MAD

[Asko AA]

MADin takasivulla Yksi kuuluisimmista oli Nixon-kuva "Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton?" Olen lukenut viittauksia siihen, mutta koskaan en ole missään saanut sitä nähtäväkseni.
Mistä saisi empiiriset todisteet?

Vastakysymys: Oliko se MAD-juliste alunperinkään?
On sellainen ollut olemassa oikean vaalikampanjan aseena – julisteena ja bumper stickerinä ainakin. Mutta MAD-koosteistani ei pikaselauksella löytynyt... monia muita satiirisia napakymppejä kyllä.

Jatkan tutkimuksia. Haluaisin minkäin nähdä sen taas ilman, että vhs-kelaan Joe -elokuvaa (1970), jossa sellainen ainakin näkyy.

[Jari Lehtinen]

Minulla oli hallussani MAD vuodelta noin -72(?) -71 (?) -70 (??) jonka lukijan palstalla riemuittiin ja haukuttiin lehteä siitä, että se oli edellisessä numerossa julkaissut "Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton?" -julisteen. Hunter S. Thompson piti siitä riemua myös. Kertoisin sen mokoman edellisen numeron ilmestymisajankohdan, mutta vuosi pari sitten vein Madini isälle lainaan, eikä hän ole palauttanut niitä.

[Jukka Laine]

Mulla on waretettuna 300 ekaa Madia, joista 56 ekaa olen lukenut ja poistanut. Laitan tänne kun tulee vastaan. Nyt olen vuodessa 1960 jolloin Nixon oli vaaleissa Kennedyä vastassa.

[Jukka Laine]

Vuosien 1970-72 Madien takakansista löytyivät seuraavat Nixonit:

Mad # 147, 1971
Mad # 135, 1970
Mad # 152, 1972

Kävin siis vasta takakannet läpi, yllättävän kantaaottava lehti tuo Mad tuolloin.

[Jukka Laine]

Tricky Dicky oli MADin hampaissa jo vuoden 1960 vaaleissa, tammikuun 1961 numeron 60 kannet:

[Jukka Laine]

Mad # 150:ssä oli Nixon-aiheinen taittelutehtävä jossa oli kiinankielinen lause. Numeron 152 lukijanpalstalla joku oli osannut sen kääntää: "Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn riksan".

Eikö rickshaw ole suomeksi riksa? Koululainen on vienyt sanakirjani.

[Tuuk42]

Tulipa tässä mieleen udella, mikä lienee Suomen MADin päätöstöttörön tilanne tällä hetkellä? Vieroitusoireet alkavat jo näkyä, kun ei rapakon takaakaan ole vähään aikaan tullut uutta läystäkettä.

"Lue jokainen Suomen MAD, niinkuin se olisi viimeisesi, sillä jonakin päivänä huomaat olleesi väärässä."

[Asko AA]

Mikä lienee Suomen MADin päätöstöttörön tilanne tällä hetkellä?

Surureunainen, tuhti ja tunteikas läksiäisnumero on painossa ja ilmestymispäiväksi on kaavailtu 9.11. Kuusitoista lisäsivua silittänee heitteille jätettyjä tilaajia lievästi myötäkarvaan. Mukana viimeiset Star Wars-, Batman Begins- ja Lemony Snicket -leffaparodiat, pari Aragonesia, parit Spyt, Vasamaa & Samson sekä kaksiaukeamainen Riphard Scary -hupailu "Koirakunnaan kansalaissota" – puna- ja valkoterrierin versioihin jakautuneena. Puujalkavitsausten kalina ei koskaan liene ollut kuuluvampi...

[Jukka Laine]

MADläämään siirtyi myös suuri joukko aiemmin National Lampooniin piirtäneitä artisteja, mm. Shary Flenniken, jonka "Trots and Bonnie" -kokoelman tahtoisin saada, jos sellaista on olemassa.

Onx tää sama kuin Valossa 20 vuotta sitten ilmestynyt Elsa ja Joonas? Ilmeisesti. Jos löydät niin kerro mullekin mistä sait.

