Elfquest

[W]

Pokkarikoosta ja mv:stä huolimatta olen todella iloinen Elfguestin suomentamisesta.
En ole koskaan raaskinut ostaa jenkkipokkareita ja Elfguest oli se mun lapsuuden W.I.T.C.H sarjakuva. Hintakaan ei ole paha.

[Kaisu]

Hankin joskus kaikki semmoisina readers collection pehmokansi versioina, mustavalkoisia B5 koko muistaakseni... Siihen uusimpaan ElfQuest Archieves värilliseen julkaisuun olin todella pettynyt! Värit on tosiaan vielä huonompia kuin aikaisemmin ja ostin sen vielä viimeisillä rahoillani kun lähdin Oulusta kohti kotia. Jos värittää koneella niin voi värittää kunnolla (sortsit vaan missis Pini), tiedän ainakin tusinan tyyppejä jotka olisivat osanneet värittää paremmin.  Mietin kyllä että hankkisinko vielä ne kaikki muutkin värilliset uusinnan uusinnan uusinnat... mutta jotenkin nuo mustavalkoiset viehättää enemmän. Mutta jos sattuu olemaan rahaa niin ehkä sittenkin...

Ajattelin että ystävän lapselle voisin ostaa synttäri lahjaksi noita manga-kokoisia pokkareita. Olen yrittänyt muutenkin innostaa sukulaismukeloita sarjakuvien pariin, muutakin kuin sitä Akua. Witch on jo mennyt läpi joten eiköhän tämäkin...

[BiQ]

No voihan räkä. Miten tähän nyt suhtautuisi... kun mulle ne Jalavan viisi alpparia vm. 90-93 on yksi pyhimmistä lapsuusmuistoista sarjakuvarintamalla. Ja hyllystä löytyy kans kovakantiset, värilliset GN:t 2-7, ja mustavalkoinen kokoomakirjanen 8. Ja olen samaa mieltä siitä että se viimeisin Photoshop-väritetty versio Elfquestista on jotain johon ei halua rahaa tuhlata ja 10th anniversary edition on väreiltään paras. (ja se on muuten myös se versio jota Jalava on julkaissut)

...vaikka kuinka olis ollut alunperin mustavalkoinen, niin se vaan on että mulle silti Elfquest on värillinen. Ja vielä enemmän pelottaa miltä se näyttää tollaiseen pokkarikokoon ängettynä (en ole edes harkinnut ostavani mitään DC:n versioita mm. tästä syystä) Puhumattakaan siitä jos se mustavalkoisuus on tuhnuista harmaasävyä joka on jostain väriversiosta konvertattu automaatin läpi.

Mut vielä enemmän pelottaa jos ovat menneet kääntämään nimet pieleen. Onneksi nuo Egmontin sivulla mainitut nimet ovat lupaavan näköisiä.

Pitänee silti muutama ostaa, ihan vain nähdäkseen mitä ovat saaneet aikaan. En tosin välttämättä kerää.

[Markku Myllymäki]

Keppas. Tämä "Sudenratsastajat" oli iskeytynyt maitokaupan hyllyyn jossa muuten on lähinnä Aku Ankka. Olin kerrankin yllättynyt. Hieno teko Egmontilta.

[kaltsu]

Minä en koskaan niistä Jalavan alppareista kauheasti välittänyt, mikä sinänsä oli ihmeellistä, sillä ostin ne heti ilmestyessään (teini-ikäisenä kloppina) jolloin mulle tuntui kelpaavan mikä sarjakuva vain. Kuvitus oli minusta kauhean väkinäistä ja väritys vain kauheaa. Lisäksi albumikoko tuntui aivan liian isolta 32-sivuisille jutuille joiden taiteelliset ansiot eivät todellakaan olleet järin kummoiset. Pikkusiskolle tuli annettua kun arvosti enemmän.

Pokkarikoko, isommat sivumäärät ja mustavalkosuus kuulostaa paljon sopivammalta formaatilta. Pitänee heti huomenna tsekata. Jos en tykkää niin voin taas lahjoa pikkusiskoa.

