Nuorten lehti Kimmo

[Lurker]

Olen kyllä edelleen vähän sitä mieltä että Käärmenotko ei ole tyylistä päätellen Arinan vaan Launiksen. 

Arina oli Kimmon vakituisia kuvittajia, teki kansiakin. Ko. sarjakuvan viivakin oli niin saman sorttista kuin Arinan muissa piirroksissa. Mutta varmuutta ei tästä varmaan saada. Sitä en kyllä tajua, että nämä sarjakuvat julkaistiin anonyymeina. Komeata jälkeätä, joista voisi kyllä meriitin ottaa. En tajua.

Käärmenotkon kulta kesti vain ekan vuosikerran verran.

[Lurker]

Lasse Marttisen "Vaaroja päin" sarjakuvan sankari Jaakko Jaakonpoika  tuo mieleen jonkun filmitähden, mutta en saa päähäni kenet... Osaako joku sanoa?

[Anssi Rauhala]

...  tuo mieleen jonkun filmitähden, mutta en saa päähäni kenet... Osaako joku sanoa?

Helppoa! Gene Kelly Technicolor-spektaakelissa Kolme Muskettisoturia.



Ei kun hittolainen: elokuva tehtiin vasta 1948. 

[Lurker]

Helppoa! Gene Kelly Technicolor-spektaakelissa Kolme Muskettisoturia.

Tattis, Anssi! Komea on leuka niin Kellylla kuin Jaakonpojallakin...

Lasse Marttisen kuolinilmoitus oli muuten tämän vuoden tammikuun Hesarissa (kuolinpäivä oli 28.11.). Marttinen oli yksi ns. Brondan Vintin perustajista.

Täältä löytyy lisätietoa. Hänen sarjakuvamenneisyydestään ei puhuta missään mitään.

[Lurker]

Lisää komeita sarjakuvasankareita Kimmo-lehdestä, ao. kuvassa säteilee onnesta Edmond Dantes - tuore kapteeni ja sulho. Vaan kohta käy tie Ifin linnaan... jonka jälkeen syntyy Monte Criston kreivi.

Kimmo-jutun toinen osa on etusivulla.

[Reima Mäkinen]

Lasse Marttisen "Vaaroja päin" sarjakuvan sankari Jaakko Jaakonpoika  tuo mieleen jonkun filmitähden,

Errol Flynn tuli mulle mieleen tuosta pitkästä tukasta ja saapikkaista. Vähän enemmän kirveellä veistetty on vain tämä Viitalan hahmo 
TUossa Edmond Dantesissa taas voisi olla vaikka Tauno Palon Rosvo Roopea. (Ei, en ole tsekannut tyyppien ilmestymisaikoja valkokankaille. Kunhan lämpimikseni...)

Mut hieno artikkeli kaiken kaikkiaan, kiitos. Tulee aina silloin tällöin mieleen se Hauhion haastattelussaan antama kommentti että suomalaisella sarjakuvalla on suuri tulevasuus, tms. Mahtoi ukko olla pettynyt kun homma kuivui totaalisesti kokoon silloin joskus noin 55 vuotta sitten. 

[Lurker]

... silloin tällöin mieleen se Hauhion haastattelussaan antama kommentti että suomalaisella sarjakuvalla on suuri tulevasuus, tms. Mahtoi ukko olla pettynyt kun homma kuivui totaalisesti kokoon silloin joskus noin 55 vuotta sitten. 

Kaikki lapsuutensa 50-luvulla Suomessa eläneet muistavat Aku Ankan, mutta eivät suomalaista sarjakuvaa - paitsi P. Puupään, säännön vahvistavan poikkeuksen. Jotkut harvat muistavat myös Antti Puuhaaran. Sekä Puupää että Puuhaara ilmestyivät albumeina, jotka myös säilyivät pitempään kuin lehdet.  Kimmot ja Lasten Maailmat ovat vuosien myötä vaipuneet täysin unohduksiin, vaikka ne olivat aivan keskeinen osa suomalaista lastenkulttuuria aikoinaan.

Lasse Marttisessa, "Brondan vintin" -taiteilijassa, oli jo idullaan hyvä sarjakuvatoimittaja ja -piirtäjä. Mutta suomalaista sarjakuvalehteä ja/tai -studioa ja/tai -syndikaattia ei jostain syystä syntynyt, ei kotitekoista versiota Pilotesta tai Spirousta. Aku Ankka oli Ilmiö, joka vei Suomen lapset mennessään. 50-luvun alussa oli kova nälkä saada Suomeen länsimaista unelmaa; vaikka televisiota ei vielä ollut, luettiin Aku Ankasta sitä kun Aku Ankka katsoi televisiota. Barksin kultakausi totta kai avitti laadullisesti Ankan läpilyöntiä. Ja se oli värikäs! Paperipulakin hellitti juuri silloin, ja Akkarin levikin kasvulla ei ollut tätäkään estettä.  Puupäät ja Puuhaarat olivat vanhahtavia ja mustavalkoisia sarjoja, enemmänkin aikuisille kuin lapsille tehtyjä.

