Onko anime pidemän päälle terveellistä?

[Vanos]

Minusta anime on saanut joidenkin ihmisten kohdalla elämästä yliotteen. Eli katsotaan vain animea eikä mistään muusta välitetä. Anime on koko elämä. Ja animehan on pirrettyä. Minkä ikäiset katsovat animea?

Yhtä hyvin voidaan kysyä onko TV:n katselu terveellistä? Telkkaria katsotaan päivät pitkät, eikä välitetä mistään muusta. Samaan syssyyn voi lisätä tietokoneet, internet, karkit, tupakka, ihan melkein mitä vain.
(Tietokone on kuitenkin näistä kaikista pahin. Tupakoitsija esim. voi sanoa lopettavansa tupakoinnin koska tahansa, mutta voiko aktiivinen tietokoneen käyttäjä sanoa samaa? Sitähän käytetään niin moneen asiaan. Mieti itse, voisitko tuosta vain luopua tietokoneestasi?)
Ikään tai sukupuoleen vaikuttamatta, ihmisellä pitää olla jotain johon olla "koukussa". Jos sitä ei ole, sitä etsitään kunnes se löytyy, ja jossain vaiheessa se löytyy.

Jostain syystä en näe mitään syytä miksi ikä vaikuttaisi animen katsomiseen. Onhan näyteltyjäkin TV-sarjoja suunnattu sekä lapsille että aikuisille. Samoin on suunnattu kirjoja sekä lapsille että aikuisille. Melkein mistä tahansa on olemassa lapsien ja aikuisten versiot, ja tietty nuorten on versiot.
Jos kukaan ei katsoisi animea "koska se on animaatiota", eihän animesta olisi koskaan tullut sellaista hittiä mikä se on maailmalla. Suomessa animen suosio on vasta aikalailla lapsen kengissä. Kasvua kuitenkin tälla alalla tuntuu tapahtuvan nyt paljon täälläkin.

[PTJ Uusitalo]

Simpsonit? Futuraama? Family Guy? South Park?

Tuosta unohtui Kukkulan kuningas. Se ei tosin ole kovin kummoinen sarja, toisin kuin Elfen Lied, joka on ihan mukiinmenevä.

http://www.lock-heart.net/heart/index.php?page=Content/content_type1&id=112
(Lockheartin arvostelut ovat kovin vaihtelevan tasoisia, mutta tuosta saanee ihan hyvän käsityksen.)

Hyvää, vähemmän lapsilta kiellettyyn sisältöön nojaavaa aikuisanimea etsivälle voisi suositella vaikkapa Cowboy Bebopia. Mutta koska kaikki ovat sen kuitenkin jo nähneet ja siten myös mielipiteissään huomioneet, sitä ei tarvinne edes mainita.

[Jiksi]

Lapsena myin sarjakuvakokoelmani, koska sarjakuvien lukeminen oli lapsellista. Ennen kuin aikuistuin, keräsin sen uudelleen, tosin painottaen eri sarjoja. Aikuisena ei ole tullut mieleenkään myydä kokoelmaani, tosin entistä enemmän mietin niihin kulutettuja rahoja.

Mutta jos tätä tosissaan miettii, niin japsien kykyä tehdä koukuttavia anime-sarjoja tyyliin Hajime no Ippo ja Hikaru no Go täytyy ihailla. Sitten on tietyt elokuvat, kuten Miyazakin teokset, jotka nousevat todella korkealle omalla listallani. Lisäksi jotkin sarjat, joita ei oikeastaan vastaa mikään televisiosta tuleva, piristää keskellä pimeintä talvea. Jos televisiosta tulisi pelkkää Sopranosin tasoista tavaraa, ei tässä enää mitään lisäviihdykettä tarvitsisi etsiä.

Hentai ja kaikenlainen animoitu tai piirretty porno ei kiinnosta, mutta eipä kiinnosta nahkasaappaatkaan. Tämä on mielestäni sen verran luonteesta riippuva asia, kuten myös elämän keskittyminen yhden ja ainoan asian ympärille, oli se sitten anime, elokuvat, kuntoilu tai mikä hyvänsä, ettei se ole oikeastaan edes mielenkiintoinen keskustelunaihe.

[Aura]

Aarg. No, tuskin pelkän mangan ja animen katsominen ja lukeminen on sen terveellisempää kuin mikään muukaan yksipuolinen asia,  kuten täällä onkin jo todettu aika monta kertaa. Itse en oikein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät suostu edes tutustumaan mihinkään mikä on tullut Japanin ulkopuolelta - tai vastapainoisesti ihmisiä, jotka leimaavat kaiken roskaksi jos se on mangaa tai animea. Omenat ovat terveellisiä, mutta mitäs jos ei söisikään enää mitään muuta?

Mutta todellinen "ongelma" taisi tässä olla se, saavatko aikuiset katsoa piirrettyjä vai eivät. Miksi eivät saisi? Kuten (taas kerran) jo todettu, aikuisille tehdään piirrettyjä, eivätkä nuo viime vuosisadan alun piirretyt olleet sen "aikuisempia" - eivät edes propagandapiirretyt, vaikka niissä olikin natseja. Mutta kyllä, vanhat Droopyt ja Betty Boopit tehtiin aikuisille, elokuvien alkukuvina näytettäviä lyhytpiirrettyjä katsoivat kaikki.

Animaatio on aikuistunut kovasti tuossa 90-luvun aikana. (Tai "aikuistunut". Miksi kaiken pitää aina olla niin "aikuista". Joskus ala-asteella "aikuisuus" käsitettiin sellaisena, ettei saa vitsailla eikä tehdä vaan mitään lapsellista. Sitten myöhemmin piti juoda sidukkaa ja sanoa "hih hih, mä taidan olla vähän kännissä..." ) Mitä taas animeen tulee, luin juuri haastattelun, jossa Liikkuvan Linnan tekemisessä ollut häiskä (sori, en muista nimeä) totesi, että Japanissa yritetään tavoittaa mahdollisimman suuri yleisö, toisin kuin perinteisesti länsimaissa, jossa animaatio on käsitetty lastenviihteeksi.

Sitten voi taas miettiä, että missä vaiheessa animaatio muuttui täällä "pelkäksi" lastenviihteeksi.

Animaatioluennolla mietittiin että miksi animaatiota tehdään. No, sillä voi toteuttaa vaikka mitä ja sitä on kiva katsoa. Ei siihen muita syitä vaadita. Ihmiset haluavat katsoa piirrettyjä kuvia, jostain syystä. Tietenkin joillakin on tuo "emmävoi ku se on lapsellista"-asenne. Kehottaisin tutustumaan Scott McCoudin mainioon kirjaan Sarjakuva - näkymätön taide. Se selventää monta asiaa.

Jotkut asiat toimivat paremmin animaationa, jotkut vaikkapa pelinä tai näyteltynä elokuvana. Esitystavat ovat erilaisia, mutta ei se tee yhdestä huonompaa kuin toisesta. Esim. Satoshi Konin leffa Tokyo Godfathers ei toimisi näyteltynä leffana läheskään yhtä hyvin kuin 2D animaationa. Hahmoja ei saisi karrikoitua tarpeeksi. 3D-ratkaisu olisi ollut täysi katastrofi.

Lukekaa se Sarjakuva - näkymätön taide.