Anime- ja mangakäännösten laatu

[PTJ Uusitalo]

Halpissuomennos on mielestäni sellainen jossa on selkeitä asia- ja käännösvirheitä, jossa on menty siitä missä aita on matalin, jota ei ole oikoluettu kunnolla ennen julkaisemista (tai jos on niin huonosti) ja jonka suomen kieli on kankeaa. Ranma täyttää mielestäni nämä kaikki kriteerit.

[Reima Mäkinen]

Puhutko nyt käännösvirheistä suhteessa saksan kieleen vai mihin? Saksastahan sitä käännetään! Mitä matalalta menemiseen tulee, ainakin Alkunen http://www.kolumbus.fi/alkutext/etusivu.html ja Grönlund ovat ammatti-ihmisiä jotka pelaavat kielen kanssa työkseen! Valkamat taas ovat asuneet Japanissa ja heillä on (ollut) myös fanitus-suhde Dragon Balliin. Viimeksi mainittu on ihanteellinen tila, jollainen tuskin kovin helposti toteutuu normikäännöksissä.

Yleensä oikolukeminen tapahtuu kai kolmisen kertaa. Ensin käännöksen oikolukee kääntäjä itse, sitten toimittaja. Lopuksi toimittaja vielä oikolukee koko setin siinä vaiheessa kun käännös on valmiina puhekuplissa. Tämän voi toki tehdä huolellisesti tai vähemmän huolellisesti, mutta edes huolellinen työ ei takaa sitä että virheitä ei jäisi. Näin käy koska olemme ihmisiä.
Asiasta kirjoitti mm. Vesak toisaalla täällä (en nyt löydä linkkiä). Siis jos vaikkapa viisi ihmistä tarkistaa tekstit ja siihen jää silti virhe, niin onko silloinkin lopulta kyse halpiskäännöksestä? Puhumme nyt siis yhdestä kirjasta. Ranma on sarja jonka jokaisessa osassa on noin 180s. jne.

Minulla on kokemusta prosessista jossa tarkistin kääntäjän työtä (tämä Toriyaman piirrosopas ja sen ammattisanasto) eli silloin mukana oli yksi ylimääräinen lukija. Tästä huolimatta lopulliseen versioon oli jäänyt mielestäni onnahtavia kohtia ja "vääriä" sanoja.
Olen myös joskus tekstannut sarjakuvaa joka oli käännetty huonosti, niin huonosti, että jopa minä sen huomasin! On sanomattakin selvää, että työ ei ollut kivaa. Jokainen muutos käännökseen piti perustella jne. Lopullinen vastuu on kuitenkin onneksi aina toimittajalla tai kustantajalla. En nyt mene näihin prosesseihin sen syvemmälle, koska se ei ole mielestäni tarpeen.

Tekstin kankeudesta sen verran, että mietiskelin arviossani viimeksi One Piecen http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=458 käännöstä. En ole lukenut vielä sarjaa eteenpäin, joten en osaa sanoa miten homma alkaa toimia. Mutta tuossa artikkelissa on esimerkki suomalaisesta ja jenkkikäännöksestä. Niissä on aika paljon eroa. Kumpi on oikein ja kumpi on väärin? Ilmeisesti vastauksen tähän tietävät vain tahollaan vain sarjan fanit?!
Dragon Ballin kieleen ja ilmaisuun sisälle pääseminen kesti minulta aika monen pokkarin lukemisen verran. Aluksi se tuntui töksähtelevältä. Vasta luettuani DB:a yli 10 kirjaa aloin nauttia kielestä ja olla sitä mieltä että käännös sittenkin toimii. Juuri tämä käännöstyyli tuo sarjassa esiin osan sen melko uniikista huumorista. (Tähän ehkä vaikuttaa se, että monesta muusta lukijasta poiketen luin kunkin kirjan vain kerran.)

