Puhekuplaton "mykkä" sarjakuva

[maffafa]

Iltalehdessä on "Ajan Sävel" , Rauman sanomalehdessä oli aikoinaan "Fretu tai Freedu"? Sanotaanko: "mykkä" sarjis, onko niitä paljon Suomessa?

[Tatu Junni]

Ensimmäisenä tulee mieleen Ari Kutilan "Mustapukuinen mies", jota ainakin itse muistelen lämmöllä... Mitä taas tulee Suomessa julkaistuun mykkään sarjakuvaan, suosittelen ehdottomasti Jasonin "Hys!"iä. Mainio teos.

[jokela]

Tarmo Koiviston "apina kapina" .. Alkoi kai Sarjis-lehdessä. Stripit löytyy kansiin koottuina Jalavan (-94) julkaisemassa läpyskässä.

väliedit : Kallion ja Tilsan "Postimies Niilo", puheetonta humorismia. Läpyskänä Likeltä (-01).

Norjalainen Jason on muuten joo etevä kertomaan pitkiäkin tarinoita, sanoitta ..

-- j --

[Tatu Junni]

Sitten on tietenkin muutaman vuoden takainen Marvel-sarjisten "sanaton kuukausi"-kokeilu, josta ilmestyi muutama numero Suomenkin lehdissä (Mega, Hämis ja Ryhmä-X). Taso nyt oli hyvinkin heittelevä, mutta esimerkiksi Morrisonin käsikirjoittama New X-Menin numero toimi oikein hyvin...

[Riekko]

Mitä mieltä te muuten ylipäätänsä olette puhekuplista sarjakuvissa? Ovatko ne välttämättömiä vai pitäisikö niihin suhtautua kuten Kaurismäki puheeseen elokuvissa - siis käytetään vasta kun on äärimmäinen pakko?

[diego-go:godego,I]

[url]http://bugpowder.com/lexikon/_comix.ohne.worte.html[/url)

Runsaasti näytteitä sanattomien sarjojen tekijöiltä.

- Tuli muuten mieleen se kerta kun Jason oli täälläpäin festarikäynnillä, Hys! tuli ostettua henk.koht. häneltä. Taiteensa jatkeena hän pidättäytyi sanomasta mitään,
vaikka siinä vieressä tuli odoteltua tovi hänen piirtäessä omistuspiirrosta sisäsivulle.
Siltikin tuli kaikkea muuta kuin tyly vaikutelma Jasonista, päinvastoin.

Ei sanoille!!

[Veli Loponen]

Mitä mieltä te muuten ylipäätänsä olette puhekuplista sarjakuvissa?

No koska sarjakuvissa tupataan kuvaamaan usein myös ihan normaaleita ihmisiä, niin myös dialogi on toivottavaa sarjakuvissa. Toimii toki ilmankin, mutta en keksi yhtään syytä, miksi pitäisi olla ilman. Sitten niitä, mitä voisi rajoittaa ovat tekstilaatikot ja ajatuskuplat. Tosin kumpiakin voi käyttää, jos on tarvis.

[roju]

No koska sarjakuvissa tupataan kuvaamaan usein myös ihan normaaleita ihmisiä, niin myös dialogi on toivottavaa sarjakuvissa. Toimii toki ilmankin, mutta en keksi yhtään syytä, miksi pitäisi olla ilman. Sitten niitä, mitä voisi rajoittaa ovat tekstilaatikot ja ajatuskuplat. Tosin kumpiakin voi käyttää, jos on tarvis.

Minä keksin syyn miksi pitäisi pitää tekstit minimissä: dramaturgia eli tarinankerronta. Kuvan lukeminen on nopeampaa kuin tekstin. Siispä on luontevaa kertoa kaikki minkä vain voi kuvilla. Tämä vaatii pientä totuttelua: tarinaa ei viekään eteenpäin dialogi tai muu teksti (joka tapa tuppaa tekemään sarjakuvasta kuvitus/kuvakirjamaista, kuvitettua TEKSTIÄ siis) - näinhän monet tekevät, kirjoittavat ensin suorasanaisen synopsiksen, muka, mutta käytännössä pelkkää dialogia.
Dramaturgisesti ja kuvallisesti tästä seuraa se ongelma, että dialogia on vaikea kuvittaa: tulee helposti puhuvia päitä. Sen sijaan kuvissa on luontevaa näyttää toimintaa. Tästä taas seuraa että yksinkertaisenkin asian kuvaamiseen ilman tekstiä täytyy käyttää tosi monta kuvaa, joka vaiheesta. Ja sitä ei suorasanaisessa dialogipohjaisessa käsiksessä taas tullut otettua huomioon, koska... no, se on suorasanainen dialogivetoinen käsis.

