Lone Wolf& Cub suomeksi?

[juhaveltti]

En nyt halua herättää mitään turhaa intoilua, saatan höpistä ihan omiani, mutta olisiko jossain voitu väittää, että Lone WOlf& Cubia oltaisiin julkaisemassa suomeksi?

[Hege]

Ei tietääkseni ole väitetty, mutta sen esi-tarina samurai executionerin ensimmäinen osa tulee (tuli jo?) Jalavalta nyt syksyllä.

[Marsumestari]

En nyt halua herättää mitään turhaa intoilua, saatan höpistä ihan omiani, mutta olisiko jossain voitu väittää, että Lone WOlf& Cubia oltaisiin julkaisemassa suomeksi?

Minä en ainakaan muista kenenkää niin väittäneen. Samojen tekijöiden Samuraiteloittajan taas olisi pitänyt jo ilmestyä. Käyn huomenna Helsingissä leffassa ja samalla pitää vilkuilla, josko sitä löytyisi Akateemisesta tai Suomalaisesta.

[PTJ Uusitalo]

http://www.suomimanga.net/

[juhaveltti]

Just just. Se oli varmasti se Samuraiteloittaja, josta olin mainintaa jossain ohisilmällä nähnyt. En sitten taas toisaalta ymmärrä miksei suoraan julkaista Lone Wolffia jos se on parempi. Vai onko?

[isokana]

Just just. Se oli varmasti se Samuraiteloittaja, josta olin mainintaa jossain ohisilmällä nähnyt. En sitten taas toisaalta ymmärrä miksei suoraan julkaista Lone Wolffia jos se on parempi. Vai onko?

Kannattaa lukea Samuraiteloittaja-ketjua, jossa on pohdittu Jalavan motiivejakin.

[Visitor Q]

Tämä Mangahan on vanha kuin mikä. Live-action leffatkin tehttiin jo 70-luvulla.
Vai onko?

[Marsumestari]

Tämä Mangahan on vanha kuin mikä. Live-action leffatkin tehttiin jo 70-luvulla.
Vai onko?

Sekä manga että leffat tehtiin 70-luvun alussa. Mielestäni ainakaan sarjakuva ei ole vanhentunut mihinkään. Ainakin ekassa leffassa veren suihkuaminen on välillä vedetty hieman överiksi.

[Marsumestari]

Koska en löytänyt haulla varsinaista Kazuo Koiken ja Goseki Kojiman klassikkoon keskittyvää keskustelua (tässä on jotain juttua http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4197.0 ), joten päätin itse aloittaa ketjun aiheesta.

Niille, jotka eivät tähän klassikkoon ole tutustuneet, voin kertoa, että siinä bushidôn hylännyt ja salamurhaajaksi ryhtynyt rônin, Ôgami Ittô kulkee Edo-kauden Japanissa, poikansa kanssa ja ottaa tehtäviä vastaan 500 ryôn (ryô=kullanpala pokkarin sanston mukaan)  palkkiota vastaan. Loppu selviää lukemalla itse sarjakuvaa.

Kun luin ekan pokkarin, pidin Sutta ja pentua jotenkin turhan moraalittomana ja "episodimaisuutensa" vuoksi se iskenyt yhtä kovaa kuin Blade of the Immortal, josta pidin silloin erittäin paljon. Päätin jossain vaiheessa antaa sille toisen mahdollisuuden ja ostin toisenkin pokkarin, joka iski paljon kovempaa kui eka. Ekakin pokkari parani uudella lukukerralla. Tästä lähtien aloin ostaa Lone Wolf & Cubia huomattavasti enemmän ja jatkuva juonikin alkoi selkiintyä eikä Kojimankaan piirrosjälkikään tuntunut niin vieraalta kuin alussa (nykyään pidän häntä yhtenä lempisarjakuvapiirtäjistäni). Nykyään Lone Wolf & Cub on mielestäni paljon parempi manga kuin Blade of the Immortal.

Edetessään Lone Wolf & Cubin vain parani paranemistaan enkä malta odottaa, kunnes saan hankittua ja luettua kahdeksan viimeistä osaa.

Eräitä asioita, jotka tekivät minuun vaikutuksen on se, kuinka näennäisen tunteettomasta päähenkilöstä, Ôgami Ittôsta esitellään vähitellen inhimillisiäkin piirteitä ja hänen suhteensa poikaansa Daigorôn on kuvattu paikoin koskettavan kauniisti.

Erikoismaininta siitä että sarjakuvassa esitellään paljon ummikolle vähemmän itsestäänselviä piirteitä Edo-kauden japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta ja raadollisuuksia ei jätetä esittelemättä.

Mitä mieltä muut olette Lone Wolf & Cubista?

[Jukka Laine]

Kyllä tässä samassa voidaan jatkaa. Minä olen lukenut 11 ensimäistä Dark Horsen albumia, alkuinnostuksen jälkeen tuntui alkavan jauhaa paikallaan. Pitää jossain välissä jatkaa jos kerran paranee.

