Ville Vallaton - Dennis the Menace

[Jyrki Vainio]

Ville Vallattoman yksiruutuiset ovat ilman muuta laatutavaraa: hienosti piirrettyjä, kuvasommittelultaan ja graafiselta ilmeeltään kekseliäitä ja - mikä yllättävintä - todellakin jopa hauskoja.
(Kirjoitin Villestä ja tapaamisestani Hank Ketchamin kanssa taannoin Sarjainfoon, kannattaa vilkaista).

Hank Ketcham piirsi yksiruutuiset itse, mutta sunnuntaisarjat ja sarjakuvalehtitarinat olivat assistenttien tuotantoa. Yksiruutuiset ovat laadultaan aivan eri tasoa. Tämä oli minullekin suuri yllätys, kun tutustuin sarjaan ensi kerran tuhdin kokoomakirjan "Dennis the Menace - His First 40 Years" (Abbeville Press) myötä.
Sarjan "kypsä" kuvallinen tyyli vakiintui nopeasti jo 50-luvun alkupuolella ja sitä jatkui jonnekin 70-luvun puoliväliin. Sen jälkeen kuviin tuli lisää "koristelua", semmoista onnittelukorttimaista söpöilevää ornamentiikkaa (hieman MAD-lehden Paul Cokerin tyyliin), joka ei ole yhtä vakuuttavaa.

Mielikuva Ville Vallattomasta vain yhtenä geneerisenä lehtisarjana muiden joukossa ei siis lainkaan pidä paikkaansa.
Se, että vitsit todella ovat hauskoja, jaksaa kyllä hämmästyttää, sillä Ketcham avoimesti kertoi mm. muistelmissaan ("Merchant of Dennis" - ymmärsin tämän sanaleikiksi Venetsian kauppiaasta vasta kun Ilkka Heilä sen minulle osoitti) ostaneensa sarjan tekstit vitsinkirjoittajilta, jotka tarjosivat juttujaan moneen muuhunkin lehtisarjaan.
(Tuntuuko joskus siltä, että sanomalehtisarjojen pinnalliset vitsit voisi ihan hyvin vaihtaa sarjasta toiseen ilman mitään eroa? Se johtuu siitä että se on totta! Kirjoittajat tarjoavat juttujaan moneen sarjaan, jos ne eivät käy kaupaksi sarjaan X, ne lähetetään seuraavaksi tyrkylle sarjaan Y.)
Ainoa keksimäni selitys sille, miksi Villen jutut tuntuvat muita sarjoja hauskemmilta ja paremmin säilyneiltä, olisi että ehkä Ketcham pystyi maksamaan ideoista muita paremmin, koska sarja sentään oli yksi kaikkien aikojen suosituimmista. Näin hän olisi saanut poimia parhaat jutut pinon päältä ensimmäisenä.
Vieraillessani Ketchamin studiolla 1999 taksan kerrottiin olevan 150 dollaria yksiruutuisen idealta. Vaikea kuvitella, että jollain olisi varaa maksaa päivittäisen sarjan vitseistä sitä enempää.

[Timo Ronkainen]

Vallattoman luoja Ketchman ja Tricky Dick sekä Ketchmanin pikkutuhmat kuvat.
http://arflovers.com/Blog/?p=113



Timo

[touhoserkku]

Mä jouduin jokin aika sitten voimakkaan Ville Vallaton -renessanssin valtaan ja tilasin Amazonista kaikki Ketchamin kootut yksiruutuiset. Ne on julkaistu useana paksuna opuksena, jotka kattavat kaksi vuotta kukin. Niistä voi hyvin seurata, miten Ketchamin viiva ja tyyli kehittyvät ja (mun mielestäni) sitten kangistuvat. Parhaat on 50-luvun lopulta. Esim. jotkut, missä reunaviiva jatkuu Villen äidin profiilina on iiiihania... Usein myös tupakansavu sulautuu reunaviivaan. Naisten hatut ja vaatteet on upeita. Sitten tilasin Ketchamin omaelämäkerran. Siinä on paljon, mutta paljon jää myös kertomatta, esim. oikean Dennisin tarina. Se löytyi muista lähteistä. Ketcham oli animaattorina Disneyn studioilla ja tunnustaa velkansa: se sanoo, että se oli hänen korkeakoulunsa. Hän myös kertoo olleensa mielettömän tarkka detaljeissa ja kuvaa, miten kulki kotikylänsä kaupoissa katsomassa miltä tietyt esineet näyttävät - tai sitten hän tutki postimyyntiluetteloita, esim. pitkän Sveitsissä asumisen aikana.
Jos saisin valita yhden originaalipiirroksen keneltä tahansa seinälleni, se olisi luultavasti Ketchamilta.
Ketchamin yksiruutuiset on tehty alunperin mustavalkoisiksi. Väritetyissä viiva katoaa. Ville Vallaton ei ole mulle ollut koskaan sarjakuva, vaan nimenomaan alletekstattuja pilakuvia (jotka saattavat kyllä olla moniosaisia). Erotiikka on hienovaraista ja liittyy lähinnä Villen äidin hahmoon. Isä on Ketchamin omakuva. Alkuperäisen Dennisin äiti oli ihan erinäköinen ja joi itsensä hengiltä. Oikea Dennis sai Vietnamissa sotatrauman ja vieraantui isästään lähes totaalisesti.

[Jiksi]

Ville Vallaton polskii vallattomasti akvaariossa numeron 7/1971 kannessa. Äitinsä ei tästä näytä ilahtuneen, toivottavasti Ville on edes äitienpäivänä ollut hieman vähemmän vallaton.

