Mikä Suomessa ilmestyvistä manga-sarjoista on paras?

[Reima Mäkinen]

Vastaile.

[Jari Lehtinen]

Hiroshiman poika, gomennasai.   (Ja se on saatavilla, lukuisia kappaleita myynnissä Huuto.Netissä)

Mutta tämä vastaus muuttuu sillä kellonlyömällä kun Yokohama Kaidashi Kikou tai Clover ilmestyy suomeksi.

Ehkäpä se tapahtuu jopa ennen kuin helvetti jäätyy.

[Timo Ronkainen]

Hiroshiman poika,

Tuo tosiaan jäi listasta pois. Olisin muuten äänestänyt. Ilman muuta suomennetuista paras.

Timo

[isokana]

Ranma. Dragon Ballia on tullut katsottua niin paljon animemuodossa, että homma ei enää kauheasti kiinnosta. Vaikka Ranmaakin on tullut katsottua ja luettua aika tavalla, siitä ei ole vielä tullut kyllästymispiste vastaan. Johtunee varmaan siitä Ranman keskeinen idea on samojen asioiden toisto pienillä variaatioilla. Akiraa en ole koskaan ymmärtänyt.

Musta hevonen Hiroshiman poika olisi myös kova sana tässä äänestyksessä.

[Otto Sinisalo]

Kaksi huumorisarjakuvaa ja yksi tieteissarjakuva? Vaikuttanevatko lajityypit äänestystulokseen?

Kuitenkin, Akira pieksee 95% kaikista kenenkään koskaan tekemistä toimintasarjakuvista jauhoksi jo nopeassa vertailussa. Tämän sanon lukematta Akirasta muuta kuin suomennetut osat, mutta Takahashin ja Toriyaman yritelmät häviävät Akiran silkalle mittakaavalle kuin rukkanen.

[kitani]

Hiroshiman poika,

Tuo tosiaan jäi listasta pois. Olisin muuten äänestänyt. Ilman muuta suomennetuista paras.

Timo

Monta osaa Barefoot Geniä muuten julkaistiin kaiken kaikkiaan? itse olen lukenut vain suomennetun ykkösen ja kakkosen (the day after) englanniksi. Hieno sarjakuva kylläkin.

[Timo Ronkainen]

Monta osaa Barefoot Geniä muuten julkaistiin kaiken kaikkiaan?

Enklanniksi on ainakin nämä:
1 A Cartoon Story of Hiroshima
2 The Day After
3 Life after the Bomb
4 Out of the Ashes
Jokaisessa vissiin 150-200 sivua(?)

Timo

[Asral]

Ranma voittaa kirkkaasti. Todella loistavaa komediamangaa. Dragon Ballkin on ihan hyvä mutta Akirasta en ole koskaan innostunut.

[Esa]

Dragon ball rulettaa iha kybällä!

Lainaus Hazartilta:
"Kvaak rulettaa kybällä! (teini-ikäiseltä kuulostin...)"
Kas Hazartkin on näin sanonut! Hyvä että täällä on nuoria, ööh nuorekkaita ihmisiä!

Mulla on ensimmäinen Akira. Se on aika rankka. Jotenkin tuntuu pahalta kun 15 vuotiaat lapset käyttävät huumeita ja maailma on ihan rupistunut. Jos sarjakuva näin mua koskettaa niin mitenköhän sitten tosielämä.. Kyllä sitäkin lukee ja aion seuraavat numerot ostaa!

[Reima Mäkinen]

Ajatukseni oli lähinnä selvitellä näin gallupilla tätä nykyistä tilannetta. Vähältä piti, etten pudottanut Akiraakin, jolloin "tutkimus" olisi ollut vielä selkeempi.  Mut Akira puolustaa hyvin paikkaansa aikuisempana vaihtoehtona, niin että näin.

Jätin Hiroshiman pojan pois koska sen julkaisemisesta on niin paljon aikaa, ja sehän on vain toisaan noin kolmas tai neljäsosa koko epistolasta. Olen muuten itsekin ihmetellyt, miten sitä on monessa divarissa edelleen saatavilla.

[Masa]

Vaikea valinta, mutta lopulta kallistuin Akiran kannalle, sillä se taisi olla ensimmäinen manga, mitä koskaan olen lukenut. Aikoinaan lainasin kaikki kuusi ensimmäistä osaa kirjastosta ja luin ne lähes yhteen putkeen eräänä päivänä. Oli nimittäin sen verran hyviä ja addiktiivisia.

Ranma on myös ihan hyvä, kuten Dragonball:kin, mutta samanlaista syvyyttä niissä ei ole kuten Akirassa. Hiroshiman poika on kanssa tullut luettua. Harmi, ettei niitä jatko-osia koskaan julkaistu Suomessa...

[JussiP]

Dragon Ballia on tullut katsottua niin paljon animemuodossa, että homma ei enää kauheasti kiinnosta.

Dragon Ball Z -anime ja regumanga eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Katselin Subilta useammankin jakson zetaa, mutta se oli aivan kamalaa tuubaa. Joka toinen jakso Gohan ja Krillin saavat turpiin ja örisevät tuskissaan. Niissä toisissa jaksoissa sitten G&K saavat supervoimia ja mättävät pahiksia, jotka örisevät tuskissaan. Viimeisenä niittinä sarjan dubbaajat varmaan kehuisivat Agapio Racing Teamin "uhrautuvaa ja syvällistä" ääninäyttelyä.

DB-manga on mukiinmenevää komediasarjista. Tiedä sitten muuttuuko tyyli myöhemmissä numeroissa.

[vesapai]

Ehdottomasti Akira. Vaikka Dragon Ballin kaksi ensimmäistä numeroa hymyilyttivät infantiilia mieltäni, Akira varastaa pisteet tyylillä, asenteella ja ennen kaikkea hyperaktiivisten (nais)hahmojen puutteella. Niitä - ei - jaksa.  

[lintu]

Dragon Ball. Ranmaa en jaksanut yhtä albumia loppuun, ja Akiraa en ole lukenut.

[isokana]

Dragon Ball Z -anime ja regumanga eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

Tämän minäkin myönnän. Varsinkin enkkudubilla varustettu DBZ on niin kauheaa, että en ymmärrä, miten se on suosituksi päässyt. Saksadubbien kanssa sarja sentään menetteli ruokailun aikana katsottavaksi. Puhumattakaan Dragon Ball GT täydestä älyttömyydestä. Ikävä kyllä nämä kaksi tuli ensin katsottua ja osaltaan ne vaikuttavat Dragon Ball -mangan lukunautintoon.

Dragon Ballissa on sentään vielä kunnolla huumoria mukana, eikä se suhtaudu itseensä niin vakavasti, mikä tekee siitä ihan luettavaa. Mutta Ranma jaksaa aina vaan naurattaa enemmän ja useammin.