[TeroH]

Lone Wolfissa on se hyvä puoli, ettei albumeita (pois lukien ihan viimeiset) tarvitse lukea järjestyksessä. Toki siitä on hyötyä, mutta tarina polveilee niin paljon että osia voi lukea sekaisinkin. Tosin n. 20. kirjan jälkeen ei enää kannata lukea väärässä järjestyksessä, tarinan jännityselementit menevät muuten pieleen kun pääjuoni alkaa lähestyä loppuaan.

Miusta Lone Wolf oli toimii hyvin aluksi, sitten joskus 7-10 paikkeilla tulee lievää laahausta, sen jälkeen meno taas paranee, sitten joskus loppupuolella (23-24, muistelisin) on taas vähän ongelmia, kunnes ihan loppu vie pisteet kotiin. Vaihtelua on paljon, ja erilaisia näkokulmia myös. Kestää myös erittäin hyvin uudelleenlukua, ja samasta albumista saa paljonkin irti lukemalla sitä eri tahdissa eri kerroilla.

[Marsumestari]

Lone Wolfissa on se hyvä puoli, ettei albumeita (pois lukien ihan viimeiset) tarvitse lukea järjestyksessä. Toki siitä on hyötyä, mutta tarina polveilee niin paljon että osia voi lukea sekaisinkin. Tosin n. 20. kirjan jälkeen ei enää kannata lukea väärässä järjestyksessä, tarinan jännityselementit menevät muuten pieleen kun pääjuoni alkaa lähestyä loppuaan.

Minusta suunnilleen 10. albumin kohdalla järjestyksellä on jo väliä. Aikaisemmissa albumeissa juonta selvennetään sen verran epäkronologisessa järjestyksessä, että niiden lukujärjestyksellä ei välttämättä ole kauheasti väliä vaikkakin nekin kannattaa lukea järjestyksessä ja mieluiten ainakin osa pari kertaa.

Ainakin muistaakseni jännitys tiivistyy jo kymmenenennen albumin kohdalla. Tietenkään kaikki tarinat eivät vie tarinaa suoraan eteenpäin mutta osittain sen takia toimivat hyvin itsekseenkin.

[TeroH]

Minusta suunnilleen 10. albumin kohdalla järjestyksellä on jo väliä. Aikaisemmissa albumeissa juonta selvennetään sen verran epäkronologisessa järjestyksessä, että niiden lukujärjestyksellä ei välttämättä ole kauheasti väliä vaikkakin nekin kannattaa lukea järjestyksessä ja mieluiten ainakin osa pari kertaa.

Ainakin muistaakseni jännitys tiivistyy jo kymmenenennen albumin kohdalla. Tietenkään kaikki tarinat eivät vie tarinaa suoraan eteenpäin mutta osittain sen takia toimivat hyvin itsekseenkin.

Viittaat varmaan

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

Daigoron kidnappaamiseen? Ja myöhemmin Retsudon silmän menettämiseen

? No siinä on kyllä hieman väliä, mutta lopulta pääjuoneen sillä ei ole paljon vaikutusta. Tietysti

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

se johtaa siihen, että Retsudo lähettää lapsensa Itton kimppuun

, mutta se ei siltikään ole niin kriittistä pääjuonen kannalta. Sen sijaan

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

kun Abeno Kaii (se myrkyttäjä) tulee mukaan ja sitä seuraava kaksintaistelu Itton ja Retsudon välillä plus tietysti tulvan jälkimainingit

on hyvä lukea järjestyksessä, muuten homma ei oikein toimi.

Pistin spoileri-tagit mukaan varmuuden vuoksi, vaikka se sotkeekin viestiä.

[Jukka Laine]

Olen jo edennyt 24. albumiin. Paikoitellen järjestyksellä on väliä. Kun juuri tuota ennen Ogami Itto ja hänen vihollisensa ottivat useamman albumin ajan toisistaan mittaa.

Mutta liitteeksi Simpsons-tulkinta Yksinäisestä sudesta ja pennusta.

Seuraavalla sivulla pyöräilee mukaan Lisa Sailor Moon -asussa. Bartin olemus on Pokemonista ja viittauksia on johonkin muuallekin jotka eivät minulle valkene. TIlanteeseen joudutaan kun Bart saa iskun päähänsä japanilaisesta pesuainepakkauksesta (jossa on Homerin näköinen kuva) ja vaipuu unten maille.

Bart Simpson # 12, 2005

[Lönkka]

Sekä manga että leffat tehtiin 70-luvun alussa. Mielestäni ainakaan sarjakuva ei ole vanhentunut mihinkään. Ainakin ekassa leffassa veren suihkuaminen on välillä vedetty hieman överiksi.

Muistan '82 nähneeni britanniassa tuon eka leffan länsimaisen version (Shogun Assassin), mutta sehän on koostettu Japanilaisista leffoista. On vaan jätetty suvantokohtia ynms "turhaa" tunnelmointia pois ja keskitytty punanesteen roiskutteluun. Eli nuo Japanilaiset leffat tai TV sarja olisivat huomasttavasti monimuotoisempia katselukokemuksia.

Infoa tarkemmin vaikka täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Lone_wolf_and_cub