Aikuisten mangaa?

[PTJ Uusitalo]

Jatketaan vastaan vänkäämistä ja suosittelemista. Miten kävisi jälleen yksi omaelämäkerrallinen manga? Tai jos sitä sorttia alkaa olla jo liikaa kävisikö hieman kaupallisempi aikuisteos parikymppisistä taideyliopisto-opiskelijoista? Tai manga kahdesta muusikko-opiskelijasta, jotka tarinan edetessä alkavat seurustella, valmistuvat ja jatkavat eteenpäin elämässään? (Sovitettu myös livenäytellyksi primetime-TV-sarjaksi.)

Taidettiinkin jo sanoa, että on vähän hassua että Tezuka ja Nakazawa nousevat aina esiin kun puhutaan aikuisille suunnatusta mangasta - koska he nimenomaan tekivät suurimman osan teoksistaan muille kuin aikuisille. Taitaa johtua perehtyneisyyden puutteesta...

[Timo Ronkainen]

Tai jos sitä sorttia alkaa olla jo liikaa kävisikö hieman kaupallisempi aikuisteos parikymppisistä taideyliopisto-opiskelijoista?

Päällisin puolin vaikutti teinisarjalta kyllä.  Jonkunsortin 90210:ltä.
Jo kertaalleen mainittu Tatsumin omaelämäkerrallinen A Drifting life on kyllä hankintalistalla aivan kärjessä. Paksu järkäle ja vasta ensimmäinen osa.

Timo

Timo

[Jari Lehtinen]

Jo kertaalleen mainittu Tatsumin omaelämäkerrallinen A Drifting life on kyllä hankintalistalla aivan kärjessä.

Täytyy myöntää että olin siihen hitusen pettynyt. Tatsumi kertoo, kuinka hän poimi ideoita elokuvista, maailmankirjallisuudesta ja vastikään japaniksi käännetyistä Mickey Spillanen kovaksikeitetystä pulpista, joka teki lähtemättömän vaikutuksen Takao Saitoon. Sitä ei kerrota, millaista mangaa näistä aineksista kehkeytyi. Lukijan oletetaan tuntevan ne. Sivunäytteitä ja kuvanäytteitä on, pienessä koossa, mutta ne ei riitä. Edelleenkään ei tiedä, millaista sarjakuvaa Osakan pienissä punaisissa kirjoissa todella julkaistiin.

Muu Drifting Lifessa sitten onkin melkoista, alkaen kotioloista ja päättyen ammattimangakan putkielämään, jossa on joskus elämääkin. On on, muutama hetki. Jonakin vuonna. Jos hyvin käy.

Koko arvio seuraavassa Japan Popissa.

[Marsumestari]

Taidettiinkin jo sanoa, että on vähän hassua että Tezuka ja Nakazawa nousevat aina esiin kun puhutaan aikuisille suunnatusta mangasta - koska he nimenomaan tekivät suurimman osan teoksistaan muille kuin aikuisille. Taitaa johtua perehtyneisyyden puutteesta...

Johtunee siitä, että Adolf taisi olla ensimmäinen enkkukäännös. Suunnilleen puolet myöhemminkin enkuksi käännetystä Tezukasta on aikuisille suunnattu (Phoenix, MW, Ode to Kirihito, Buddha ja Swallowing the Earth).

[Jukka Koivusaari]

was ach donnerwetter

Johtunee siitä, että Adolf taisi olla ensimmäinen enkkukäännös.

 Ja nyt Adolfia on käännetty japaniksi:
  Mein Kampf mangaversiona
Amazonilla pakettitarjous Marxin mangapääoman kanssa

[Doc Lomapäivä]

Eikö sisältö ratkaise sen, onko teos tarkoitettu lapsille vai aikuisille, eikä se, missä se on julkaistu? Olihan Talvisotakin K12, mutta tuskin kukaan pitää sitä lastenelokuvana. Hiroshiman poikaan ja Talvisotaan vaikuttaa molempiin kulttuuri: halutaan kertoa nuorisolle totuus sodasta, oli se miten hirvittävä tahansa.

Mediaholisti Uusitalolle kiitokset vinkeistä, joskin suorat listaukset tekijöistä ja teoksista (linkkien kera) olisi parempi kuin kryptiset linkkiviittaukset. Moni ei jaksa aina klikkailla.

[Reima Mäkinen]

Täytyy myöntää että olin siihen hitusen pettynyt.

Minä en. Mutta olenkin piirtäjä. Tämä pesee 6-0 minkä tahansa slice of life -jutskan. Joku Maus on koskettavampi, mutta vain aiheensa vuoksi. En niin hirveesti ole pitänyt aiemmin käännetyistä Tatsumin lyhäreistä, mutta tämä oli hyvä.

On totta mitä Jari Sanoi kuvanäytteistä. Teos vaatii rinnalleen kuvakirjan josta näkee hieman paremmin noita mainittuja ja saman aikakauden teoksia. Tästä huolimatta kirjasta välittyy niin iso rakkaus ja draivi sarjakuvantekemiseen, että Will Eisnerin semiomaelämäkertakin jää toiseksi.