[Jukka Laine]

Minulla oli noi jo enkuksi ennenkuin Jalavan albumit tulivat. Veikkaisin että silloinkin useimmilla potentiaalisilla faneilla nuo jo olivat, siksi sarja jäi kesken.

Sarjainfossahan oli iso juttu tuosta jo ennen kuin sitä oli väreissä edes julkaistu. Sehän se kiinnostuksen herätti.

[VesaK]

128 m/v sivua onpi tässä pokkarisssa. Muuten ihan jees, mutta värisivujen "muuntaminen" harmaasävyyn on hiukka röpöröpön näköisesti tehty.

Sisällöstä muuten ..hmmmh... no, itse en ole koskaan näistä Marvel-tyylillä piirretyistä pornahtavista oravista piitannut.

[Veli Loponen]

Jaa että tämmöstä tällä kertaa. Ehkä voisin jopa ostaa. Noita Jalavan albumeita en ole lukenut vuosiin, vaikka ne hyllyssä ovat kiltisti kököttäneet. Ehkäpä ne voi sitten myydä, kun tulee pokkarina samat tarinat.

[RS]

Tämä julkaisu tuli kyllä täytenä yllätyksenä. Lainasin sattumalta Jalavan osat - jotka olivat ikävän ohuita lehdyköitä - kirjastosta vasta muutama kuukausi sitten ja tutustuin näin ensi kerran Elfquestiin, mutta luovuin toivosta lukea sarjaa lisää huomatessani Jalavan lopettaneen julkaisun viidennen osan jälkeen. Hieno kulttuuriteko siis Egmontilta, pakko myöntää. Pokkarimuotoon olen mangaa lueskellessani jo tottunutkin, joten se ei tuntunut epämielekkäältä tavalta lukea sarjaa. Mustavalkoisuus toimii ainakin ensimmäisessä osassa ihan hyvin, olen nähnyt paljon huonompaakin painojälkeä. Muutenkin olen jo ehtinyt tykästyä pokkarisarjakuviin, ne kun vievät vähemmän tilaa kirjahyllystä ja kulkevat kätevästi mukana vaikkapa pitkää autoreissua ajatellen.
En ole aloittelevana lukijana juuri Elfquestin järjestykseen perehtynyt - kyseessä on ilmeisesti varsin pitkä sarja, ainakin hahmojen määrästä päätellen - joten haluaisin tiedustella, montako osaa tätä pokkari-EQ:tä on, onnistuin löytämään osien määrän vain värillisten (vähempisivuisten?) julkaisujen kohdalta?

Hihhei, ensimmäinen viestini Kvaakissa! Toivottavasti täällä on yhtä hyvä yhteishenki kuin esim. Kupolin foorumilla. ^^

[Jukka Laine]

Vaikea sanoa monta osaa voisi mahdollisesti tulla. Tämä eka julkaisukin on koottu enimmäkseen Elfquest vol 2:n kakkossarjoista. Tarinat tässä ovat kronologisesti ensin tapahtuneet, mutta siis myöhemmin tehdyt.

Jenkkilän vastaavat julkaisut ovat n. 200-sivuisia.

[Blackwing]

Sivut on tunkkaisen näköisiä koska ne on painettu värioriginaaleista mustavalkoisena.

Elfquest vol. 2 oli tosin mustavalkoinen julkaisu. Ainoastaan Hidden yearsin osuus oli alunperin väreissä. Jos DC ei ole erikseen värittänyt omia uusintapainoksiaan, tunkkaisuus tulee jostain muualta.

Vanhana EQ fanina olen tietysti riemuissani, kun Egmont on aloittanut EQ julkaisun Suomessa. Julkaisujärjestys on varmaan DC:n kanssa neuvoteltu, joten sille ei voi mitään. Tietysti olisin huomattavasti iloisempi, jos alkuperäinen järjestys olisi voitu pitää. Toisaalta saa nähdä, miltä väritetyt EQ:t tulevat näyttämään mustavalkoisina. Ainakaan tämän Hidden Yearsin osio ei lupaa hyvää. Ilmeisesti ei ole mitään mahdollisuuksia painaa alkuperäisestä mustavalkoisesta...?