Hassua kyllä, lehden mukaan nidottu juliste on täysin koskematon. Kooltaan se ei kuitenkaan ole järin suuri, koska lehden koko on 146 x 207 mm. Näin kahdesti taitetun julisteen aukaisemisen jälkeen lukijaa ei tervehdi mikään kovin suuri lakana.

Sen sijaan juliste herättää pohtimaan, onko lehti kolme vuosikymmentä sitten ollut saajalleen (osoitetarrassa on naisen nimi, mutta tietysti lastenlehden ollessa kyseessä, lehden lukijan sijaan kyseessä voi olla hänen äitinsä) lainkaan mieluinen, kun se ei ole käytössäkään kulunut.

Vai olisiko tuolloin kyseessä ollut sarjakuvaharrastaja, joka on taltioinut lehden huolella. Tosin monet 1930- ja 1960-lukujen välillä olevat aikakausilehdetkin ovat huolellisesti säilytettyjä. Kenties niitä vain pidettiin korkeammassa arvossa ja siten myös käsiteltiin paremmin.

[Timo Ronkainen]

Hyväkuntoiset kappaleet voivat joskus olla kustantajan ylijäämää, jotka on dumpattu divareihin ja tupakkakauppoihin. Ja tämä yksilö on sinnitellyt divarin hyllyssä neljättäkymentä vuotta.

Timo

[Jukka Laine]

Jiksin skannaama kansi on muuten Dennis the Menace -lehdestä # 98.

Vanhimmissa amerikkalaisissa Dennis-lehdissä on sisäkansisivuilla aina 2 X 4 aitoa Ketcham-piirrosta. Aika pienessä koossa, mutta silti...

Näyte numerosta 6 vuodelta 1954.

[Jukka Laine]

Kuinka ollakaan, Fred Hembeck (sarjakuvafani ja -piirtäjä), ottaisi autiolle saarelleen yhtenä viidestä sarjakuvasta Ville Vallattoman.

Hembeck oli listannut Wizard-lehteen Top kympin huumorisarjakuvalehtien tekijöistä. Ykkönen oli John Stanley, kakkonen Al Wiseman ja kolmonen Bob Bolling.

Carl Barks ei mahtunut mukaan.

Wisemanin Villeissä on aikamoinen vauhti päällä, näitä on tullut paljon suomeksikin. Helpoiten divareista varmaan löytää jouluaiheisen sarjakirja 52:n. Siitä selviää hyvin mistä on kysymys.

[Lurker]

Vanhimmissa amerikkalaisissa Dennis-lehdissä on sisäkansisivuilla aina 2 X 4 aitoa Ketcham-piirrosta. Aika pienessä koossa, mutta silti...

Ovatko juuri nuo piirrokset sittenkään "aitoa Ketchamia"? Eikös hän salamerkinnyt itse piirtämänsä kuvat sillä pykälällä oikeassa yläreunassa? Siitä taisi olla juttuakin täällä joskus.

[Jukka Laine]

Sellaiset varmaan retusoitiin vek sarjakuvalehdessä julkaistuista stribeistä, kuten syndikaatin merkinnät ja julkaisupäivämääräkin.

Onhan noita selvästi muokattu, vai miksi oikean alakulman ruudun yläosassa on turhaa tyhjää tilaa?

Jos keksit jonkun syyn, miksi Ketchamia ei olisi julkaistu myös sarjakuvalehdessä, niin kerro.

[Jyrki Vainio]

Ovatko juuri nuo piirrokset sittenkään "aitoa Ketchamia"? Eikös hän salamerkinnyt itse piirtämänsä kuvat sillä pykälällä oikeassa yläreunassa? Siitä taisi olla juttuakin täällä joskus.

Viivan ja tekstauksen perusteella näyttäisi olevan Ketchamia. Mutta ruutujen reunat on piirretty villisti ja oudosti uudestaan. Miksi ihmeessä?

[Jukka Laine]

Kenpä tietää, sanomalehtistrippien ruutuja sorkittiin useinkin, kun niitä julkaistiin jenkeissä sarjakuvalehdissä.

[Timo Ronkainen]

Ilmeisesti nuo yksittäiset ruudut on haluttu visuaalistaitollisesti yhteenlaitettuina jotenkin pirteämmiksi tms. Muuta syytä en keksi. Mutta tuon neljännen piirroksen yläreunaan jäävä tyhjä tila lähentelee jo typeryyttä.

Timo

[Jukka Laine]

Myöhemmissä numeroissa onkin asia korjattu eikä tyhmiä mokia ole.

[Lurker]

Vallattoman luoja Ketchman ja Tricky Dick sekä Ketchmanin pikkutuhmat kuvat.
http://arflovers.com/Blog/?p=113

Ketcham tai olla aika veijari muutenkin. Carl Barks on kertonut epäilleensä ensimmäistä saamaansa fanikirjettä Hank Ketchamin masinoimaksi pilaksi.

Ketcham oli muistaakseni mukana myös "kuvavaihdossa" Neuvostoliiton kanssa, ja hänen pilakuviaan julkaistiin mm. kuuluisassa Krokodil-lehdessä. Hän itse pyrki edistämään neuvostoliittolaisten pilapiirrosten julkaisua USA:ssa.

[Jukka Laine]

Ihailen koko ajan enemmän Dennis the Menace -sarjakuvalehtien taiteilijaa Al Wisemania. Kukaan muu ei osaa tehdä tällaisia sarjakuvia jossa mukelolla on tämmöinen vauhti päällä.

Ketchamin piirroksetkin ovat tietysti hienoja ja antavat mielikuvitukselle tilaa että mitä ihmettä se Ville on taas tehnyt kun joutui nurkkaan.

Baby Bluesin muksujen nurkka on muuten suoraan Villestä.