Virheet ovat siis pitkälti määrittelyasioita. Olen vakaasti sitä mieltä, että käännöksen tapauksessa työhön vaikuttaa jonkinlainen entropia tai kaaosfaktori. Aina kun joku koskee tekstiin, lopputuloksella on potentiaalisesti suurempi todennäköisyys mennä väärään kuin oikeaan suuntaan. Alkuperäistä se ei vastaa sana sanalta, mutta kohderyhmälleen sen pitää toimia. Käyttämällä hirvittävä määrä energiaa päästään kuitenkin joskus lopputulokseen, josta monellakaan ei ole negatiivista sanottavaa. Se että sanottavaa löytyy, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että joku tai jotkut olisivat yrittäneet päästä helpolla.

[Aura]

Toki asiaan vaikuttaa sekin teinielitismi-ilmiö, että englanti kuulostaa monen mielestä "luonnollisemmalta" ja "paremmalta" kuin "rupinen suomi".

Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että tekevät omatkin sarjakuvansa englanniksi koska se näyttää "hienommalta" ja "aidommalta".

Suomenkieliset pitkät sanat sopivat huonosti japanilaisiin puhekupliin. Mutta lyhyitäkin sanoja tavutellaan turhaan. Periaate pitäisi olla ettei kaksitavuisia sanoja tavutella. Jossakin puhekuplassakin oli pelkkä "Ranma" ja sekin oli tavutettu. Ei kivan näköistä.

Ranmaa en ole suomeksi lukenut, mutta varsinkin Kyokossa pisti silmään sanojen mieletön tavutus. Puhekuplat vain yksinkertaisesti ovat liian kapoisia pitkille sanoille... Mutta sillehän ei voi mitään. Mutta se vaikeuttaa lukemista...

Kyokon kanssa kävi kyllä mielessä, että sivukoko olisi voinut olla hieman isompi. Japanilainen tankoubon-koko on niin pirun pieni, siinä rytäkässä muussautuu piirrosjälkikin helposti... Isommalla sivukoolla jäisi puhekupliinkin enemmän tilaa. Kuitenkin koon voisi saada pysymään pokkarikoossa.. kai?

[Veli Loponen]

Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että tekevät omatkin sarjakuvansa englanniksi koska se näyttää "hienommalta" ja "aidommalta".

Hassua tuo silti on, kun kuitenkin mangan alkukieli yleensä on japani. Mun mielestä asia muuttuu vieläkin hassummaksi siinä vaiheessa, kun ruvetaan valittamaan, että alkuperäisiä japanin kielisiä ääniefektejä ei saa suomentaa. Siis: englanti on pyhä kieli puhekuplissa ja japani äänissä.
En kadehdi kääntäjiä.

[Shinichi]

Mun mielestä asia muuttuu vieläkin hassummaksi siinä vaiheessa, kun ruvetaan valittamaan, että alkuperäisiä japanin kielisiä ääniefektejä ei saa suomentaa.

Voihan aina tehdä kuten One Piecen suomennoksessa, eli jättää ne alkuperäiset efektit ja suomentaa ne pienellä fontilla siihen yläpuolelle tai viereen. Mielestäni sellaisia on hauska lukea.

[Veli Loponen]

Voihan aina tehdä kuten One Piecen suomennoksessa, eli jättää ne alkuperäiset efektit ja suomentaa ne pienellä fontilla siihen yläpuolelle tai viereen.

Sehän ei oikeastaan muuta tuota miksikään, vaan on jonkinlainen kompromissi. Silti siinä edelleen on se ero, että toisaalta pidetään englanninkielistä käännöstä hirveän auktoritiivisena ja toisaalta pitäisi ne japanilaiset ääniefektit näkyä. Se on vähän semmonen skitsofreeninen asetelma.

[isokana]

Mun mielestä asia muuttuu vieläkin hassummaksi siinä vaiheessa, kun ruvetaan valittamaan, että alkuperäisiä japanin kielisiä ääniefektejä ei saa suomentaa.

Uskon ja toivon, ettei ääniefektien kohdalla ole kysymys kielestä vaan siitä, että japanilaiset ääniefektit ovat yleensä kohtuullisen tiukasti kuvassa kiinni ja niiden poispyyhkiminen ja päällekirjoitus tuhoavat osan taiteesta. Näin esimerkiksi kävi parissa kohtaa Time Stranger Kyokoa. Suurin osa efekteistä on kuitenkin ei-elintärkeillä alueilla, joten vahinko ei mielestäni suuren suurta ole.

