Kuplan nypy ja sen nimi

[Tuukka Saturi]

Mutta mikä on sinun tulkintasi?

Pointteri on sana jota minä käytän. Tietokoneihmisenä vierastan suomennettuja termejä.

Entä mikä on nimeltään se osa johon teksti sijoitetaan.
Voidaan nimittäin ajatella että esim. puhekupla jaetaan kahteen osaan. Esim. Vartaloon ja osoittimeen. Puhekuplan torso ja kärsä?

Source -> Lähde -> Sorsa

Vastaan sorsa!

[Kivik]

Olkoon "kupla" - ja "silmu". Ovathan silmun synonyymejä itu, aihe ja alku (kasvin).

 
Kielihän se kuplassa kukkii, ja puhe pehkoksi puhkeaa.

 

[Justus]

Hännätön kupla eli laatikko on tekstilaatikko, kertojan  ääni. Miksi se on aina neliskanttinen? Puhekuplat eivät ole paitsi Madissa.

Minusta nypy on kuin paukama päässä tai kivi maton alla. Pieni töyssy. Eihän se kuvaa pitkää roikaletta. Puheenjohdin kuulostaa viralliselta. Miksi näistä ketjuista tulee aina mieleen Ilta-Sanomien projekti, jossa etsittiin nimeä sille kapulalle joka laitetaan kaupassa ostosten väliin. Ts. asiakkaiden väliin. Ei sitäkään varmaan päätetty kun ei Ilta-Sanomat voi sellaisia päättää. Tästäkään ei tule mitään, se on saletti.

[Reima Mäkinen]

Antti Silvekosken (http://www.silvekoski.com) kolmiuloitteinen näkemys ajatuskuplasta jossa on kaksi "sakaraa".

Tarkoittanet kaksiulotteinen näkemys? Vai onko tästä olemassa veistosversio tms. jossain? Kysehän on siitä miten kaksiulotteisella pinnalla on totuttu esittämään kolmiulotteisuutta. Jos jokin kuva näyttää kolmiulotteiselta se tarkoittaa sitä että näköaistia huijataan jollain tavoin. Helpointa "huijaus" on perustaa siihen katsomisen tapaan johon meillä on totuttu. Päällekkäiset muodot auttavat tilavaikutelman syntymisessä. Antin kuplan kolmiulotteisuus muuten kärsii kummasti jos kuplaan laittaisi tekstiä.

Itse yritin muinoin kolmiulotteisuutta yrittämällä suunnata puhekuplan kärkeä  kohti lukijaa. Tavoitteena oli luoda ns.subjektiivinen näkökulma, jossa lukija katselisi kuvia ikään kuin kertojan silmin. Tällaisen kolmiulotteisuuden toteuttaminen on kuitenkin aika hankalaa, varsinkin ellei koko kuvaa rakenna täysin tukemaan tätä päämäärää, niin kuin Antti oli hienosti tehnyt. Minulla tämä oma tehokeino pikemminkin häiritsee lukemista kuin antoi toivotun vaikutelman.

[Justus]

Ohessa taiteilija Antti Silvekosken (http://www.silvekoski.com) kolmiuloitteinen näkemys ajatuskuplasta jossa on kaksi "sakaraa".

Kyllä tuo on 3D, mutta tärkeintä siinä on että puhekuplasta on tehty "oikea" elementti ruutuun. Onhan 3D-tietokoneanimaatioissa ja tavallisissa 2D-animaatioissakin eroa. Puhekuplahan on yleensä vain kehys jossa puhujan puhuma teksti on, se ei siis ole varsinaisesti oikeasti olemassa, paitsi  metasarjoissa. Animaatiossa se on ääni. Se on kuitenkin hyvä keksintö saada puhe ja muut ääniefektit mukaan sarjakuvaan.

Tuossa Reiman sarjakuvassa lukija ei ehkä ymmärrä että sakara osoittaa itseenpäin vaan ajattelee että on ihme palleroita, ei olla osattu piirtää tai jotain. En minä ainakaan tajunnut ennenkuin luin selityksen ja katsoin uudestaan. 3D-elementti kaksiulotteisessa piirroksessa ei ihan toimi ellei sitä selitetä, kuten sanoitkin.

Tavallisessakin sarjakuvassa voi olla metasarjakuvan elementtejä, esimerkkinä Kuusi Kaverusta: Kasper-nuken arvoitus. Siinä pitkä Mandy-nimisen tytön selitys katkaistiin toisen kaverin toimesta, hän piteli puhekuplasta kiinni ja oli siis jäämässä sen alle, kurkki sen takaa ja pyysi lopettamaan. Muuten sarjakuva on ihan tavallista sarjakuvaa.