Kiinnostavia Vertigo-sarjoja?

[J.Salo]

Eihän Mad Maxissa ole mutantteja.

Eiks Mad Max kakkosessa ollu se raidereiden johtaja mutsku? Se jolla oli lätkämatsi? Mut ehkä se oli paha vertaus.

[TeroH]

Human Target oli miusta ihan sujuvaa luettavaa. Kaikkea ei annettu valmiiksi, ja avoimia kysymyksiäkin heiteltiin välillä ilmaan. Kantavana voimana on identiteetin kyseenalaistaminen ja pienet tarinat erilaisista ihmisistä USAssa.

Transmetropolitan on hillittömän hauska, varsinkin alkuosat. Suosittelen.

Hellblazereista Dangerous Habits on iskenyt kovimmin.

WE3 tuntui hyvältä ensilukemalla. Aikaa ei ole kulunut tarpeeksi jotta voisin sanoa mitään sen mieleenpainuvuudesta, mutta suosittelisin silti.

[Jaakko Pehkonen]

Silloin 1981 tai 1982 kun Road Warrior tuli Suomenelokuvateattereihin, sanottiin siinä esiintyvää murisevaa muksua mutanttilapseksi arvosteluissa.

Hellboykin oli mutantti jossain arvostelussa.

Transmetropolitania ja Sleeperia on kehuttu monessa yhteydessä, pakko kai niitä on kokeilla kesän mittaan. Eikö Starman muuten olekaan Vertigon lehti ?

[isokana]

Toisaalta ei ikinä menisi läpi TV-sarja jossa on vain yksi mies ja sekin on saamaton nynnerö.

Japanissa menee. Yllättävän monen animesarjan ideana on enemmän tai vähemmän nyhverö mies, joka ympäröidään naisilla, ja katsotaan mihin asiat johtavat.

Mutta Vertigosta Fables menee tällä hetkellä täysiä läpi. Ensimmäinen kokooma oli lämmittelyä, mutta jo toisessa osassa päästään revittelemään kunnolla ja meno on tuntunut parantuvan koko ajan. Lucifer on toinen sarja, jota seuraan, mutta siinä ei tarinankerronta ole ihan samalla tasolla kuin Fablesissa. Lähinnä sitä lukee Sandman-linkkien ja erilaisten mytologisten otusten kohtaamisen takia. Kiinnostava siis muttei ehkä loistava.

[Anonyymi Jaarittelija]

Transmetropolitania ja Sleeperia on kehuttu monessa yhteydessä, pakko kai niitä on kokeilla kesän mittaan.

Mikäli Ed Brubakerin Sleeper on herättänyt mielenkiintosi, sitä kannattaa etsiä lukemattomien muiden WildStorm-nimikkeiden joukosta...

Eikö Starman muuten olekaan Vertigon lehti?

Ei, se on luokiteltu DC-sarjakuvaksi Batmanin, Supermanin ja Wonder Womanin tavoin...

[thepanu]

Itse olen lukenut Losersia alusta asti ja voin kyllä lämpimästi suositella sitä kaikille jotka vähääkään lämpenevät toiminnalle. Ja aiemmin mainittu Wildstorm-sarja Sleeper on myös varsin loistokasta kamaa.

Juna sivuraiteelle. Jos pitää Losersista niin mielestäni myös Oni Pressin Queen & Country kannattaa tarkistaa. Pintapuolisesti katseltuna toimintasarja, mutta tarjoaa myös paljon muuta.

[Jukka Laine]

kaikkiaan voitaisiin ajatella näistä tarinoista muodostuvan yhden ison kokonaisuuden. Tai ainakin minä hahmottaisin asian niin. Hyvä se on kuitenkin.

Jostain olen lukenut että sarja päättyy siihen kun Adversary kukistetaan. Ei tosin sanottu montako numeroa siihen menee, tuskin se on tiedossakaan.

Vertigolla on juuri tämmöisiä tarinoita joilla on selkeä alku ja loppu, väliin tulevaa voidaan keksiä matkan varrella sitten lisääkin. Sandmaniin ilmoitettiin alunperin tulevan "noin 40 numeroa", tulikin 75. Myöhemmissä onkin jätetty ilmoittamatta.

Starmanissa ja Hitmanissa oli vastaava juttu, vaikkeivat ne Vertigo-sarjoja olleetkaan. Johtui varmaan siitä että sarjoissa esiintyi paljon tuttuja DCU-hahmoja, joita nykyisin Vertigo-sarjoissa vältellään.

[h00k00]

Vertigon sivuilla näyttää nykyään olevan muutamasta sarjasta näytenumeroita pdf-formaatissa.

[Toni]

Vertigolla tosiaan riittää huikeat määrät kiintoisia ja jopa toisistaan poikkeavia jatkuvia sarjoja sekä minisarjoja. Luettelemaan en taida käydä, kun olen aiheesta vuosien mittaan kirjoitellut jo tuhdin kasan artikkeleita, mutta todettakoon, että jo alkuun mainittu Enigma on yksi minunkin suuria suosikkejani. Muita tietty Sandman, Preacher, Transmetropolitan, Books of Magic, Lucifer, Fables, Human Target (joka valitettavasti pistettiin juuri seis huonon myynnin takia), Hellblazer (vaihtelevasti) jne jne. Itselleni eivät Y tai Losers ole kolisseet.