Itse suosin Shinichin mainitsemaa One Piece -tyyliä, jossa suomennokset ovat pienellä häiritsemättömässä paikassa, vaikka ei japanilaisten efektien poistaminenkaan lukukokemusta pilaa (ellei sitä tehdä täysin amatöörimäisesti). Kunhan ne vaan käännetään siihen samalla sivulle eikä piiloteta kirjan loppuun tai jätetä kokonaan kääntämättä.

[Veli Loponen]

Uskon ja toivon, ettei ääniefektien kohdalla ole kysymys kielestä vaan siitä, että japanilaiset ääniefektit ovat yleensä kohtuullisen tiukasti kuvassa kiinni ja niiden poispyyhkiminen ja päällekirjoitus tuhoavat osan taiteesta.

Juu, täähän on ihan totta ja tuota edellistä viestiä kirjoittaessa olikin mielessä just tämä.  Monissa sarjakuvissa välillä harmittaakin se, kun se alkuperäinen ääniefekti on pyyhitty pois ja päälle on kirjoitettu karulla käsialalalla jotain suomalaista. Akussa ja vähän vanhemmissa supersankarilehdissä on ainakin ollut näin.

[Aura]

Monissa sarjakuvissa välillä harmittaakin se, kun se alkuperäinen ääniefekti on pyyhitty pois ja päälle on kirjoitettu karulla käsialalalla jotain suomalaista.

...tai laitettu karu tietokonefontti kuten Huba-sarjoissa aikoinaan. Lassin ja Leevin alkuperäiset ääniefektit oli onneksi säilytetty, mutta suomennetut olivatkin sitten karmeaa katsottavaa ja hyvä esimerkki siitä, miten tekstin fontilla ja tyylillä ON väliä.

Asiasta taas rasiaan, en minäkään kadehdi suomentajia, mangasuomentajia varsinkaan. Moni (fanaattinen) arvostelija kun ei välttämättä ymmärrä, mistä kääntämisessä on kyse... usein ollaan sitä mieltä, että käännös on hyvä, jos se on käännetty orjallisesti sanasta sanaan, mutta unohdetaan tyystin se, ettei kaikkea voi kääntää niin. Joskus pitää etsiä jopa jokin aivan toinen ilmaisu, joka kuitenkin välittää lukijalle saman asian.

Kääntäkäämme "mizu no naka" suomeksi "veden sisällä".

[Monitor]

Kerronpa noista sarjakuvien efektiteksteistä ja merkeistä ihan yleisesti jonkun esimerkin. Kerran oli jossain 1990-luvun Aku Ankan taskukirjassa niitä "filmikuvitus" -värityksellä varustettuja juttuja. Semmoisia missä painovärit ja viivat ei aina olleet kohdallaan. Piirtäjä oli tehnyt yhden hahmon pään päälle ihan tyylikkään suurikokoisen kysymysmerkin ja se oli vielä väritetty punaiseksi, muistaakseni. No siihen oli kuitenkin tehty päälle jollain aika ohuella tussikynällä uusi kysymysmerkki. Uusi kysymysmerkki oli pienempi kuin alkuperäinen joten se ei edes peittänyt sitä.

Toinen esimerkki Aku Ankka-lehdestä: eräässä Don Rosan tarinassa tyyppi heittää putelin saluunan ikkunalasin läpi. Siinä ei tainnut olla tekstiä alun perin, mutta olipa päälle tussikynällä sotkettu jotain ääntä kuvaavaa tekstiä.

Sarjakuva voi olla myös tosi tyylikäs ilman minkään sortin tekstiä. Masashi Tanakan Gonissa ei ole ollenkaan tekstiä eikä edes ääniefektitekstejä (ei ainakaan ranskalaisissa ja amerikkalaisissa painoksissa).

Tässä tekstissä tuli paljon puhuttua tekstistä.

[Reima Mäkinen]

Älkää nyt kokonaan unohtako ääniefektien tarkoitusta. Niiden merkintöjen on tarkoitus kuvata ääntä. Ne vastaavat siis vaikkapa elokuvan ääniraitaa. Toki ääntä voi kuvata jossain määrin ilman kirjoitustakin, kuten esim. Tintissä on suurimmaksi osaksi tehty.

