MAD

[Timo Ronkainen]

Eli Mad joskus muinoin 60-luvulla kysyi tunnetuilta strippipiirtäjiltä, mitä he oikeastaan olisivat halunneet piirtää. Mukana Schulz, Kelly, Walker, Mell Lazarus, ja Mary Worthin piirtäjät:

http://www.collectmad.com/madcoversite/strip1.jpg
http://www.collectmad.com/madcoversite/strip2.jpg
http://www.collectmad.com/madcoversite/strip3.jpg
http://www.collectmad.com/madcoversite/strip4.jpg

Polemiikkia on esiintynyt olivatko nuo oikeasti ko. piirtäjien tekemiä. Mitäs sanotte? Kyllähän sanomalehtipiirtäjätkin osaavat itseironiaa. Eh? Mukavaa hauskaa silti.

TImo

PS: kannattaa huomata että nuo ovat aukeamakokonaisuuksia.

[Jari Lehtinen]

http://www.collectmad.com/madcoversite/strip2.jpg
Polemiikkia on esiintynyt olivatko nuo oikeasti ko. piirtäjien tekemiä.

Schultzin suhteen ei pitäisi olla mitään epäselvää. eikös hän käyttänyt tuota samaa vitsiä uutena variaationa joskus myöhemmin. Siinä Ressu katseli putoavia lehtiä. Etsisin ja skannaisin sen, ellei Tenavat-kirjat olisi tietysti tällä hetkellä jossain ihan muualla.
Hassua muuten, kuinka Schultzin versio yksinkertaisesta tyylistä tuo mieleen Pulterin.
Niin, ja Mort Walkerin stripissähän on ilmetty Neiti Söpö.

Takaisin raparperihilloa keittelemään.

[Tuuk42]

Polemiikkia on esiintynyt olivatko nuo oikeasti ko. piirtäjien tekemiä. Mitäs sanotte? Kyllähän sanomalehtipiirtäjätkin osaavat itseironiaa. Eh? Mukavaa hauskaa silti.

Jos MADissa niin sanotaan niin pakkohan sen on totta olla. Vakavasti ottaen en kyllä usko miksi hatusta keksisivät tuollaisen artikkelin. Ja Schultzhan totesi joskus kun oli lukenut Tenavat parodioita MADista että voisi lopettaa piirtämisen ja jättää koko homman MADille.
Enkä usko että nuo muutkaan ovat fuulaa.

[Janne Kuusinen]

Tulipa tänään sitten Egmontilta tiedote kotiin.

"MAD-lehti lakkaa ilmestymästä numeron 6/2005 jälkeen. Nykyinen MAD-tilauksesi jatkuisi vielä tämän jälkeen, joten tarjoamme sinulle tilausjaksosi loppuajaksi yhden alla olevista vaihtoehdoista valitsemasi lehden hyvitykseksi".

Vaihtoehtoina Karvinen, Mustanaamio ja Myrkky. Myrkky tulee jo, ja Karvinen ei ole vaihtoehto, joten Mustis sitten.

Jotenkin vaan haikea olo. Lehtien alennustila lienee luultua suurempi: uusia ei saada pukattua markkinoille niin millään, ja vanhatkin kuolevat pois. Kertooko se jotain systeemistä / ostajista? Ihmisistä? Huumorin tilasta? Mikä tässä maailmassa enää kannattaa? Keinottelu? Rikoskin kannattaa enemmän kuin sarjakuva, näemmä.

Pakko se jenkkiMAD on tilata tilalle. Miten muut, tuleeko ikävä?

[Timo Ronkainen]

Pöh, Mad oli kehno jo ennen kuin se alkoi Suomessa. Pelkkiä elokuvamainoksia ne niiden parodiat (tai "satiirit", niin kuin ne itte - väärin - sanoo ).
Toki siellä oli omat hyvät hetkensä ja piirtäjänsä, mutta...

Timo

[Justus]

Äen kaipaa. Kyllähän sitä tuli luettua ja naurettuakin muksuna mutta kökkö mikä kökkö. Siksi toiseksi MAD yritti myrkistää itseään eli lisätä seksiä - joka ei aikoinaan kuulunut lehteen kun se oli siveellinen amerikkalainen. Ihmeen kauan sitä kesti, luultavasti nykyinen jenkkien ylenkatsonta vei asiakkaat. 80-luvullahan Suomessa (ainakin) haluttiin olla niinkuin USAlaiset. "Suomi on Euroopan Amerikka" -slogania viljeltiin.

[irappan]

Ohan tuo vähän surullista tuo loppuminen, vaikken lehteä ainakaan vuoteen ole tilannut tai lukenut.

