Kuplan nypy ja sen nimi

[Reima Mäkinen]

Eräästä toisesta aiheesta intoutuneena loihen kysymään, että milläpä nimellä kutsuisit mieluiten sitä puhe/ajatus/telekuplan osaa joka irtoaa siitä kuplasta kohti äänen tai ajatuksen tuottajaa. Toistaiseksi vahvoilla ovat osoitin ja nuoli.  Mutta mikä on sinun tulkintasi?

Entä mikä on nimeltään se osa johon teksti sijoitetaan.
Voidaan nimittäin ajatella että esim. puhekupla jaetaan kahteen osaan. Esim. Vartaloon ja osoittimeen. Puhekuplan torso ja kärsä?

[Timo Ronkainen]

"Osoitin" on minun valintani. "Nuoli" voi johtaa vähän harhateillekin. Sitäpaitsi nuolihan puhkoo kuplat. 

Timo

[Rami Rautkorpi]

Häntä. Vilkaisin yhtä vanhaa arvosteluani, jossa käytin ilmaisua "puhekuplien hännät", eikä kukaan ole ihmetellyt, mitä se tarkoittaa. Häntä on se, mikä osoittaa kuplasta taaksepäin, sinne mistä kupla tuli.

[Reima Mäkinen]

Perustelun kanssa tuo häntä toimii. Häntä ja hanuri - ei. Häntä ja vartalo - kyllä. Voiko ajatuskuplalla olla häntä? Tiedä häntä.

Häntä on se, mikä osoittaa

Siis osoitin? 

[Rami Rautkorpi]

Siis osoitin? 

Mutta se ei osoita ihan mihin vain, vaan taaksepäin, minne häntä yleensäkin osoittaa. Kuvittele puhekupla, jossa on kaksi osoitinta: Häntä osoittaa puhujan ja kärsä osoittaa sen, jolle puhutaan.

[Reima Mäkinen]

Mä en oo koskaan ajatellut että se sojotin osoittaisi taaksepäin. Sulla on, Rami, ilmeisesti tässä sovelluksessa aika jännästi mukana aikaulottuvuus. Osoittaako se sitä kauemmaksi taaksepäin mitä pidempi se on?
Et ottanut kantaa ajatuskuplan häntimiseen?

[Rami Rautkorpi]

Mä en oo koskaan ajatellut että se sojotin osoittaisi taaksepäin. Sulla on, Rami, ilmeisesti tässä sovelluksessa aika jännästi mukana aikaulottuvuus.

Ei oikeastaan. Onko norsulla häntä ja kärsä, jos se ei vanhene? Sanoisin, että on.

Osoittaako se sitä kauemmaksi taaksepäin mitä pidempi se on?

Riippuu siitä, mitataanko pituus linnuntietä. Jos oletetaan kohtuullinen kiemurtelemattomuus, esimerkiksi 8 cm pituinen häntä osoittaa kauemmaksi kuin puhekuplasta 4 cm päässä oleva hahmo, mikä tulee ottaa huomioon, mikäli sen hahmon on tarkoitus olla puhekuplan lähde.

Et ottanut kantaa ajatuskuplan häntimiseen?

Ajatuskuplallakin on häntä, mutta siinä näkyvät pelkät nikamat, ilman lihaa ja rustoa. Aivan kuten jos poistetaan huulet, kieli ja kurkunpää, ei voi puhua, vaan voi ainoastaan ajatella.

[Kivik]

Kuinka olisi "myötäin".

Tuo häntä kun myötäilee luontevasti hahmoa, sen tekemisiä, sitä puhuuko tämä vai ajatteleeko.

[Asko AA]

Korkkarin kuplanrakentelukuvastossa hännättömät "balloonit" varustetaan ja suunnataan erilaisilla "stem"-kuvilla.
Suomeksi tuo "varsi" ei kuitenkaan kuulosta  yhtään sen luontevammalta kuin "ilmapallo."

Mutta ajatus on looginen ja stem-termi pätee myös pohdiskelun pikku kuplapurkaumaan.

Näin siis Britanniasta käsin...

[Reima Mäkinen]

Edelleen tuo Ramin taaksepäin (vastakohta eteenpäin) käsite hämää. Ajattelin että viittasit ajassa taaksepäin? Ne sanathan on jo puhuttu ja ajateltu ennen kuin ne on kuplaan kirjattu. Mutta ajatus että sarjakuvassa olisi sisäänrakennettuna suunnat eteenpäin ja taaksepäin, sitä en osta.

Varsi ja pallo on ihan hyviä nekin. Konkreettisia. Varren voi ymmärtää myös kasvikunnan kautta ja siitä voisi johtaa vaikka termin tikku. Tämän viipottimen tarkoitushan on nimen omaan pistää silmään.'