Uusista tulokkaista kehottaisin tsekkaamaan Si Spencerin & Dean Ormstonin Books of Magick: Life During Wartime -lehden. Lyhyt esittelyni löytyy tuolta:
http://tahtivaeltaja.com/I-05/sarjis.html

Fablesista ja Luciferista lyhytty asiaa tuolla:
http://tahtivaeltaja.com/I-04/sarjakuvat.html

Eikä sovi unohtaa Grant Morrisonin Filthia!:
http://tahtivaeltaja.com/I-03/sarjakuvavuosi.html

Deadenders & 100 Bullets:
http://tahtivaeltaja.com/I-01/sarjakuvat.html

Dreaming:
http://tahtivaeltaja.com/I-99/sarjakuvat.html

[TeroH]

Jostain olen lukenut että sarja päättyy siihen kun Adversary kukistetaan. Ei tosin sanottu montako numeroa siihen menee, tuskin se on tiedossakaan.

Mainostan Fablesia vielä lisää: Kohtapuoliin on luvattu virallisesti paljastaa, kuka Adversary on, minkä luulisi olevan ainakin jonkinlainen ensimmäinen edellytys sille että hänet voidaan kukistaa. Joten ehkä aletaan olla päälle puolivälissä, uusin numerohan on #37. Mutta Willingham on myös sanonut, että ideoita riittäisi pidemmällekin: Willinghamin haastattelu. Jatkossa on ilmeisesti tulossa myös muita kuin eurooppalaisia satuhahmoja.

[juhaveltti]

Mitenkäs tuolla minisarja - tai one shot -puolella? Niitä minä oikeastaan ensijassa lähdin kalastelemaan. Kun niitäkin on tullut niin suuret määrät vuosien saatossa, ja kun ei ole moneen vuoteen niin aktiivisesti seurannut kenttää tai päässyt sarjiskauppaan selailemaan lehtiä, niin on voinut mennä monet loistavat minisarjat sivu suun. Kaikista ei taideta edes tehdä albumiversioita.

[tuukkapoika]

Itse olen lukenut Losersia alusta asti ja voin kyllä lämpimästi suositella sitä kaikille jotka vähääkään lämpenevät toiminnalle.

Mielestäni Losersista kertoo kaiken sen nimi. Myönnän, että uppoaa niihin jotka pitävät toiminnasta, mutta jos haluaa toiminnan lisäksi myös toimivan juonen, niin kannattaa jättää väliin. Hahmot ovat umpi tylsiä ja tavanomaisia, jos hahmojen hengen säilyminen ei kiinnosta, niin toiminnasta menee kaikki jännitys. Lisäksi hahmojen vuorosanat yrittävät turhaan olla "cool", valitettavasti se ei onnistu pelkästään viljelemällä sanaa fuck.  Puolustukseksi voisin kehua ihan tyylikästä piirrosjälkeä. Vaikka en ole edes lukenut 100 Bulletsia, niin käsittääkseni siinä on toimintaa sekä toimiva juoni, sekä todella tyylikästä taidetta.100 Bullets on omalla hankintalistallani ja jos Losers kiinnostaa, niin suosittelen (vaikka en olekaan lukenut) 100 Bulletsia sen sijaan. Tämä mielipide pohjautuu ensimmäiseen Losers albumiin, joka on ainut, jonka olen lukenut.

[Jukka Laine]

Aluksi 100 Bulletsin tarinat olivat selkeitä pulp/film noir -tyylisiä sarjakuvanovelleja, joissa yhdistävä tekijä oli tämä 100 luodin mies joka tarinassa.

Sitten vanhat hahmot alkoivat tavata toisiaan ja minusta se vähän vei makua jutusta. Homma saattaa keräytyä kasaan sarjan lopuksi. Jäädään katsomaan. Ikäväähän olisi jos kaikkia ei julkaistaisikaan tradeina.

[Ilja Rautsi]

Mitenkäs tuolla minisarja - tai one shot -puolella?

No jos et jo ole hankkinut, niin Steven Seaglen ja Teddy Kristiansenin It´s a Bird kannattaa ehdottomasti lukea. 120-sivuinen omaelämänkerrallinen tarina, jossa kirjoittaja Seagle ajautuu kriisiin kun hänelle tarjotaan Teräsmiehen kirjoittamispestiä. Kristiansenin tyyli sopii loistavasti tarinaan (tai oikeastaan tyylit, koska hän tekee n.kymmentä erilaista jälkeä albumissa, jotka kaikki kuitenkin sopivat juttuun ja muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden).

[juhaveltti]

No jos et jo ole hankkinut, niin Steven Seaglen ja Teddy Kristiansenin It´s a Bird kannattaa ehdottomasti lukea. 120-sivuinen omaelämänkerrallinen tarina, jossa kirjoittaja Seagle ajautuu kriisiin kun hänelle tarjotaan Teräsmiehen kirjoittamispestiä. Kristiansenin tyyli sopii loistavasti tarinaan (tai oikeastaan tyylit, koska hän tekee n.kymmentä erilaista jälkeä albumissa, jotka kaikki kuitenkin sopivat juttuun ja muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden).

Olen sen kyllä lukenut, ja olet oikeassa, että se on erittäin laadukas teos, jossa on elämänmakua ja sisältöä - vaikka Seaglen pohdinnat Teräsmiehestä menevätkin naurettavuuden puolelle monessa kohtaa. Kristianssen todella tekee parastaan, meheviä kuvia.