Ite olen piirrellyt "ääniä" suomeksi muinaisiin Judge Dredd -albbareihin. Se oli haastavaa hommaa leikkaa-liimaa-piirrä-tarraa-systeemillä. Tietokoneella moisen voisi nyt tehdä vaikka miten hienosti, jos siihen olisi kustantamoissa varaa. (Joillakin jenkkikustantajilla on ollut).
Mitä tulee One Piecen-systeemiin, minusta se on niin pervo että vain mangafanit voivat moista keksiä. "Ylimääräiset" suomennokset pilaavat sarjan visuaalisuuden ihan yhtä tehokkaasti kuin Kyokon liian isot efektit, jotka peittävät paitsi japanilaisen efektin, myös ison osan muuta kuvaa. Mitä järkeä on kirjoittaa ääni kahteen kertaan, japaniksi ja suomeksi?! Samalla logiikalla puhekupliinkin voisi jättää alkuperäisen tekstin ja tupata käännöset jonnekin marginaaleihin?
Olen tässä asiassa puristi, sillä en tykkää myöskään suomisarjisten alalaita käännöksistä. Sarjakuvan sivulle piirtyvä maailma on pyhä. Sivunumero on ainoa metatason juttu jota siinä sulatan (koska se on kumminkin yleensä niin pieni). Muu pilaa helposti nautinnon siirtäen huomion tarinasta ja tunnelmasta täysin epäolennaisiin asioihin.

[Antti Valkama]

Hejaa!

Tosin One Pieceen on vaikea keksiä muutakaan ratkaisua. Efektien jättäminen kokonaan sikseen  ei uskoakseni palvelisi nuorempia lukijoita. Tai niitä vanhempia lukijoita, jotka tahtovat "ääniä". Ja Oda ei pihistele efekteissä; vaikkapa taistelu Kriegin joukkoa vastaan käy hyvästä esimerkistä. Kääntämättä jättäminen tarkoittaisi kaikkien niiden jäämistä ainoastaan kuviksi. 

Efektien korvaaminen olisi toki mahdollista, mutta sitä ei mielestäni saa tehdä puolivillaisesti. Joko homma tehdään hartaasti ja harkitusti eli kääntäjän ja jonkun täkäläisen taiteilijan yhteistyöllä, yksityiskohtia myöten huolellisesti ( = runsaan rahan kanssa), tai sitten niihin ei kosketa, sanon minä. Dragon ballin alkutaipaleella on paljon esimerkkejä kököistä efekteistä. Jos niitä pääsee vertaamaan alkuperäiseen, itku tulee... (Tässä tosin ei ollut pahiksena Sangatsu - tietenkään - vaan saksalaiset, joilta Ruotsin kautta saatiin materiaali.) Ja OP:n moni ruutu on ahdettu niin täyteen kuvaa, puhetta ja efektejä, että suorastaan pelottaa ajatella halpistyön tulosta...

OP:n ykkösosassa, jonka materiaali tuli Tanskasta, on näkyvissä sekä hyviä että vähemmän hyviä käännösefektejä. Vain pahimmat ja/tai oudoimmat on "suomennettu". Jos taso pysyisi aina siinä mitä se ykkösessä on parhaimmillaan, ok. En kuitenkaan jaksa uskoa tähän, etenkin kun ko. kirja oli efektien kannalta köyhempi kuin moni jatko-osa. (Tämä vissiin johtui Suurten Taistojen puuttumisesta.)

Antti-setä
(joka muutoin huomaa olevansa monessa asiassa Reiman kanssa samoilla linjoilla)

[PTJ Uusitalo]

Puhutko nyt käännösvirheistä suhteessa saksan kieleen vai mihin? Saksastahan sitä käännetään! Mitä matalalta menemiseen tulee, ainakin Alkunen http://www.kolumbus.fi/alkutext/etusivu.html ja Grönlund ovat ammatti-ihmisiä jotka pelaavat kielen kanssa työkseen! Valkamat taas ovat asuneet Japanissa ja heillä on (ollut) myös fanitus-suhde Dragon Balliin. Viimeksi mainittu on ihanteellinen tila, jollainen tuskin kovin helposti toteutuu normikäännöksissä.