Myötäinkin on hyvä. Se synnyttää tosiaan vaan kyllä heti kysymyksen siitä ketä myötäillään? Ainakaan minulle tämä ei sitä kautta oikene täysin aivan heti. Minusta se ei myötäile sen paremmin hahmoa kuin kuplaakaan vaikka siinä molempien kylkimyyrynä esiintyykin.

Jos nyt vielä laajennetaan tätä kysymystä hieman. Kuplahan on siis sarjakuvassa vastaava metatason elementti kuin vaikkapa ne välipalkit. Vaikka länsimaissa kuplan synnyn pohjalla ja taustalla on selkeästi kirkkomaalausten ja keskiaikaisen grafiikan fylakteri, sen synty ja olemassaolo ymmärretään useimmissa kulttuureissa selkeämmin suusta purkautuvan ilmavirran kautta.
Kupla ja sen lisäosa, jolle tässä haetaan nimeä voisi siis perustellusti koostua lähinnä vesihöyrystä tms. Se on se viimeinen hönkäys joka vielä purkautuu kun äänteet ovat jo tulleet.
Tätä ajatusrakennelmaa eli nimeämistä sotkee kuitenkin ajatuskupla, joka pitäisi ehkä sittenkin erottaa omaksi kokonaisuudekseen? Ajatushan ei purkaudu mistään. Se vain on ja se näytetään. Ja tätä epämääräisyyden ominaisuutta pilvimuotokin kuvaa.

Edellisestä johtuen käyttökelpoinen sana puhekuplan kolmiolle voisi olla esim. onka. Se on vanhaa suomea ja poistunut nähdäkseni käytöstä (paitsi sanaristikoissa). Onka on tyypillisimmin vesipannusta nouseva höyrykiehkura tai kiukaasta nouseva löyly. Onka on myös varjon tai savun tapaan indeksi, eli se on merkki jostakin. Onka kertoo kiehumisesta ja kuumuudesta. Vesihöyryn liikkeistä voidaan päätellä sen lähtöpaikka, eli se osoittaa tavallaan varsinaisen kohteen (kuuman paikan ja kiehuvan veden). Hyvä puoli on myös se, että onka on melkoisen eteerinen, lähes olematon kuten puhekupla.
Huono puoli on tietenkin se, että sana herättää vastustustusta koska se on outo eikä se useimmille merkitse ennestään mitään.

Kerrotaan nyt vielä sekin, että hellimästäni osoittimesta en pidä koska sen käyttö lauseessa onnahtaa: "Puhekuplan osoitin osoittaa puhujan." Samasta syystä karsastan hieman muita vastaavia verbijohdannaisia kuten myötäintä ja viisaria (tuleeko tämä ruotsinkielestä?). Ehkä se viisari vie vielä lopulta voiton, nyt kun kellon ja mittarien osat alkavat pikku hiljaa olla jotain ihan muuta?

[T.Kokkila]

Minulle kyseinen sojotin on aina ollut nimeltään puhekuplan kärki. En kyllä muista mistä olisin nimityksen omaksunut.

[ökpö]

Kupla ja häntä ("balloon and tail"), näitä olen käyttänyt enkä näe syytä muuttaa tapojani...

[Rami Rautkorpi]

Edelleen tuo Ramin taaksepäin (vastakohta eteenpäin) käsite hämää. Ajattelin että viittasit ajassa taaksepäin?

En, vaan avaruudellisesti. (Aika mielenkiintoista muuten, että asossioit sanan taaksepäin noin vahvasti menneisyyteen, etkä avaruudelliseen suuntaan, joka minun mielestäni olisi ensisijainen merkitys.) Eikä avaruuden tarvitse olla se tila, jossa hahmo on olevinaan, koska puhekupla, saati sitten ajatuskupla, ei edusta mitään fyysistä, tilassa paikannettavaa oliota. Kyse on käsitteellisestä avaruudesta. Kupla on vektori, joka kuljettaa informaatiota lähteestä kohteeseen. Yksikäsitteisesti voidaan määritellä, että suunta lähteestä kohteeseen on eteenpäin ja kohteesta lähteeseen on taaksepäin. Näille suunnille voidaan määritellä yksikäsitteinen kuvaus eteenpäin -> kärsä ja taaksepäin -> häntä, joka on intuitiivinen, vaikkei välttämättä universaali. Mikään näistä määrittelyistä ei edellytä, että aika-akselia olisi koodattu esitykseen millään tavalla.

Eri asia sitten on se, että ajatuskuplalla ei ole kohdetta (eikä puhekuplakaan välttämättä ole millekään tietylle oliolle kohdistettu), mutta jos piirrämme kaavion lähde -> kupla -> kohde, voimme poistaa kohteen ja siihen osoittavan nuolen, ilman että lähteen ja kuplan välinen nuoli katoaa. Käsitteellisesti kuplaan liittyvä suunta on määritelty pelkästään kuplan ja sen lähteen kautta, ja sitä kautta myös käsitteet eteen- ja taaksepäin jne.

