Koska en löytänyt haulla varsinaista Kazuo Koiken ja Goseki Kojiman klassikkoon keskittyvää keskustelua (tässä on jotain juttua
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=4197.0 ), joten päätin itse aloittaa ketjun aiheesta.
Niille, jotka eivät tähän klassikkoon ole tutustuneet, voin kertoa, että siinä bushidôn hylännyt ja salamurhaajaksi ryhtynyt rônin, Ôgami Ittô kulkee Edo-kauden Japanissa, poikansa kanssa ja ottaa tehtäviä vastaan 500 ryôn (ryô=kullanpala pokkarin sanston mukaan) palkkiota vastaan. Loppu selviää lukemalla itse sarjakuvaa.
Kun luin ekan pokkarin, pidin Sutta ja pentua jotenkin turhan moraalittomana ja "episodimaisuutensa" vuoksi se iskenyt yhtä kovaa kuin Blade of the Immortal, josta pidin silloin erittäin paljon. Päätin jossain vaiheessa antaa sille toisen mahdollisuuden ja ostin toisenkin pokkarin, joka iski paljon kovempaa kui eka. Ekakin pokkari parani uudella lukukerralla. Tästä lähtien aloin ostaa Lone Wolf & Cubia huomattavasti enemmän ja jatkuva juonikin alkoi selkiintyä eikä Kojimankaan piirrosjälkikään tuntunut niin vieraalta kuin alussa (nykyään pidän häntä yhtenä lempisarjakuvapiirtäjistäni). Nykyään Lone Wolf & Cub on mielestäni paljon parempi manga kuin Blade of the Immortal.
Edetessään Lone Wolf & Cubin vain parani paranemistaan enkä malta odottaa, kunnes saan hankittua ja luettua kahdeksan viimeistä osaa.
Eräitä asioita, jotka tekivät minuun vaikutuksen on se, kuinka näennäisen tunteettomasta päähenkilöstä, Ôgami Ittôsta esitellään vähitellen inhimillisiäkin piirteitä ja hänen suhteensa poikaansa Daigorôn on kuvattu paikoin koskettavan kauniisti.
Erikoismaininta siitä että sarjakuvassa esitellään paljon ummikolle vähemmän itsestäänselviä piirteitä Edo-kauden japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta ja raadollisuuksia ei jätetä esittelemättä.
Mitä mieltä muut olette Lone Wolf & Cubista?