Tällainen kuvavetoinen homma on hitaampaa ja tilaavievämpää piirtää, mutta nopeampaa lukea. Lopputulos on helposti aikas elokuvamainen, mikä sitten taas on vain yksi laji sarjakuvaa, eikä ollenkaan ainoa oikea. Mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että kaikki mahdollinen kuviin ja sitten LOPUKSI katsotaan mihin on aivan pakko lisätä tekstiä. Aina on parempi näyttää kuin selittää. Onpas aika actionkeskeinen maku mulla muuten.

[Holle]

Teknisestikin on mukavampi kun ei tarvi muokata kuvaa jotta saisi sen elämänkerran mahdutettua samaan ruutuun. Tärkeä vaihe sarjan tekemisessä on se kun tiivistää  tekstin neljäsosaan alkuperäisestä. Eri asia tietysti kun halutaan kuvata suupalttia sankaria.

[roju]

Koko Comix2000 on sanaton. 2000 sivua ympäri maailmaa. Etsikää jos jostain kirjastosta löydätte, kirja on myyty loppuun aikaa eikä uutta painosta tule.

On muuten tosi hyödyllistä kokeilla tehdä vähän pidempi juttu kokonaan ilman tekstiä. Vaikeaa...!

[Tatu Junni]

Rojun kanssa samoilla linjoilla.

Harva asia on sarjakuvakerronnassa yhtä rasittavaa kuin se, että puhekuplassa/kerrontapalkissa selitetään sanoin se, mitä kuvassa juuri tapahtuu. Lukijan aliarvioimista, mielestäni. Nuorempana keljutti myös esim. Chris Claremontin tyyli laittaa X-sankarit hölöttämään romaanin mittaisia dialogeja samalla kun heitä kohti ammutaan tms. Sikäli kun sankarin voimiin ei kuulu ajan hidastaminen, ei luotien väistely oikein mahdollista samanaikaista keskustelupiiriä.

Tuleeko mieleen muita vastaavia esimerkkejä, joissa dialogin ja tapahtumien nopeuden suhde ns. mättää?

[Tertsi]

Minä haluan lukea sarjakuvissa paljon tekstiä ja kunnon läpänheittoa tyyliin: esim. Asterix ja Nyrok city.


Mainio sanaton sarjis: Arzach.

[Tatu Junni]

Minä haluan lukea sarjakuvissa paljon tekstiä ja kunnon läpänheittoa tyyliin: esim. Asterix ja Nyrok city.

Eihän tässä nyt millään Sanattomuuden Ristiretkellä olla Kyllä itsekin nautin hyvin tehdystä dialogista, mutta vaihtelu virkistää. Lisäksi, jos haavemaailmassa haluaa asustaa, voisi kuvitella, että sanattomalla sarjakuvalla voisi lyödä itsensä paremmin läpi ulkomaillakin.

Vaan mehän olemme fiksuja ja kypsiä aikuisia, emmekä sorru moisiin haavekuviin.

[JJ Naas]

Mielestäni taas tekstitöntä sarjakuvaa on paljon raskaampi lukea kuin tekstillä varustettua.. paitsi tietysti jos tekstiä on liikaa tai se on vaikeaselkoista.

Muistan, että minulle sen Comix 2000 -järkäleen läpikahlaaminen oli todella raskassoutuista ja hidasta puuhaa, vaikka siinä ei ollut tekstiä missään tarinassa! Johtuu kai siitä, että kun kerrotaan pelkästään kuvin, niin siinä joutuu tulkitsemaan kuvia paljon tarkemmin ja keskittymään ymmärtämään jokaisen ruudun sisällön, ja se on raskaampaa ja hitaampaa kuin tekstin nopea skimmaaminen yhdessä kuvan nopean vilkaisun kanssa. Eli: tekstittömän sarjakuvan tulkitseminen vaatii enemmän keskittymistä ja ajattelua, ja on siksi hitaampaa... no, se ei välttämättä aina ole huono juttu. 

[pertti jarla]

Mulla on vähän sellainen kokemus, että aloittelevat sarjakuvakäsikirjoittajat eivät aina tajua etteivät oo kirjoittamassa mitään romaania vaan sarjakuvaa. On turhan pitkiä ja koukeroisia "hienoja" lauseita, jotka eivät palvele lukijaa millään lailla. Piirtäjä sit tunkee puhuvat päät niihin rakoihin, mitä puhekuplilta jää. Hyh. Erityisen kauheaa tällainen on strippisarjoissa, kuten pH2.