Ja jos joku on sitä mieltä, että tämä on aivan liiallista abstrahointia yksinkertaisen asian selittämiseksi, hän ei ole täysin väärässä.

Mutta ajatus että sarjakuvassa olisi sisäänrakennettuna suunnat eteenpäin ja taaksepäin, sitä en osta.

Etkö? Kun minä ostan Dragon Ballin, ja ryhdyn lukemaan sitä siten, että yläreuna on ylhäällä ja selkämys vasemmalla, minua neuvotaan ensimmäisellä sivulla aloittamaan lukeminen toisesta päästä. Lukusuunta on sisäänrakennettu sarjakuvaan. Suuntia voi rakentaa sisään monin tavoin. Jos sarjakuvassa on pallo, ja sen oikealla puolella on vauhtiviivoja, se määrittelee pallolle liikesuunnan. Nämä ovat sarjakuvaan, tai sarjakuvien muotokielen komponentteihin, sisäänrakennettuja suuntamäärittelyjä. Ilman niitä olisimme hukassa!

[Reima Mäkinen]

Kupla on vektori, joka kuljettaa informaatiota lähteestä kohteeseen. Yksikäsitteisesti voidaan määritellä, että suunta lähteestä kohteeseen on eteenpäin ja kohteesta lähteeseen on taaksepäin.

Kupla on vektori. OK. Tämä on varmaankin semioottisestikin kestävä väite jos vain vektori -termi vaihdetaan.

Lukusuunta on tekstin suhteen selkeämpi asia kuin sarjakuvan. Se on joka tapauksessa oletus tai suositus, se helpottaa ymmärtämistä. Kiteytettynä ehkä lukusuunta on "alusta loppuuun."  Mikä voi merkitä vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle tai alhaalta ylös.
Sarjakuvan voi kuienkin lukea myös "sieltä täältä" taihyppelehtien sivulla, jne. Mainittakoon vielä, että itse luen aika harvoin taaksepäin.

Lisäksi meillä on katseen suunta (esim. piirrettyjen hahmojen katse, rintamalinja, kulkusuunta, jne.) sekä silmän liike. Viimeksi mainittu taas viittaa lukijan fysiseen suoritukseen, joka on osittain tahatonta. Näissä tsydeemeissä eteen ja taakse eivät ole kovin relevantteja suuntimia.

Rami:
>sarjakuvaan, tai sarjakuvien muotokielen komponentteihin, sisäänrakennettuja >suuntamäärittelyjä

Kuva on sarjakuvassa niin vahva, että siinä ei ole mielestäni "rakennettu sisään" kovin tarkkoja eteenpäin ja taaksepäin suuntia. Tämä on yksi syy siihen, että sarjakuvan hallinta (varsinkin tekeminen) on aika haastellista. Ruudussa ja sivulla voidaan liikkua moneen suuntaan.

Mutta asiaan...
Olin itse asiassa hieman harhautunut siinä, että mielsin hännän vartalosta kasvavaksi osaksi ja lähdin katsomaan suuntaa siitä vartalosta käsin! Osittain tähän tulkintaan johti se, että luen kuplat yleensä ennen kuin paneudun kuvaan. Se kuvasisällön ja osoittimen tulkinta on niin alitajuista, että kuplapuhe ja sen sisältö ikään kuin nousee tärkeämpään rooliin kuin se kuka puhuu. Tämä (puhuja) äänen lähde ja vektorin alkupää on tavallaan itsestäänselvyys. Ja silloin se vektorin loppupää tuntuu painavammalta, ja siitä on luontevaa lähteä vaikka eteenpäin tai taaksepäin.
Itse asiassa olen vastaavasti tehdessä aina ajatellut että:
1. piirretäänpä  kupla
2. piirretäänpä nuoli osoittamaan puhujaa
Piirrän siis vektorin lopusta alkuun(?).
Lukiessa se puheen itu siinä tekstiperunassa on tarpeen metsästää esiin vain silloin kun kupla on kovin kaukana puhujasta tai ruudussa on monta hahmoa. Ja useinhan se nuoli nimen omaan osoittaa puhujan eikä puhuja niinkään oksenna sitä tekstiä.

Koko tämä sössötys ei nyt tuonut paljonkaan uutta keskusteluun. Totean vielä, että tod. näk. englishmistä meille periytyvät siis ehdokkaat häntä ja varsi. Kokkilan mainitsema kärki soittaa jotain kelloja, mutta toisaalta se viittaa myös mainittuun nuoleen?!

[Jukka Koivusaari]

Olen aina puhunut "letkusta" .
Sitä en osaa sanoa, opinko tuon jostain vai oleko keksinyt itse ?