Mutta semmosena 12-vuotiaana tuo iski kyllä kovaa ja aika kauan sen jälkeenkin. Taittelukuvat, Spy vs. Spy, Aragonesit ja tiätty Don Martinit imasivat kyllä mukaansa ja sitä kautta myös myöhemmin muihin sarjakuviin.

Mutta sitten ne kaikki vanhat hyvät tekijät alkoivat kuolla, ja lehti muuttui teemoiltaan omaan makuuni vähän liian Amerikkakeskeiseksi. Ja jenkki-Mädiin tuli värit, mainokset ja laimea alapäähuumori. Siinähän se innostus sitten lopahti.

[Jukka Laine]

Samaa mieltä laadusta Timon kanssa. 15 vuoteen en ole seurannut.

Epäilin jo silloin kun niitä levikkilukuja laitettiin järjestykseen että kirvestä tulee Madille ja Mustikselle.

[JJ Naas]

Aikansa kutakin...

80-luvun MADeistä muistan pitäneeni paljonkin, mutta aika pystyynkuolleelta lehti vaikutti jo 90-luvun puolivälin jälkeen, varsinkin mitä leffaparodioihin tuli. Vitsit olivat niin kertakaikkisen kaavamaisia. Tästä aiheesta ihmettelin, että miksi tämä leffaparodiasarjakuva ei tyyliltään kehittynyt tai muuttunut koskaan: Näsäviisaat vitsit pysyivät samoina leffasta toiseen. Miksi niiden piti aina olla tällaisia? Mikseivät ne voineet olla vaihteeksi vaikka sellaisia kuin Mauri Kunnaksen leffaparodiat Nyrok Cityssä? Edes vaihtelun vuoksi?

Mauno oli ihan hauska ensimmäisen 10 jakson ajan, mutta sitten sen tekorankkuus alkoi jo ärsyttää.

[Tuuk42]

En vieläkään jaksa uskoa sitä että Suomen MADin julkaisu lopetetaan. Lehden tasosta voi toki olla montaa mieltä, jo kaikkien aikojen toisessa jenkkimadissähän lukijakirjeessä valitettiin että MAD ei ole enää niin hyvä kuin silloin ennen.
Tokihan 90-luvulla MADin tasokin laski mutta nyt viimeisimmät numerot ovat taas olleet parhaimpia vuosiin. Monet uudistukset kuten Fundalini Pages ja suomalaisten piirtäjien mukaan ottaminen uudestaan paransivat kummasti lehden tasoa tällä vuosituhannella.
Suuri aukko jää suomen sarjakuvakulttuuriin kun Suomen MAD lopettaa. Tämän on pakko olla joku George W. Bushin salajuoni. Pakko se on sitten vaan jenkkiMAD tilata.

Kuinkakohan monta lehteä minun pitäisi tilauksen lisäksi ostaa irtonumerona että lehden julkaisu jatkuisi?
Nyt olisi mielenkiintoista tietää niitä levikkilukuja, kun näyttää siltä että olen nyt oikeasti yksi niistä kolmesta tilaajasta.

Nyt olisi The M:n syytä tehdä odotettu comeback ja nostaa MADin lukijoiden määrä jälleen sinne kulta-aikojen viiteen lukijaan.


"Jaa minä apea?"
-Alfred E. Neuman

[Petteri Oja]

80-luvun MADeistä muistan pitäneeni paljonkin, mutta aika pystyynkuolleelta lehti vaikutti jo 90-luvun puolivälin jälkeen, varsinkin mitä leffaparodioihin tuli.

Ihan sama olo mullakin. Lopetin Madin keräilyn -92 numeroihin, sen jälkeen ostetut hajanumerot ovat todistaneet päätöksen oikeaksi.

Levätköön MAD rauhassa.

[VesaK]

MAD oli ja eli, ei elä enää. Nyt sitten sen zombie-vaeltelukin loppuu. Onneksi Mustanaamio ei kuole koskaan... vaikka Bengalinlahdella myrskyääkin...
SuomiMAD - numero oli viimeinen kokonaistehokas lukupaketti.

[Jari Lehtinen]

Kurjuus!

"Elokuvien valmistaminen Suomessa ei kannata." - Toivo Särkkä siihen aikaan kun SF valmisti 25 kokoillan elokuvaa vuodessa.

[Kapteeni Kenguru]

No onpa kiva joululoma... Aasiassa jengi heittää lusikkaa nurkkaan oikein porukalla ja Suomessa MAD loppuu.

Ja kuten oli odotettavissa, poikkeustilanteissa joittenkin ihmisten wannabekyynisyys nousee pintaan ja pitää päästä pätemään aihetta koskeviin nettikeskusteluihin ylimielisillä "hohhoijaa, eipä voisi vähempää kiinnostaa" -kommenteilla.
No okei, tuo ylläoleva on vähän ilkeästi heitetty pelkästään Kvaakkia kohtaan.
Erehdyinpä vain ennen tänne tuloa vilkaisemaan muualla paria tuota Thaimaan katastrofia koskevaa keskustelua - mitenkähän alas ihmiskunnan arvostukseni voikaan oikein laskea?