No mutta alkuperäiseen tietenkin. On luonnollisesti valitettavaa että joudutaan suomentamaan saksannoksesta joka on käännetty englanninnoksesta, koska siinä vaiheessa ne tiikerit muuttuvat helposti leijoniksi ja toisinpäin. Jos englanninkielinen käännös on luova, joutuu sen kanssa työskentelevä saksantaja helposti ulalle. Siinä ei sitten suomentajalla ole paljoa sanomista, jos tekstissä saksaksi lukee päin honkia. Ja mistäpä hän sen tietäisikään?

...Mutta jos näin on, miksi Grönlund saa säännöllisesti aikaan parempaa jälkeä ja luontevamman kuuloista kieltä kuin Alkunen? Onko Conanin saksannos tehty suoraan japanista?

Ja oikea mies oikeaan hommaan. Valkamat sopivat shounen-sarjojen kääntäjiksi, koska näin mututuntumalla arvelisin niissä olevan enemmän huvittavia murteita, aksentteja, kielivitsejä, kiroilua ja läpänheittoa.

Minulla on kokemusta prosessista jossa tarkistin kääntäjän työtä (tämä Toriyaman piirrosopas ja sen ammattisanasto) eli silloin mukana oli yksi ylimääräinen lukija. Tästä huolimatta lopulliseen versioon oli jäänyt mielestäni onnahtavia kohtia ja "vääriä" sanoja.

Tästä olen tietoinen. Herääkin siis kysymys: miksi? Eikö tarkistajan huomioita noteerattu?

[J.Salo]

Ottaen huomioon että Conanin englanninkielinen versio on jossain osassa viisi, niin käännös suoraan japanista saksaan tuntuisi loogiselta.

[Reima Mäkinen]

PTJ U: "Herääkin siis kysymys: miksi? Eikö tarkistajan huomioita noteerattu?"
Näitä on vähän turha penkoa. Sanotaan vaikka niin, että kukin ymmärtää asian ehkä paremmin siinä vaiheessa kun siirtyy työelämään. Se että saa tehdä mielekästä työtä tai että saa tehdä rauhassa, tai että pystyisi todella vaikuttamaan asioihin, jne. on hyvin hyvin harvinaista luksusta. Kehitys on kehittynyt siihen pisteeseen, että kaikki ihmisten tekemä työ alkaa olla jonkun ihme järjestelmän silmissä liian kallista. Ainakin kaikki länsimaisten ihmisten tekemä työ.
Aku Ankka on suomessa sarjakuvarintamalla poikkeus (toki markkinoilla on myös joitakin muita lyhytaikaisia "todellisuuden vääristymiä"). Sille on historian ja hyvien bisnesvaistojen mukana kehittynyt taustalle kunnon organisaatio. 300 000 tilaajaa takaa sen, että lehden tasoonkin on varaa panostaa. Toki en sitä sano, etteikö joku kellokalle tai mittatikkumikko pystyisi laskelmin osoittamaan että vaikkapa puolet pienempi porukka voisi tehdä lähes yhtä hyvää jälkeä, jolloin menetettäisiin ehkä 50 -100 tuhatta lukijaa mutta lehdestä saatava voitto kuitenkin kasvaisi. Mutta tämä ei nyt enää kuulu aiheeseen.

Bisnesteorioihin kuuluu muuten sellainenkin käsite kuin ylilaatu. Ylilaatua ei minkään yrityksen kannata tehdä. Tätä voi kukin miettiä tykönään.

Kyllähän se Conan menee Japaniasta suoraan Saksan Egmontille (kulkematta Usan tai Ranskan kautta), samoin kuin meni Kyoko (joka siis kumminkin suomennettiin japanista).
Mainitsin jo aiemmin, että Ranma (ja Takahashin sarjat ylipäätään) on kielellisesti aivan eri moisia kuin salapoliisi C. Samahan toimii toisinkin päin. Jasson tai vaikkapa Jukka Tilsan sarjojen kääntäminen vieraalle kielelle on hieman hankalampaa kuin vaikkapa suomikorkkarien. Ja japanihan on kielenä muutenkin rakenteeltaan erilainen sekä kirjoitusasultaan haastavampi kuin Suomi.