Suomennos oli yllättävän hyvää. Jalavan hyvät nimikäännökset on säilytetty. Ainut, mikä tökkäisi silmään on Blackfellin käännös. Olen ainakin itse käsittänyt sen viittaavan samaan kuin Nightfall eli yön tulemiseen. Mustakaato on nimenä mielestäni naurettava.

Hahmojen esittely on sinänsä mainio idea. Valitettavasti tämä galleria esittelee vasta Terän johtaman heimon ja on siis ristiriidassa tämän ja ilmeisesti seuraavan albumin kanssa, kun Terä ei ole tässä edes vielä syntynyt. Samalla tulee juonipaljastuksia ja tarinan jännite katoaa, kun tietää mitä Karhunkynnelle ja Ilolehdelle ja muille tapahtuu.

Niin ja huolimatta piirrosasusta Pinien haltiat ovat sensuaalisia olentoja väkivaltaisessa maailmassa. En suosittelisi ihan perheen pienimmille. Tässäkin albumissa painitaan kuoleman ja menetysten kanssa.

[Veli Loponen]

Eilen ostin itekin tämän ja vähäsen jo lukaisin. Ihan kivalta vaikutti. Vastaisuudessakin varmaan sitten näitä ostelen. Tämän pokkarin kokoonpanosta heräsi toive, että siinä nähtäisiin jossain vaiheessa myös tuon Hidden Yearsin numero 9 1/2 eli se, missä Byrne oli mukana (kai tussaamassa Piniä?). Ja sitten oli kai joku muukin tarina, minkä Byrne kuvitti. Mutta kyllä kelpaa ilman Byrneäkin. Oli vaan sekin pakko tuoda keskusteluun mukaan kun kerran oli mahdollisuus.

[Jukka Laine]

Siis se Elfquest: New Bloodin alkupään numero (oliko peräti ihan eka) jossa Byrne teki kokonaisen lyhyen tarinan?

Mukana myös Hernandezin veljesten sisko Lea joka teki jatkiksen.

Ja J.B. on kirjoittanut esipuheen yhteen noista deluxe-albumeista. Vaimonsa kanssa.

[Veli Loponen]

Joo, ihan eka numero New Bloodista. Jossain nettigalleriassa oon nähnytkin niitä sivuja ja sen Hidden Yearsin olen lukenut kirjastosta.
Ja vilahtihan Elfquestin hahmo myös Next menissä!

[Rami Rautkorpi]

Mukana myös Hernandezin veljesten sisko Lea joka teki jatkiksen.

Vitsailet, tietenkin.

Olipa muuten vaihtelevan näköistä sisältöä. Alkupää oli sellaista, mitä netistä löytämäni esimerkit edustivat, ja ihan luettavaa. Harmaata suttua oli vain muutamissa paikoissa taustoissa ja joidenkin viivojen ympärillä. Mutta loppua kohden vain paheni, ja ilmeisesti suoraan värilliseksi tehdyn tarinan painaminen suttuisilla harmaasävyillä oli aika surullista. Mutta lisäksi sen tarinan ympärillä olleet mustavalkoiset osuudet olivat piirrosjäljeltään jo hirvittävän karkeita.

Mutta kyllä se ihan luettavaa oli. Ei tässä mistään Time Stranger Kyokosta ole kyse.

Kuitenkin mietitytti, tuntuisiko Elfquest seuraamisen arvoiselta sarjakuvalta pelkästään tuon läpyskän perusteella, jos en olisi alkuperäisiä tarinoita aikoinaan lukenut. Kuvituksen viat ovat pieni ongelma sen rinnalla, että kronologisen julkaisujärjestyksen takia tässä ensimmäisessä numerossa ei ole yhtään oikeasti puoleensavetävää hahmoa. Terän isä on päähenkilöksi harvinaisen epämiellyttävä tyyppi. Oikeastaan sympatiani olivat enimmäkseen ihmisten puolella, kaikista rituaalimurhista huolimatta. Voi olla vähän hankalaa lukea seuraavia osia, joissa lukijan olisi tarkoitus jopa pitää haltijahahmoista. Mokomista omahyväisistä hedonistikääpiöistä.