hän vain ottaa Oikeuden puolustajien johtajan paikan. Hän ei oikeastaan tee mitään, mitä supersankarit eivät normaalisti tee. Se kaikki vain esitetään normaalia vakavammassa valossa, otsienkurtistelun ja kinastelun kera.

Ja siinäkin toisinajattelijoita (uuden sukupolven superihmiset) pistetään lukkojen taakse, jossa heitä yritetään aivopestä.

Heille esitetään hologrammeja, joissa Teräsmies saarnaa oikean ja väärän erosta. Vangeille jätetään vapaus tehdä oma valintansa. Punatähden pojassa Teräsmies lobotomisoi uhrinsa tahdottomiksi kasviksiksi. On tietysti subjektiivista, kuinka merkittävästä erosta on kyse. Mutta siinä on joka tapauksessa ero. Ja mielestäni ollaan hieman hakoteillä, jos Punatähden poikaa ryhdytään tulkitsemaan sen perusteella, miten se eroaa Kingdom Comesta.

[Reima Mäkinen]

Kingdom Come oli lähes korkeakirjallisuutta Punapoikaan verrrattuna, ja kuvataiteellisesti monta kertaluokkaa parempi (riippumatta siitä pitääkö maalaustyyliä ylipäätään sopivana sarjakuvaan).
aikka nuo maailman mittakaavan mittelöt, eli spektaakkelitaistelut lähinnä haukotuttavatkin minua. Ei sillä ole mitään väliä kuinka paljon romua syntyy tai montako kalloa halkaistaan, jos lukija ei välitä pätkääkään siitä, mitä hahmoille käy.

Karvalakkilepis oli hassu joo, mutta eipä siinä sinällään uutta. Batman on vuosien varrella saanut taipua jos jonkinmoiseksi pelleksi (sieltä -60 luvulta lähtien). Ja se sen Teriksen vastaisuus alkaa olla kanssa jo TODELLA loppuun kaluttu klisee. Mutta niin kuin Veltsu jossain toisessa säikeessä totesi, samaa turpajuhlaa saadaan katsella varmaan vielä tästäkin eteenpäin.

Millarilla saattoi olla Ramin esiin kaivama hyvä motiivi ja idea, mutta ei se kyllä minusta tuosta jutusta välittynyt. Vai onko jollekin uutinen se, että amerikkalainen kapitalismi on epäonnistunut lähes yhtä surkeasti kuin neukkujen sosialismi? No, ironiaa ehkä sillä tasolla, että kaikki jenkit (mm. pressa) eivät tätä ihan ole vielä hiffanneet. Näkökulmajutut ovat minulle aina tosi vaikeita näissä patrioottisissa jenkkiesityksissä, vaikka kuinka olisivat satua.

Ehkä tuossa jutussa oli se, että kun se oli kuitenkin niin lyhyt. Ja tarina oli niin "suuri", niin siinä käsikirjoittaja joutui hölkkäämään aika kovaa kyytiä (tapahtumien käänteestä toiseen). Ei ollut tilaa oikein kunnon fiilistelylle missään?

[Veli Loponen]

Juu. Samaa mieltä olen Kingdom Comen tasosta verrattuna tähän.

Mutta jospa mietittäisiin vähän syvällisempiä. Ainakin minua kiehtoo ajatus, jonka loppuratkaisu synnyttää. Puna-Teriksen hirmuvalta saakin alkunsa lännen suurimmalta johtajalta. Selkeä voima-vastavoima -asetelma siis. Tämäkin tietenkin on vanha juttu ja monia tarinoita on rakennettukin ihan pelkästään sen varaan, että supersankarien olemassaolo synnyttää superroistoja. Mielenkiintoista muuten, että asetelma on yleensä näin päin. Vastaus (supersankarit) eivät olekaan siis oikea vastaus ongelmaan (superroistot).

Mielenkiintoista on sekin, että tarinassa ei ole yhtäkään selkeää hyvistä. Teräsmies, varsinkin loppua kohden, on diktaattori ja Luthor paljastuu myöskin vanhaksi kelmiksi, joka hän on virallisessakin jatkumossa. Lopussa myöskään kukaan ei loppujen lopuksi voita. Tuloksena on aikamatkustustarinoiden pahin ongelma, loppumaton kehä, josta ei pääse irti.

Minä olisin muuten kaivannut enemmän Vihreän Lyhdyn joukkoja. Millar kirjoitti niistä aivan liian heikkoja, vaikka oikeasti varmaankin kuka tahansa Vihreän Lyhdyn sormuksen omaava voisi pistää Teriksen koville, vaikka ei tätä välttämättä voittaisikaan, kun Teriksen tahdonvoima varmaankin olisi (ainakin Byrne-Teriksen) supervahva ja Vihreän Lyhdyn sormuksen teho perustuu käyttäjän mielikuvitukseen ja tahdonvoimaan.
Omituista siksikin, että Neuvosto-Lepis kestää Terikstä vastaan paljon pidempään, vaikka on tavallinen ihminen ilman kummoisiakaan kykyjä.

[Janne]

Supersankarisarjakuvia en juurikaan lue. Teräsmiehiä olen elämäni aikana lukenut varmaan parisenkymmentä kappaletta ja uusin tuotanto on kokonaan lukematta.

Tästä kaikesta huolimatta tulin joulun lukeneeksi tämän(kin) tekeleen. Ja täytyy sanoa, että kyllä se viihdytti. Niille, jotka ovat syvemmälle uppoutuneet superankarien maailmaan, asia lienee ihan toinen. Ja väittäisinkin, että sarjakuvaa ei olekaan välttämättä suunnattu alan asiantuntijoille, vaan enemmänkin niille, jotka tuntevat Teriksen vaiheet vain pintapuolisesti. Vaikka oli tuossa minulle jotain aivan uusiakin asioita, kuten ne vihreän lyhdyn tyypit. Ihmenainenkin oli vain etäisesti tuttu. Tämä vähän haittasi lukunautintoa, koska en tiennyt, että mitä nämä tyypit normaalisti tekisivät.

[Wilpuri]

Itse pidin kyseisestä sarjakuvasta melko paljonkin.... voi tosin johtua siitä, että Teris on minulle varsin vieras hahmo ja tuttu lähinnä muutamien Batman-sarjakuvien kautta. Siksi minä pystyin sulattamaan tyranni-Teräsmiehen ihan hyvin.

Batman oli jälleen kerran suosikkihahmoni tarinassa, mutta  hänen osuutensa jäi vain turhan lyhyeksi. Ja se karvahattu oli todella tyylikäs!

Suurin ongelma tarinassa oli mielestäni Lex Luthor. Hän ei ollut uskottava missään vaiheessa. En tiedä millainen Lex on "oikeissa" tarinoissa, mutta tässä ainakin hänen loputtomat keksintönsä olivat jotenkin mälsiä. On liian helppoa tehdä tarinaa siten, että "ja sitte se jätkä keksi taas semmose viä kalliimma ja isomma jutun, jonka ne sitten lähetti Teriksen kimppuun". Olisin kaivannut jotenkin epätoivoisempia keinoja, kuten jo mainitsemallani Batmanilla (pommi sisuskaluissa. En tarkoita niitä Lexin ideoimia aurinkolamppuja).