Elfquest

[Antti Peltola]

Egmont näyttää aloittavan Elfquest-sarjan julkaisemisen. Sarjaahan julkaistiin aiemmin viisi ensimmäistä osaa albumeina ja kaikkiaan noin 32-sivuisia osia näyttää olevan olemassa 32 kpl. Yhteensä siis noin 1000 sivua. Egmontin ilmoituksesta ei käy ilmi kuinka paljon julkaistaan kerralla, mutta kuukausittain näyttää ilmestyvän.

[Rami Rautkorpi]

Loistava uutinen, etten sanoisi. Olen aikoinaan kirjastosta lainaillut aika paljon jenkkikokoelmia, mutta en kai ikinä ihan kaikkia. Täytyy pitää peukkuja, että koko sarja saadaan julkaistua suomeksi.

(Onko tämä tarkoituksella "eurooppalaisissa" sarjakuvissa? Pinit ovat jenkkejä, ja susiratsastajat käyvät kyllä toimintasankareista.)

[Petteri Oja]

Oho! Egmontin eka albumi (?) on nimeltään Sudenratsastajat, Jalavan eka oli Pako tulen alta. Voiko tästä päätellä jotain? Tuntuisi että sarja kannattaisi aloittaa alusta, eihän niitä Jalavan albumeita enää mistään saa. Sudenratsastajat kyllä kuulostaa ihan esittelyjakson nimeltä. Ehkä Egmont julkaiseekin monta jaksoa kerralla. Toivottavasti ei pokkarissa kuitenkaan.

[Lurker]

Taitavat olla näitä DC:n 192-sivuisia pokkarieditioita, kts. http://www.dccomics.com/graphic_novels/?gn=1476



Jä tässä Egmontin painos, kts. http://www.egmont-kustannus.fi/nayta_uutinen.phtml?id=1631

[Antti Peltola]

Taitavat olla näitä DC:n 192-sivuisia pokkarieditioita

Siltähän tuo vaikuttaa. Minulle olisi kyllä kelvannut värillisenäkin. Tässä vielä enemmän infoa tuotannosta, ensimmäinen osuus kertoo tuosta DC-yhteistyöstä: http://www.elfquest.com/pubs.html

[Jukka Laine]

Ja kannessa siis Cutterin isä Bearclaw joka on näemmä suomeksi Karhunkynsi. Jo aattelin että Egmont julkaisee tuon sivusarjan jossa Bearclaw seikkaili. Mutta DC:n vastaavakantinen julkaisu on siis jälleen yksi uusintapainos niistä ihan ekoista. Nyt mustavalkoisena ja ihmesarjakoossa. Tuohon ekaan osaan mahtuvat kaikki nuo viisi suomeksi tullutta albumia, joten ne omistavat voivat jättää ekan osan väliin.

Minulla on kahdeksan WaRPin kustantamaa komeaa isokokoista värialbumia, joista tuo vastaa ekaa. Eka on myös oma kokonaisuutensa. Seuraava kokonaisuus onkin pidempi ja vie kolme kirjaa. Kaksi seuraavaa kaksi kirjaa kumpikin.

[isokana]

Värit olisivat olleet nannaa, kuten niissä isoissa jenkkipainoksissa, mutta tuon Antin linkin mukaan Wendy Pini olisi muokannut aika rankalla kädellä sivujaan pokkarikokoon sopiviksi (manga-versio, huomaa taas mikä myy). Täytyypi ostella, jotta vain olisivatkin "an entirely new reading experience!". Se, mikä saattaa mättää, on alkuperäisen järjestyksen heittäminen romukoppaan ja sarjan sisäisen kronologian mukainen esittäminen. Bearclaw (mitenhän sitä oppii suomalaisia nimiä tavaamaan) tulee tutuksi jo ensimmäisessä numerossa nuoruuden päivistä lähtien DC:n sivun previkan mukaan. Alkuperäisessä neloslehdessä siitä sai kuulla Leetahin kanssa yhdessä, joka on ehkä pieni juttu, mutta sellainen pieni juttu, joka erottaa hyvän erinomaisesta. Älä korjaa sitä, joka jo toimii erinomaisesti, sanoivat jo muinaiset egyptiläiset/foinikialaiset/haltiat/jotkut muut.