Suomalaisen sarjakuvan potentiaali sotien jälkeen oli kyllä olemassa, mutta se ei toteutunut. Ja vaikka suuri ja suosittu suomalainen sarjakuvalehti olisikin syntynyt 50-luvun alussa, olisiko se sittenkään voittanut Disneyn aviisia... No, ajatusleikkiähän tämä vain on.

[Timo Ronkainen]

Mutta suomalaista sarjakuvalehteä ja/tai -studioa ja/tai -syndikaattia ei jostain syystä syntynyt, ei kotitekoista versiota Pilotesta tai Spirousta.

Piirtopaloissa oli ymmärtääkseni 1945 kiinteähkö yhteisö sitä tekemässä ja oma Piirtopaino. Tekijätoimisto-syndikaatti koitti välittää suomalaisia sarjakuvia ja kuvituksia lehtiin, mm. just Hauhiota, Vesantoa ja Meurosta etc. Tutkittavaa vielä olisi, vaan mitä tutkia jos kaikki on häveyksissä ja ihmiset kuolleet?

Timo

[Lurker]

Piirtopaloissa oli ymmärtääkseni 1945 kiinteähkö yhteisö sitä tekemässä ja oma Piirtopaino. Tekijätoimisto-syndikaatti koitti välittää suomalaisia sarjakuvia ja kuvituksia lehtiin, mm. just Hauhiota, Vesantoa ja Meurosta etc. Tutkittavaa vielä olisi, vaan mitä tutkia jos kaikki on häveyksissä ja ihmiset kuolleet?

Ai niin, tästä taisi joskus jotain keskustelua ollakin. Hauhiota ja Vesantoa todellakin löytyy melkein joka lehdestä (ja valtavan monen kirjan kannesta). Tekivätkö he suoraan töitä lehdille freelancereina vai välittikö Tekijätoimisto heitä?

[Timo Ronkainen]

Luulisin, että Tekijätoimiston kautta, vaikka mistäs sitä ihan varma voi olla. Ja luulisin että samaa Piirtopainon ja -palojen porukkaa oli sitäkin perustamassa. Vaan tutkittamattahan se on. Sarjoissa joskus näkee tekstin "Tekijätoimisto".

Timo

[Lurker]

Pentti Haanpään muistiinpanoista löytyy tällainen merkintä:
"22.10.1943: Ei mitään väliä, vaikka Tekijätoimisto palauttikin (käsikirjoituksen): kyllä aika tavaran kaupitsee. Olen aloittanut kirjeenvaihto shakkiturnauksen."
http://personal.inet.fi/koti/jt.joutsi/haanpaa.html

Tekijätoimisto on mainittu isolla teellä.

Olisiko Tekijätoimisto ollut ihan kustantamokin? Vai olisiko se voinut toimia kirjailjoiden agenttina? Semmoinen tapa ei myöskään ole koskaan Suomeen juurtunut.

[Timo Ronkainen]

Pentti Haanpään muistiinpanoista löytyy tällainen merkintä:
---
Olisiko Tekijätoimisto ollut ihan kustantamokin?

Eiköhän se välittänyt viihdettä lehdille, kuten syndikaatit yleensä. Novelleja, sarjakuvia, kuvituksia, ristikoita. Novellejahan julkaisi joka toinen lehti tuohon aikaan.

Timo

[Jiksi]

Ja vaikka suuri ja suosittu suomalainen sarjakuvalehti olisikin syntynyt 50-luvun alussa, olisiko se sittenkään voittanut Disneyn aviisia... No, ajatusleikkiähän tämä vain on.

En tästä sen enempää jauha, mutten malta olla puuttumatta ajatukseen.

Minua nimittäin hämmästyttää, miksi manga nähdään kulttuuri-imperialismina, kun kerran täällä ollaan antauduttu täysin sille kulttuuri-imperialismille, jota Disneykin edustaa. Parhaimmillaan hyväksytään eurooppalainen sarjakuva (kyllä, kyllä, Disney-sarjakuvaa tuotetaan Euroopassa, osin jopa kotimaisin voimin), mutta kotimainen sarjakuva on vieläkin lähes sylkykuppina. Liekö missään toisaalla vastaavaa tilannetta?

[Timo Ronkainen]

Minua nimittäin hämmästyttää, miksi manga nähdään kulttuuri-imperialismina,

Se on taas jotain uutta, outoa ja siksi "pelottavaa" - tuomittavaakin. 1970 -luvulla tulleet kauhulehdet saivat samaa kohtelua. Jotain mitä aikuiset ei pysty oikein kontrolloimaan, kun eivät ymmärrä. Onhan se nyt ihan "väärää" kulttuuria. 
Mutta että suomalainen sarjakuvako sylkykuppina? Missä? Vielä 15 vuotta sitten oli harvinaista nähdä suomalainen sarjakuva sanomalehtien sivuilla. Nyt kaikissa maakuntalehdissä on vähintään kaksi suomalaista sarjakuvaa, joissakin kolme - neljä, siis 4/6. Myyntilistoillakin näkyvät. No, ehkä harvat ja valitut, mutta kuitenkin.

Timo

[Jiksi]

No joo, ei se aivan niinkään ole, mutta säästetään tämä ketju mielenkiintoiselle, kotimaisen sarjakuvan historialle.