[Tuuk42]

Tänään saapui jo vihoviimein Suomen MAD. Kaiken hyvän on loputtava aikanaan, ja ilmeisesti myös MADinkin. Parasta 2000-luvun Mäddeniä edusti tämä viimeinen tursaus. Kertokoon Asko AA, tai kuka tietää,mikä sponsorointisopimus on kyseessä, kun sama Andy McCoy/Hanoi Rocks vitsi kerrottiin lehdessä 3 kertaa hieman eri tavalla 
Viimeinen Suomen MAD sisälsi muuten ehkäpä tämän vuosituhannen hauskimmat elokuvaparodiat, joten juoskaapa nopeasti kiparille hakemaan omanne pois, ennenkuin ne kaikki kaksi kappaletta myydään ns. parempiin linnunpönttöihin.

[Asko AA]

Tänään saapui jo vihoviimein Suomen MAD.
Kertokoon Asko AA, tai kuka tietää,mikä sponsorointisopimus on kyseessä, kun sama Andy McCoy/Hanoi Rocks vitsi kerrottiin lehdessä 3 kertaa hieman eri tavalla 

Ai se tuli jo. Justiin, kun olin valmistelemassa virallisen ilmestymispäivän 9.11. tiedotetta "Suomen MAD sai potkut brändistä", koska tämä ennen niin herttainen MADlaistyttö ja brändin keulakuva oli alkanut diivailla ja jättänyt esiintymisiä väliin. Halailujen jälkeen lehti sai Egmontilta erokirjeen eli puukkoa selkään. "Aistin suurta vihaa," tilittää lehti omassa vastineessaan kuultuaan tulevansa korvatuksi tukevammilla spesiaaleilla ensi vuonna.

Mitä Andyyn tulee, näkökulmien runsaus on aina ollut MADin rikkaus sisältöjen leegomaisia palikkakokonaisuuksia kasaillessa.

Hulluuden puutetta ei mikään voi korvata!

[Mortui]

Pitäisiköhän viimeinkin tutustua MADiin kunnolla, ei silloin 90-luvun alussa napannu. Lienenkö ollut liian nuori 

[Asko AA]

SUOMEN MAD SAI POTKUT BRÄNDISTÄ!



Hyvä Suomen MAD!