[Lurker]

Kyllä näitä saisi jo Suomenkin marketeissa ja Nokioissa julkaista... siis Harlekiini-mangaa. Kipling oli niin väärässä, itä ja länsi ovat kohdanneet.

Harlequin has considerable experience with the manga format.  The publisher has released digital manga versions of its novels in Japan since 2007 and had traditional manga adaptations of its novels successfully published in the country since 1998.  Dark Horse Comics has also distributed Harlequin manga in North America.  An ideal blend of "East meets West," the manga are renowned for their perfect marriage of Japanese-style comics and Harlequin's world-renowned romances.

[hdc]

Hmm, kaipailisin itsekin sitä aikuisempaa mangaa, sellaista ihan perusdraamaa jossa Timon suositusten tapaan ei olisi räjähdyksiä, mutantteja ja ESP:tä. Että jos kirjapuolelta tykkää lukea vaikka Junichiro Tanizakia tai Yukio Mishimaa niin vastaavantasoista ja -tyylistä mangaakin voisi lukea (nyt tuli äkisti mielikuva manga-mukaelmasta Varjojen ylistyksestä, kuolaneritys kasvoi).
Toisaalta kirjoissakin minusta toisen maailmansodan tai kirjoittajan elämän (siis eri asia kuin omaelämäkerrallisuus) käsittely pääteemana on minusta yleensä ikävystyttävä klisee...

Nuo Jiro Taniguchin ja Yoshihiro Tatsumin jutut vaikuttivat kiinnostavan näköisiltä, täytyy katsoa jos löytyisi lähipuodeista.

Muista puhutuista Yotsuba on minusta kyllä enemmän aikuisille tarkoitettua, että sen pointti on hyperaktiivisen pikkulapsen maailman ja sitä tarkastelevan aikuisen lukijan välinen kontrasti. Emma, nojoo, on se aikuisempi kuin moni muu. Gunnmia olen lukenut ensimmäisne kirjan ja olihan siellä välillä jotain pointintapaistakin, ehkä pitäisi lukea pitemmälle (ja tuolla toisaalla eroottisen sarjakuvan ketjussa mainitsin pari mangakaa jotka sen kovan pornon väliin ovat aika ajoin sijoittaneet ihan hyviäkin tarinoita, sellaisia jotka voisivat mennä Mishiman tai Genetin novelleista)

Mutta lisää vinkkejä toki aina kaivataan, ennemmin sitä draamaa ja huumoria kuin niitä Tonin listaamia yhteiskunnallisia juttuja...
Ja kyllä minä siis luen ihan mielelläni ajoittain myös tarinoita kastuessaan sukupuolta vaihtavista taistelijoista, sisäoppilaitosten salaisista kendo-kerhoista ja söpönhassuista kissoista mutta muutakin haluaa joskus...

[Karri Laitinen]

Täytyy myöntää että olin siihen hitusen pettynyt. Tatsumi kertoo, kuinka hän poimi ideoita elokuvista, maailmankirjallisuudesta ja vastikään japaniksi käännetyistä Mickey Spillanen kovaksikeitetystä pulpista, joka teki lähtemättömän vaikutuksen Takao Saitoon. Sitä ei kerrota, millaista mangaa näistä aineksista kehkeytyi. Lukijan oletetaan tuntevan ne. Sivunäytteitä ja kuvanäytteitä on, pienessä koossa, mutta ne ei riitä. Edelleenkään ei tiedä, millaista sarjakuvaa Osakan pienissä punaisissa kirjoissa todella julkaistiin.

Vaan kohta tiedät. Pari päivää sitten tuli tieto että Drawn & Quarterly julkaisee lähiaikoina Tatsumin Black Blizzardin vuodelta 1956. Enempi aiheesta: http://www.drawnandquarterly.com/blog/2010_03_01_archive.php#2518661909337587506

[Timo Ronkainen]

Vaan kohta tiedät. Pari päivää sitten tuli tieto että Drawn & Quarterly julkaisee lähiaikoina Tatsumin Black Blizzardin vuodelta 1956.

Ooh... Hienoa.
Hmm. Näytesivussa näkyy Tezukan vaikutteita aika paljon.

Timo

[haplo]

San Diegossa tarjoiltiin Tatsumin Drifting Lifelle kaksi Eisneria. Palkinnot ovat parhaasta Aasian kategorian jenkkeihin tuodusta sarjakuvasta sekä parhaasta todellisuuspohjaisesta sarjakuvasta.

Mutta mukavampi uutinen olikin sitten se, että Drawn & Quarterly tuo taas pari uutta mielenkiintoista mangaa englanniksi. Onward Towards Our Noble Deaths kertoo toisen maailmansodan lopun ajoista ja keskittyy japanilaisen jalkaväkiyksikön kuvaamiseen. NonNonBâ puolestaan sijoittuu 1930-luvulle ja kertoo pojasta, joka tutustuu naapurissa asuvan naisen kauttaa japanilaisiin kansantarinoihin. Mukava että homma jatkuu, jään innolla odottelemaan.

Linkki Ann:n uutiseen jälkimmäisestä aiheesta: http://www.animenewsnetwork.com/news/2010-07-24/d&q-adds-onward-towards-our-noble-deaths-nonnonba Komeita kansia.