Asiaan: MAD tietyistä puutteistaan huolimatta oli kuitenkin itselleni yksi eniten arvostamistani huumorilehdistä. Taitaapa kokoelmistani löytyä muutamaa Suomalaista MAD:ia lukuunottamatta miltei täydellinen kokoelma noita painotuotteita.
Olen arvostanut sen hieman vanhanaikaista tyyliä, että vältetään ylenmääräisiä törkeyksiä ja kiroiluja ja muita pahimpia rimanalituksia (vrt. Myrkky) ja edes yritetään olla fiksuja. Huumori ei ole mikään helppo laji ellei kyseessä ole ns. amishuumori, jolloin tavallinen pieru riittää avaamaan yleisön nauruhanat.
Tokihan MAD viime aikoina oli laskenut tasoaan kovasti siitä, millaisena se Suomessa aloitti.
Sekä olihan MAD:issa vähän snobbailua mukana, mutta hei: Kuka tai mikä muka on täydellinen?

Ja niille, joille MAD ei omien sanojensa mukaan mitään merkinnyt: Mitäs luulette, tuleeko sitten tilalle jotakin parempaa luettavaa?
Luulenpa että ei, kustantajat näkevät tilanteen että "joo, ei taida Suomen kansaa hjuumori kiinnostaa. Julkaistaan vaan julkkisjuoruja, urheiluu ja pornoo. Ne myy."
Niin no, tietysti jos nuo kiinnostavat enemmän kuin MAD niin...

Pitäisköhän oikein laittaa Myrkyn tilaus postiin, ettei sitäkään mennä lakkauttamaan?
Jos kukaan ei julkaistuja lehtiä osta, niin ei niitä kannata myöskään tehdä.
Onko se sitten kiva kun suomen kielellä ei lehtikioskista löydy kuin Ilta-Sanomaa ja ehkä satunnaisesti jotakin mangaskeidaa?

[Janne Kuusinen]

Tiijä häntä, kannattaako tuota Thaimaata nyt tähän vetää. Toki pienet ovat murheemme täällä päin, mutta täytyyhän ihmisten saada ajatella tällä hetkellä myös muuta kuin Kaakkois-Aasiaa: järkihän muuten lähtee.

Hyvää pointtia: minunkin mielestäni on parempi edes jonkinlainen MAD kuin ei MADia ollenkaan. Timo on oikeassa hehkuttaessaan vanhoja kunnon MADeja, jonka jutut ovat ajattomampia kuin uudempien numeroiden "leffapuffit" ja aikaansa vahvasti sidotut kertanaurujutut. Mutta itse en kuitenkaan myönnä, että MAD olisi nykyään lepsu: mielestäni satiireista löytyy ajoittain teräviäkin huomioita.

Mielestäni MADin sukupolvenvaihdoskin on sujunut ihan hyvin, tällaisen Druckerin, Woodbridgen, Don Martinin, Al Jaffeen ja kumppaneiden töiden parissa varttuneen silmissä. Uudemmilla tekijöillä, esim. Tom Bunkilla ja Rick Tulkalla on tarvittavaa anarkiaa, suosikkejani on myös rumuuden estetiikan hallitseva Herman Mejia sekä pelkistetty Bitterman-sarja.  

Oli mielenkiintoista myös seurata "karenssiaikaa" syyskuun 2001 jälkeen. Että milloin alkavat setviä WTC-juttuja sivuillaan? Kun sopassa oli vielä eräs George W.Bush, pääsivät satiirikot ammentamaan kunnolla. Nyky-MAD avautuukin itselleni jonkinlaisena infopakettina, joka avaa ovet pähkähulluun amerikkalaisuuteen paljon paremmin kuin miljoona USA-matkaopasta.

Suomen MADissa olen kiinnittänyt huomiota viime aikoina suomennoksiin, jotka tuntuvat olevan astetta radikaalimpia kuin alkuteksti. Nykyään ehtii lukea Suomen MADia noin seitsemän minuuttia ennen kuin näkee sanan "Läski", "Nekru", tai "Jutku". Aika radikaalia settiä, mielestäni: nuo kiusaajatermit ylittävät satiirin rajan reippaasti. Kieltämättä kaihoan aikaa, jolloin MAD pystyi olemaan hauska ilman köyhiä ilmauksia.

Monroe/Mauno ei nappaa yhtään, samoin äärimmäisen hankalalukuinen Spy vs. Spy, mutta eiväthän kaikki voi kaikesta pitää.