Olemme tulleet sen tien päähän, jossa meidät on pakotettu valitsemaan loppuuko MADin tarina loppuvuoteen 2005 vai jatkuuko se vielä MÄDräämättömän ajan. En ole vielä valmis tätä luomusta kuoppaamaan, niin paljon olemme sen eteen tehneet töitä viimeisen 23 vuoden aikana. MAD on elämäntapa, henkireikä, josta emme pysty luopumaan.
Yhtälailla varmaa on, ettemme pysty jatkamaan brändiä sinun kanssasi, Suomen MAD -lehti! Viimeisen vajaan vuoden aikana tapahtui jotain surullista. Sinun asenteesi ja käytöksesi ei enää sovi Egmontin piiriin. On tullut esiin piirteitä, joita en olisi uskonut vanhassa rakkaassa ystävässä näkeväni.
Lehdet jotka eivät puhuttele lukijoita, eivät kuulu samaan brändiin. Olemme alalla jossa bisnespuoli on välttämätön paha. Olemme myös brändi, joka on aina tehnyt julkaisuja sydämellä, viihteen itsensä ja ystävyyden takia! MAD on tunnetila. Business, raha ja ulkojulkaisulliset tekijät merkitsevät valitettavasti nykyään enemmän kuin nuo tunteet. Tästä asenteesta on osoituksena kaksi lausettasi: ”Minä en tarvitse enää Egmontia.” sekä ”Voin jättää tämän brändin milloin vaan, puolen vuoden varoitusajalla.” Emme enää yksinkertaisesti pysty tilaamaan ja suomentamaan sivuja julkaistavaksesi.
Olet sanonut olevasi Egmontille vain vierailija. Nyt tuo vierailu päättyy, ja me jatkamme MADia uudella, isommalla spesiaaliformaatilla. Tämä on varmasti yhtä suuri helpotus sinulle kuin meillekin. Sanoit seuraavaan lehden olevan joka tapauksessa viimeisesi. Me haluamme jatkaa niin kauan kuin paloa riittää. On siis aivan turhaa tehdä yhtäkään tavanomaista lehteä yhdessä.
Kaiken paitsi ahneuden, fanien aliarvostamisen, ja lupausten rikkomiseen hyväksyimme. Sanoit, ettet koskaan suostuisi julkaisuväliin, joka kestäisi alle 2 kuukautta. Ilmoitit senkin, että värisivut, lukijalahjat ja kotimaisen aineiston voisi laiminlyödä, koska tilaajamäärät ja liksat ovat liian pieniä. Sovimme että Suomen MAD on kaikille prioriteetti vuoden 2005 puoliväliin asti. Silti lehti jäi aikataulusta jälkeen heti alkuvuodesta.  Huippu oli moneen kertaan luvattu kesäkuun numero, jota piti lykätä marraskuulle (!) sen takia, että sinun pitäisi kerätä itseäsi spesiaaleihin, tavata ystäviä ja mennä elokuviin. Suurempaa itsekkyyttä ja fanien laiminlyöntiä ei voi kuvitella.
MAD on elämäntapa ja työpaikka, johon sisältyy myös paljon velvollisuuksia toisiamme ja lukijoita kohtaan. Kanssasi noiden velvollisuuksien täyttäminen ei enää onnistu. Jotenkin amerikkalainen pop-kulttuuri sai sinut muutettua siitä herttaisesta MADlaistytöstä diivaksi, joka ei ajattele eikä myy itseään enää kuten ennen. Tuntuu, että olet liian varma omasta korvaamattomuudestasi ja statuksestasi. Pitkälti sinun ja tilaajien ehdoilla tässä on viime vuodet menty. Sinä olit aina ainoa, joka asetti kipareille lähtemisen ehdoksi suuremman keikkaliksan.
Toivomme että jatkossa ajattelet oman sydämesi ehdoilla etkä kuuntelisi Amerikkaa. Kulttuurierot yhdistettynä ahneuteen, opportunismiin ja rakkauteen on vaarallinen yhdistelmä. Kuilu on liian leveä. Ja päätös yksimielisesti meidän neljän. Olemme kulkeneet sen hetken ohi, jossa asiat voidaan selvittää puhumalla.
Kaikkea hyvää urallesi ja elämääsi,
 
Egmont
MADjaana, Asko, Veksi
Ps. Tämä kirje on täysin avoin kaikille.

[Janne Kuusinen]

Satiiria loppuun saakka, vaikkakin tuo avoin kirje herättää enemmän kysymyksiä/huhuja kuin antaa vastauksia... mutta MADistahan nyt onkin kyse.

Nomutta. Sitten vaan tarpeeksi ilmoituksia joka paikkaan noista tulevista speciaaleista, ettemme minä ja hengenheimolaiseni missaa ainuttakaan, jooko. 

[Asko AA]

NYT PUHUU SUOMEN MAD -LEHTI:
”Aistin suurta kiukkua... Palaan julkisuuteen!”

