Punaiselta jättiläisen uudet julkaisut

Huh-mjoo. No, otan vapauden postata koko kirjeen tänne.

Ragnarök-sarjan puuttuva palanen

Moi, mussukat!

Ragnarök-sarjan kymmenes osa valmistui vuonna 2002 ja siitä lähtien maailma on
saanut odotella sarjan päättävää lisäosaa. Sarja on myyty Suomen lisäksi yli
30:een maahan ja olemme tiedustelleet (monien muiden maiden kustantajien
lisäksi), että missä tämä lisäosa viipyy ja miksi sitä ei ole lupauksista
huolimatta näkynyt.

Tällä viikolla saimme sähköpostitse vastauksen korealaiselta
yhteyshenkilöltämme, jonka mukaan Myung-Jin Leellä on ”henkilökohtaisia
ongelmia”, joiden takia hän ei ole kyennytkään piirtämään sarjalle sen
ansaitsemaa lopetusta. Tästä syystä olemme pakotettuja ilmoittamaan, että
Ragnarök-sarja jää tauolle 10-osan jälkeen ja jatkuu vasta sitten, kun Lee
pääsee taas piirustuspöytänsä ääreen. Tilanne on ymmärrettävästi erittäin
epämiellyttävä niin meille kustantajina kuin myös teille lukijoina, mutta
toivomme tietenkin Myung-Jinille kaikkea hyvää ja että asiat järjestyisivät
parhain päin!

Kirvelevä uutinen Ragnarökin piirtäjän ongelmista sai meidät tekemään uuden
julkaisusopimuksen: Suomeen saadaan ”Princess Ai”! Se on kolmiosainen sarja,
jonka on näillä näkymin tarkoitus alkaa Les Bijoux -sarjan päättymisen jälkeen,
eli 1.6. lähtien.

Aurinkoa ja voimaa kaikesta huolimatta!

Minna & Antti

Ärsyttävintä tässä kaikessa on se, että Princess Ain toinen osa tuli juuri hankittua. Ja nyt pitää luonnollisesti ostaa vielä se kolmaskin, jotta sarjan voisi arvostella kunnolla. Ja sitten vielä hankkia suomeksi. Ärrinmurrin.

Noh. Ai Yazawan hahmosuunnittelu ei petä, eikä Misaho Kujiradou ole huono sarjakuvantekijä. Princess Ai valitettavasti kompuroi käsikirjoituksessaan, jossa on hieman liikaa sepitetyn makua (tai kuten jotkut sanoisivat, "sadun tuntua"). Goottiestetiikka ja kapinafeminismi saapuvat näillekin raukoille rajoille varsin sopivaan aikaan, sanoisin - ja onhan se aina mielenkiintoista nähdä näinkin varhaisessa vaiheessa muutakin kuin puhtaan aasialaista tuotantoa. Pidättäydyn sanomasta itse sarjasta viimeistä sanaa ennen kuin olen lukenut sen loppuun.

Siihen asti jännitetään Punaisen jättiläisen julkaisun muita yksityiskohtia. Käännöksen laatua ei epäile varmaan enää kukaan, mutta millaiseen kieliratkaisuun laulujen lyriikoissa on päädytty? Entä miten pärjää pienkustantamo vertailussa Tokyopopin kohokuvioituihin kansiin? Hmm.