Ranma 1/2

[Reima Mäkinen]

Jussi Nikander kirjoitti pienen arvostelun Egmontin suomi-Ranmasta. Se löytyy netistä
osoitteesta http://forums.animeunioni.org/viewtopic.php?t=477

Jussi sanoo:
"Koska kyseessä on jo Ranman tuntevalle yleisölle kirjoitettu arvio,en pahemmin ruvennut kommentoimaan sarjan juonta, vaan keskityin pääasiassa käännökseen."

Kvaakissa on jo keskusteltu aiheesta uutisen perässä
http://www.kvaak.fi/naytauutinen.php?articleID=113
mutta viksumpaa olisi ehkä siirtyä sieltä tänne...

[JussiP]

Hienoa toimintaa Egmontilta. Laatumateriaalia ja vieläpä edulliseen hintaan. Mihin maailma onkaan menossa?

[Reima Mäkinen]

Se oli tullu painosta kai perjantaina. Milloin sitten ehtii kauppaan...

Osia on tiemmä 38 ja kolme tulee nyt kärkeen. Eli kun tarpeeksi moni investoi 14.85e (ja saa vastineeksi n. 600 sivua sarjakuvaa, niin kyllä se siittä). Itse uskon vankasti tähän. Manga on ollut tuloillaan jo ainakin viisi vuotta, että eiköhän se myllytys nyt ala. Manga-anime harrastajien parissa kuohunta on ainakin kovaa. Aktiivisia harrastajia on sillä puolella Suomessa jo enemmän kuin täällä perinteisessä sarjakuvassa - uskallan sanoa.

[Mia]

Onko tämä sellainen manga-sarja, että se jatkuu loputtomiin ja jos jätät kesken, niin koko alkupään lukeminen on ollut turhaa?

Omasta mielestäni tämä ainakin tuntuu sarjalta, johon on aika helppo päästä kärryille, vaikka onkin jäänyt pari albumia välistä. Aluksi kannattaa tietysti lukea pari ensimmäistä albumia järjestyksessä, mutta sitten - ota tai jätä. Takahashin kynänjälki näyttää muuttuvan koko ajan vähän letkeämmäksi.

En osaa sanoa, mitä sarjan lopussa tapahtuu, mutta tuntuu siltä, että Ranman ydintä on viaton huumori joka syntyy nimenomaan siitä loputtomasta taistelulajien variaatioista ja samojen teemojen toistoista. Ei niinkään hienosti kehitellyt juonet. Eli ei, kyseessä ei ole mikään maailmankirjallisuuden klassikkoon verrattavissa oleva kokonaisteos.

[Himura]

Onko tämä sellainen manga-sarja, että se jatkuu loputtomiin ja jos jätät kesken, niin koko alkupään lukeminen on ollut turhaa?  

Jos ei niin täytynee tutustua...

Suurena Rumiko fanina pitää valitettavasti myöntää että Ranmassa on valitettavan vähän hahmonkehitystä, verrattuna vaikkapa samaisen rouvan edelliseen teokseen Maison Ikkoku. Hahmonkehitystä tapahtuu vain lähinnä silloin kun esitellään uusi, pysyvä hahmo, kuten ensimmäisessä albumissa esiteltävä Ryoga. Satunnaiset tapahtumat saattavat heilauttaa vaakakuppia hahmojen kohdalla suuntaan tai toiseen, mutta seuraavassa tarinassa kehitys on yleensä unohtunut (poikkeuksiakin tietysti löytyy). Hahmojen suhteetkaan eivät suuria muutoksia koe, joten sarjan voi teoriassa hyvin jättää kesken tärkeimpien hahmojen esittelyn jälkeen, ja aloittaa uudelleen lopussa.

Tarinat taasen voivat olla moniosaisia (jopa moni albumisia) mutta, kuten hahmonkehitys, myös tapahtumat on normaalisti unohdettu seuraavassa tarinassa. Poikkeuksia on taas tietysti mukana, mutta Ranma on silti hupisarja romantiikalla ja toiminnalla kuorrutettuna, eikä ole siksi niinkään jatkuvajuoninen.

Ja sarjaa on muuten julkaistu 38 albumia, ei 28.

[Matti Karjalainen]

Reima on oikeassa; mangan (ja animen) aktiivisia harrastajia on tosiaankin paljon. Oulun kaupunginkirjastossa järjestetty seminaari kertoo tästä omaa kieltään, luentoja pidettiin täysille saleille, mikä on melkoinen saavutus.

Ranman ydintä on viaton huumori joka syntyy nimenomaan siitä loputtomasta taistelulajien variaatioista ja samojen teemojen toistoista. Ei niinkään hienosti kehitellyt juonet. Eli ei, kyseessä ei ole mikään maailmankirjallisuuden klassikkoon verrattavissa oleva kokonaisteos.

Olen samaa mieltä. Takahashin "Maison Ikkoku" iski kovaa, mutta tämän lukeminen taisi tyssätä melkein alkuunsa. Perusidea on ihan näppärä, mutta ei sitäkään voi loputtomiin varioida, varsinkin kun henkilöhahmot tai tapahtumat eivät olleet kovinkaan kiinnostavia. Osa pitää sarjan huumorista, minuun se ei vedonnut.

