Mikä Suomessa ilmestyvistä manga-sarjoista on paras?

[Wilpuri]

Akira on ylivertainen. Upeaa kuvitusta ja hienoa tarinan kerrontaa. Yksi parhaista toimintasarjakuvista.

Ranmakin on hyvää viihdettä, mutta pidän sitä silti vain sellaisen aivan mukavana välipalana...

Dragon Ball ei oikein innosta. Ehkä sekin voisi pieninä annoksina mennä, mutta ei se raha tahi aika ihan kaikkeen riitä...

[Osku]

Äänestin Akiraa, sillä parin viimeisen albumin tasonlaskusta (minun mielestäni) huolimatta, sarjan ansiot tarinan kerronnan ja grafiikan osalta ovat kiistattomat. Sen verran kiinnostava, että uuden albumin ilmestyessä olen tähän asti kerrannut vanhat albumit, ennen uuden lukemista.

Ranma½ on omalla tavallaan erittäin hyvää ja kevyttä viihdettä, melkeinpä addiktoivaa. Ns. hyvän mielen luettavaa. Lisäpisteitä sarja saa siitä, että vaimokin pitää ja osallistuu lehden ostamiseen.

Dragon Ball on kertakäyttökamaa. Ruotsinkielisiä versioita jonnekin numeron 30 paikkeille lukeneena sarja ei jaksa kiinnostaa enää uusintakierrokselle.

[chihiro]

moips! tosi mukavat sivut! mitä mangoja on julkaistu jo suomessa, muutako Dragonball Z ja Ranma½?! ei ole tietoa löytynyt, niin aatteilin että kyllä täältä löytyy!
ja olen vasta päässyt tutustumaan tähän mangan ihmeelliseen maailmaan Ranman kautta....

[Tero Mäntylä]

moips! tosi mukavat sivut! mitä mangoja on julkaistu jo suomessa, muutako Dragonball Z ja Ranma½?! ei ole tietoa löytynyt, niin aatteilin että kyllä täältä löytyy!
ja olen vasta päässyt tutustumaan tähän mangan ihmeelliseen maailmaan Ranman kautta....

Aiheesta taisi olla äänestys tuolla jossain, mutta lyhyesti lista on seuraava:

Dragonball
(Dragonball Z:ssa sankarimme ovat kasvaneet aikuisiksi ja siihen ehkä pääsemme kun Dragonballia on julkaistu muistaakseni 16 osaa.)

Ranma½ - 3 osaa.

Ranmasta ja Dragon ballista löytyy täältä keskustelua jostain sarjakuvaosiosta.

Akira - joka on luonteeltaan hieman erilainen, kuin kuin edelliset. Suomennos taitaa olla nyt 7:nessä osassa (yhteensä 12 kun tarina on jaettu näin).

Sitten oli se yksi... jonka nimeä en muista.

Lisäksi näillä näkymin ensi kesänä Finnconin aikaan olisi tulossa japanilaistyylistä sarjakuvaa suomalaispiirtäjien voimin nimellä Finnmanga. (http://finnmanga.animeunioni.org/)

Muuta ns. psuedomangaa, eli japanilaista tyyliä imitoivaa sarjakuvaa japanin ulkopuolelta, on suomessa hieman nähty. Tähän sarjaan kuulunee ainakin Dirty Pair.

Edit: Siis ihan kysymykseen vastauksena: Ranman ja Dragon Ballin lisäksi ainoa tunnetumpi manga julkaisu suomessa on Akira, jota Like on kunniakkaasti kääntänyt jo vuodesta 1995.

[FreakyMike]

Yksi aika tärkeä julkaisu puuttuu vielä tuosta Teron listalta, eli se Keiji Nakazawan "Hiroshiman poika" albumi.

[Hazart]

Mikä on sellainen mangasarja, johon kannattaisi tutustua? En ole jaksanut syventyä näihin sen enempää, mutta olisi kiva kokeilla ja katsoa iskeekö. Dragonball on tuttu ja haluaisin jotain hiukan realistisempaa (saa silti olla scifi tai fantasiakin).

[Tero Mäntylä]

Yksi aika tärkeä julkaisu puuttuu vielä tuosta Teron listalta, eli se Keiji Nakazawan "Hiroshiman poika" albumi.

Tuohan se oli mikä unohtui. Ei ole koskaan kävellyt vastaan niin nimi on unohtunut.

Mikä on sellainen mangasarja, johon kannattaisi tutustua?

No tuota... suomennetuista Akira. Muutoin... no:

Adolf - Osamu Tezukan, Mangan "luojan" upea kertomus kolmesta Adolfista toisenmaailmansodan aikana.

Nausicaä of the Valley of Wind - Hayao Miyazakin loistava fantasiaeepos. Miyazakin ohjaustyöhän on jo varmasti täälläkin päin tuttua kun ainakin Henkien Kätkemä on päässyt kunnon esitykseen täällä kylmässä pohjolassa.