[Jukka Laine]

Minusta tuota alkuperäistä värisarjaa olisi 37 albumia eikä 32. Eka kokonaisuus 5 albumia = sama kuin Jalavan. Seuraava kokonaisuus 15 albumia. Sitten Siege of the Blue Mountain, kahdeksan albumia ja King of the Broken Wheel yhdeksän. Tai viimeksimainittu taisi tulla pienempikokoisina lehtinä alunperin. Minä odotin silloin suurempaa kokoa.

Marvelin julkaisuun 80-luvulla tehtiin muuten lisäsivuja, jotka ovat myös mukana noissa minun paksuissa kirjoissani, mutta erillisinä kirjojen lopussa.

[Petteri Oja]

Blääh. Mustavalkoisia pokkareita. No kivahan se on että laatupokkareita nyt julkaistaan, mutta ehkei ihan kaikki toimi siinä formaatissa, vrt. Sin City.

Mutta nyt taas tuomitsen ennenkuin olen nähnyt. On vaan jäänyt semmoinen mielikuva että värit olivat oleellinen osa Elfquestia.

[Rami Rautkorpi]

On vaan jäänyt semmoinen mielikuva että värit olivat oleellinen osa Elfquestia.

Alunperin Elfquest oli mustavalkoinen. Julkaisuhistoriaa on kerrattu tällä sivulla, mutta hieman epäselväksi jää, milloin alkuperäiset tarinat julkaistiin ensimmäisen kerran väreissä.

[Jarmo]

Värityksetkin on tehty jo kolmeen kertaan, joka kerralla vähän entistä huonommin.
Tuossa värihistoriaa: http://www.elfquest.com/edits/WendyWords020228.html

Noh, nämä jää nyt kyllä hankkimatta, mutta juttua tuntemattomien kannattaa kyllä ainakin muutaman pokkarin verran roikkua mukana.

[litiumtomu]

Mikähän noille mahtaa jäädä hinnaksi? Nuo aiemmin julkaistut 5 osaa minulla onkin, mutta mustavalkoisena koko setti sitten alkaa houkuttelemaan. Saapa nähdä mihin saa pennit venytettyä.

[Doc Lomapäivä]

Mikähän noille mahtaa jäädä hinnaksi? Nuo aiemmin julkaistut 5 osaa minulla onkin, mutta mustavalkoisena koko setti sitten alkaa houkuttelemaan. Saapa nähdä mihin saa pennit venytettyä.

Hintaa 5,95. B6 koko, sivuja vain 128. Sivut on tunkkaisen näköisiä koska ne on painettu värioriginaaleista mustavalkoisena. Luontaantyöntävän oloinen tekele.

[Rami Rautkorpi]

Sivut on tunkkaisen näköisiä koska ne on painettu värioriginaaleista mustavalkoisena. Luontaantyöntävän oloinen tekele.

Oletettavasti sama kuin esimerkit tällä sivulla: http://www.elfquest.com/pubs/EQandDC.html

Jotain suttuista harmaasävyä noissa on, mutta eikö niissä ole vähän liikaa valkoista ollakseen värioriginaaleista mustavalkoisena painettuja? (Tai ehkä en vain ymmärrä, mitä se oikeasti merkitsee.)

Joka tapauksessa huomattavasti paremman näköistä kuin nuo uusimmat väritetyt versiot. Wendy Pini ei ilmeisesti vain osaa värittää. Kyllä minun mielestäni tuolla Jarmon linkittämällä sivulla parhaimman näköistä on 10th Anniversary editionin väritys, vaikka onkin teknisesti vaisuinta. Kuitenkin asialla ilmeisesti olivat jonkin Chelsea Animation Parlourin ammattilaiset, jotka tietävät edes jotain väriteoriasta. Jos vaihtoehtona olisi ollut, että Egmont julkaisee noita uusimpia värillisiä kammotuksia, niin kyllä vähän tunkkaisen näköiset mv-pokkarit voiton vievät.

[Jukka Laine]

Eli näyttää siltä että vasta kolmas pokkari sisältää Jalavan albumien sisällön.

Nuo Wolfriderit eivät yhtään huonoja ole, täytyy varmaan kaksi ekaa siis ostaa.