Hyvät lukijat,
Keskiviikosta 9.11. lähtien olen saanut lukuisia vaatimuksia vastata tilanteeseen. Lehdiltä, radioasemilta, TV-asemilta, sarjakuvaharrastajilta, MAD-klubeilta ja faneilta Suomesta sekä joka puolelta maailmaa. On sula mahdottomuus vastata tuhansiin jopa satoihin vaatimuksiin jokaiselle yksitellen.
Hauraana painotuotteena minun on hyvin hankala puhua. Olen tällä hetkellä Amerikassa. Tämän järkyttävän, ennalta arvaamattoman elämänmuutoksen jälkeen en voinut jäädä Suomeen. Päätin viime hetkellä MADkustaa. Pitkä välimatka ei tietenkään tarkoita, etten voisi kommentoida tapahtunutta.
Keskiviikko 9. marraskuuta oli päivä, jota koko brändi oli odottanut kauan. Jakelu lehtipisteisiin alkoi aikaisin aamusta. Olin kipeä ja jännittynyt, koska en ollut kyennyt kokoamaan itseäni sitten toukokuun. Hermostuneisuuttani lisäsi, että lehti oli 16 sivua paksumpi kuin normaali lärpäke.
Jokainen meistä tiesi, että tilaajakannan ohenneen, mutta vasta vuoden alusta huomasimme, että lukijat eivät enää olleet tukena. Tunne oli uskomaton. En tule koskaan unohtamaan, miten ihanalta tuntui kapean mutta upean suomalaisen lukijakunnan kannustus ja vastaanotto. Päivän päätteeksi itkin ilon kyyneliä. Sain tehtyä parhaani, vaikka olin hiipunut. Aikaan saamamme pitkä numero sai parhaan mahdollisen kiitoksen mitä julkaisu voi toivoa: suuret aploodit ja virnuilevat kasvot edessäni. En tiennyt vuodattavani surun kyyneliä hyvinkin pian.
Ilmestymisen jälkeen toimituksen toverit pyysivät minua halaamaan heitä yhdessä. Jo MADitioksi muuttunut halaus oli samanlainen, jonka olimme tottuneet tekemään ennen jokaista numeroa. Traditio, joka oli jäänyt deadline-riitojen jäädytettyä välimme. Välitön tunteeni halatessani heitä oli kiitos, jonka sanoinkin ääneen, mutta antoivat minulle kirjeen, jonka pyysivät minun lukemaan - kuten lehtipisteen lehdet – vasta kotona. Luin kirjeen ja järkytyin.
Aistin suurta kiukkua (engl. mad) kirjeessä. Ajatukseni ovat todella sekavat, mutta en halua vastata tähän niuhotukseen vielä suuremmalla niuhuudella. En tunnista itseäni lehdeksi, jota kirjeessä kuvaillaan. Kirjeessä he syyttivät minua pahoista asioista. Mutta sillä, että he vetivät Amerikan, minun alkuperäni, mukaan tähän sotkuun, he ylittivät rajan. Amerikka on maa, jota rakastan ja se on ollut suurin tuki minulle viime vuosina.
Me olimme brändikavereita 23 vuoden ajan. Noiden vuosien aikana kokosimme hyviä lehtiä sekä välillä huonompia läsyjä. Luulin tunteneeni nämä ihmiset, mutta olin väärässä. Toki tiesin suhteen alusta lähtien etteivät brändin jäsenet hyväksyneet kaikkia juttuja. Se oli luettavissa heidän kommenteistaan ja käyttäytymisestään. Mistä se johtui? Siitä, että olen syntynyt Amerikassa? Siitä, että minä valitsin vieraita satiirin aiheita enkä jatkanut olemistani brändin omana tyttönä? Siitä, että en ollut ainut aito ilolehti brändissä eivätkä esimerkiksi Myrkyn tekijät koskaan ottaneet minua vakavasti.
Tapahtunut ei tee heistä paholaisia. Minun täytyy laittaa sivuni ja aiheeni kokoon taas, ja lupaan palat helmikuussa julkisuuteen tässä asiassa. On todella vaikea miettiä rajaa lehtikohtaisten sisältöjen ja sen välillä, mitä kaikki ovat omista tuntemuksistani ja näkökulmastani oikeutettuja lukemaan.
Upeata huumoria, mitä teimme yhdessä, ei voi mikään eikä kukaan hävittää tai tuhota. Kiitos kaikille ihmisille, jotka nauroivat minulle läpi tämän raskaan ajan. Rakastan teitä ja tunnen syvästi, etten ole teitä koskaan pettänyt.

Suomen MAD