Rumiko Takahashi on on ehtinyt semmoisella vimmalla piirtää sarjakuvaa, että muutama kymmenen kirjaa Ranmaa on vain pieni osa hänen tuotoksestaan. Rumikolta voisi nostaa esiin Maison Ikkokun. Huomattavasti vakavampaa ja realistisempaa kuin Ranma, vaikka siihen romanttinen komedia sarjaan taitaakin mennä.

Masamune Shirown Appleseed ja Ghost in the Shell.

Eiköhän siinä ole muutama perusteos. Lopulta kyse kuitenkin on siitä mitä oikeasti lähtee hakemaan kun kuitenkin Japani on maa missä melkein mistä asiasta tahansa tehdään sarjakuvaa. Osa täyttä roskaa, osa hyvin kaupallista ja osa elämää suurempia klassikoita.

[Hazart]

No tuota... suomennetuista Akira.

- Juu Akiraa luin ensimmäisen osan verran, mutta jotenkin se on niin sekava, että en jäänyt koukkuun. Hieno muuten kyllä.

Osa täyttä roskaa, osa hyvin kaupallista ja osa elämää suurempia klassikoita.

Niinpä. Tässä syy miksi kysyn. Ei ole kovin mieltä ylentävää pistää 20e kiinni johonkin sutaisuun, mistä ei jää mitään käteen. Voisin koittaa jotain hyvin piirrettyä fantasiameininkiä.

[Petteri Oja]

Miksi Akira 7:ssa on niin paljon tissejä ja tussuja? Eihän aiemmissa osissa näytetä yhtään. Kokiko Otomo jonkinlaisen valaistumisen kesken kaiken vai mitä? Tähän täytyy olla joku selitys.

[Wilpuri]

Miksi Akira 7:ssa on niin paljon tissejä ja tussuja?

Muistaakseni olen tuonkin osan lukenut, mutta en minä mitään tissejä muista.....

.....enemmän minua ihmetyttävät Appleseedien suihku ja kylpylä sessiot.

[Jarmo]

.....enemmän minua ihmetyttävät Appleseedien suihku ja kylpylä sessiot.

Japanissa on semmonen laki, että jos tekee mangaa ja siinä on hyvännäköisiä
naisia, ne on säännöllisin väliajoin riisuttava ja vietävä suihkuun. Ei siinä kummempaa.

Jostain mulle jäi sellainen tuntu, että sitä Hiroshimaa olisi vielä japaniksi paljon enemmänkin
jäljellä. En tiiä sitten, mulla on näitä hallusinaatioita.

[Reima Mäkinen]

Jarmolle ja muille, iske Hiroshiman poika Keskuluiden "etsi" toimintoon, niin sieltä löytyy kommetteja aiheesta. Samaa voi sanoa muistakin tässä käsitellyistä sarjiksista.

[Jarmo]

No ei ihan selvinnyt kuitenkaan.
Tämmöiseen Nakazawan haastatteluun löytyi linkki:
http://www.tcj.com/256/i_nakazawa.html

Siitä sain käsityksen, että 16 sivua kuussa 6 vuoden ajan on Genillä mittaa.
Eli jotain 1100 sivua ja risat.

Pari sataa sivua enemmän kuin niissä neljässa kokoomaopuksessa
jotka minulla on. Mutta Liekkö tarina kuitenkin siinä?
Jos se loppu on vaikka kansisivuja tai jotain.

[Taavi Suhonen]

Dragon Ball. Ranma toistaa itseään liikaa (kieltämättä DB:kin, etenkin myöhemmissä osissa) ja Akirasta en ole koskaan tykännyt missään muodossa. Syytä en osaa edes arvailla, mutta jotenkin se vain ei ole koskaan iskenyt (sama juttu Watchmenin kanssa - kummatkin lukee läpi kerran tai pari, muttei mitään kummempaa tunnetta tule).

[Naula]

Kaikki ovat kyllä loistavia, mutta Akira voittaa rinnanmitalla piirrustustyylinsä, aiheensa (ainakin mielenkiintoinen...) ja asenteensa vuoksi.

Niinkuin taavi sanoi, Ranma½ toistaa itseään, joka pokkarissa/sarjiksessa/tarinassa on sama kaava:
Joku tykkää Ranmasta (Onnasta tai otakosta (menikö oikein? )), joku ei tykkää ranmasta, ja kertoo sen haastamalla ranman, ranma voittaa, tapahtuu jotain.
Noita sitten sekoitetaan.
On se kuitenkin ihan luettava sarjis (varsinkin kun sisko ostaa sitä; ei maksa mulle mitään... ).
DB:tä en oo lukenu nelosta pitemmälle (paitsi kaupassa kirjahyllyillä niin kauan, että kauppias on tullu huitomaan aseen kanssa. Huonoa palvelua...).