[Ilona]

Ostin Ranma puoloseni eilen lähikaupasta ja olin yllättynyt, että se sieltä löytyi... tai edes koko tuppukylästä. Hyvä kuitenkin näin. Saisivat kuitenkin kyseisessä kaupassa siirtää sen pois lastensarjisten vierestä, ettei kylän kukkahattutädit saa aihettaa valituksiin. En viitsinyt sanoa mitään ostohetkellä, koska satuin täydentämään kaappejani juuri silloin, kun puoli kylää oli samalla asialla.

Olen joskus yrittänyt lukea Ranmaa englanninkielisenä versiona, mutta jostain syystä en jaksanut keskittyä siihen. Suomenkielisen version kanssa ei ollut samaa ongelmaa. Ranmaan olen tutustunut alunperin animena.

Eihän Ranma mitään "laatukirjallisuutta" ole, mutta hei, pitäähän sitä aina välillä heittää aivotkin vapaalle.

[Jari Lehtinen]

Sivulla 70 meille esitellään "Tohtori Korfu, kiropraktikko"! Muutama kymmenen sivua myöhemmin hänestä saadaan Tofu. Onnittelupallo sivulla 52 on jätetty tyhjäksi. Olisiko ollut suuri vaiva kirjoittaa siihen vaikkapa "Bingo"?

No, tunnen Takahashin suurinpiirtein kokonaisuudessaan ulkoa etu- ja takaperin, joten olen pedanttinen, myönnetään.

Nettivinkkien julkistaminen kirjan loppusivuilla tuottaa tuloksia: Midori on jo poistanut sivunsa ja laittanut tilalle ilmoituksen "Tällä ei ole enää mitään sinulle." Okonomiyaki-kokki Tekno-Kekko sen sijaan on pitänyt sivunsa edelleen luettavissa. Valitettavasti. Tekisi kyllä mieleni pistää etusivu uusiksi, siihen Ranma suutaan venyttämässä ja alle teksti "Hei Egmont, saisinko ilmaiskappaleen korvaukseksì kivusta ja särystä".  

Ettei tulisi väärää kuvaa, odotan kakkososaa kiinnostuneena. Siellä tutustumme paremmin kiropraktikko "Korfuun".

[Jari Lehtinen]

Ilmestyvät parin kuukauden välein "jos kysyntää riittää". Voisinpa jopa naurahtaa. Kysyntää? Sarjakuvafestivaaleilla kaikki vietiin käsistä.

1/2 Ranman nimessä luetaan "nibunnoichi" mikä tarkoittaa nerokkaasti "puoli".    Ei vaan, kuten jokainen voi havaita, Ranmoja on kaksi. On Ranma 1 ja Ranma 2.

[kespa]

Eipä minua kauheasti sytyttänyt kyseinen pokkari... Mutta annan sille kuitenkin mahdollisuuden siihen asti, että tämä Happosai tulee mukaan. Sitten punnitsen vielä uudestaan muuttuiko lehti yhtään paremmaksi.

[Wilpuri]

Ranma on nyt luettu. Suhtauduib siihen aluksi epäillen, mutta yllätyin positiivesti. Hahmot olivat hauskoja ja tarinaa kuljetettiin lennokkaasti. Ranman isän Pandahahmo oli kyllä niin huikea ilmestys, että harvemmin näkee.

Odotan mielenkiinnolla jatkoa.

[Izzy]

Ehdottomasti minäkin odotan innolla jatkoa.

Mangaa ei ole suuria mahdollisuuksia hankkia (hinta & saatavuus täällä päin),
joten ostan suurin piirtein kaiken mihin pääsen käsiksi. Tietysti edes vähäsen
katson, mitä ostan... ! DragonBallia ostin 2 ekaa, kiinnostusta riitti niihin
saakka.

Ranman käännös kieltämättä ontui kouluasteiden kohdalla...
Eli juuri se yläastelaisen pitäisi olla lukiolainen -hässäkkä.
Mutta ainakin minä pysyin siitä huolimatta juonessa mukana...

[Janne Kuusinen]

Minulle Ranma aukeni tosi sympaattisena söpöilysarjakuvana. Eikä pandalle voinut olla lämpiämättä. Tuleehan nämäkin hommattua kannatuksen vuoksi.

Vaan taas olisi mukavata tietää, mikä on mahtanut olla sivujen alkuperäiskoko...

[Wilpuri]

Vaan taas olisi mukavata tietää, mikä on mahtanut olla sivujen alkuperäiskoko...

Siitä en tiedä mitään, että minkä kokoiselle paperille Ranma on piirrelty, mutta eri kieliset julkaisut ovat ainakin suurin piirtein keskenään samankokoisia, joten luultavasti se on se koko, jossa sarjakuva on tarkoitettu nähtäväksi. Ehkä.

[isokana]

Vaan taas olisi mukavata tietää, mikä on mahtanut olla sivujen alkuperäiskoko...

Veikkaisin aika paljon suurempaa. Ranmaahan julkaistiin alunperin Shonen Sunday -lehdessä Japanissa ja muistelisin niiden olevan lähempänä A4:sta kuin näitä pokkareita.