Yksi asia on vaivannut taas mieltäni kohtalaisen pitkään. Joillakin tahoilla on varoiteltu siitä, että rasitusvammat voivat johtaa "elinikäiseen vammautumiseen". Kuinka paljon perää tuossa sitten on, tarkoitetaanko sillä kroonistumista vai kirjaimellisesti rampautumista lopullisesti? Suhtaudun tähän hieman skeptisesti sillä USA:n suunnalta yleensä kuuluu lähinnä pelottelua, minkä huomasin etsiessäni rasitusvammoista tietoa englanniksi. Mutta edelleen huolettaa saanko pidettyä vamman poissa, onko jo liian myöhäistä, olenko kämmännyt kaiken. Ja niin eespäin.
Itsellä on taas vaihteeksi käsi ollut suht ookoo kunnossa, vaikka enpä tosin ole mainittavasti piirtänytkään. Koneen ääressä joutuu ja tulee istuttua aivan liikaa. Mitä nyt käsi oireilee välillä ja särki tässä taas yhden päivän (ilmeisesti saatuaan yöllä vetoa sillä en ollut tajunnut laittaa ranteeseen mitään) ihan kuin sanoakseen että "hahaa, turha kuvitellakaan mitään!" Edelleen toivoo että joku olisi ottanut vakavasti aiemmin, vaikka siitä voi syyttää vain itseään jos on niin tyhmä ettei älyä lopettaa vaikka kädessä alkaa tuntua.
Vaikka ennen deadlinea ei usein ole mahdollisuutta sleguilla vaikka käsi kuinka riitelisi. Ja kun vamma iskee se voi tehdä sen hyvinkin yllättäen.
Mitään rannetukia en ole pitänyt kun yhdeltä taholta se suunnilleen kiellettiin toisen tahon ollessa sitä mieltä että ihan hyvä se on olemassa, käytä vaan. Hyvinvointiklinikalla neuvottiin muutama jumppaliike (ja kiellettiin muutama toisaalla neuvottu) Ikkunoista vetää yhä, nyt olen vetänyt työpöydän reippaasti erilleen seinästä.
Minua kehotettiin aukomaan ja sulkemaan kämmentä (= pumppaavia liikkeitä) jotta veri lähtee kiertämään. Kuminauhan venyttely on kuulemma myös hyvä keino verrytellä sormia.
Kirjoittaja