Oletko ihastunut tai rakastunut sarjakuvahahmoon?

[hdc]

Herätellään näitä vanhoja ketjuja...

Laihat goottipojat ei ole mun juttuni, niinpä myös Sandman ei juuri vetoa...Destruction sen sijaan on yhtäaikaa hottis ja symppis.

Kramppien ja nyrjähdysten partasuu, erityisesti Nuutisen piirtämänä (Toivosen kaudelta olisin halunnut nähdä lisää sitä 60 Minute Menin fonistia...ja kun tummat rillipäiset sivuhenkilöt -linjalle lähdetään niin Niilo Pielisen Kursio oli muy sympa)

Hernandezin veljekset piirtävät kauniita miehiä mutta ei niistä ketään olisi henkilöinä kovin kauaa katsellut. Supersankaripuolelta noita löytyy tietty myös.

[JONE]

Vastaus: Olen, ja usein. Ihanin todellisen elämäni rakkaussuhteeni oli hyödytön ja turha kaukorakkaussuhde tyyliin Jaska ja Pieni Punatukkainen Tyttö.
Mutta sarjakuvahahmoihin rakastumisen kohteitani ovat olleet (kronologisessa järjestyksessä): Niilo Pielisen rillipää Johanna (olikose?), Laureline, Kramppien ja Nyrjähdysten se blondi (mikäsenniminyoli?), Nemi (!) ja sokerina pohjalla, nykyinen ihastukseni kohde: Anni Isotalo. Pitäisiköhän tästä hakeutua jonkin sortin päälääkärille, eli pääkärille?

[Mara]

Hmm... En ole varma, että olenko kehittänyt joskus jonkinlaisia ihastumisen tunteita sarjakuvahahmoihin, mutta ainakin katselen Mary Janea, Laurelinea ja Thornia mielelläni. Jokaisella on ulkonäkönsä lisäksi hieman luonnettakin.

Thorn on siis Luupäät-sarjasta. En ole vain koskaan oppinut käyttämään sitä Venla-suomennosta.

JONE: Olen joskus ajatellut, että pitäisi itsekin hakeutua päälääkärille sarjakuvaan liittyvien asioiden takia. Onneksi olen niin sekaisin, että en tee sitä käytännössä.

[Jukka Laine]

Muistui mieleeni että olen nähnyt esimurrosikäisenä eroottista unta Strumffineidosta. En vain silloin tajunnut että se oli eroottinen uni.

[Nanna]

Rakastuin Elfquestin Rayekiin ollessani vielä nuori ja viaton esiteini. Pari muutakin kaveria tunsi samoin. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä tuo ruskettunut psykoottinen pieni suippokorva on vieläkin aika kuumaa kamaa.

[Epik Feil]

Yleensä hahmot on kyllä meikän tapauksessa leffoista, mutta jos nyt pari tulee mieleen niin L (Death Note, y know?) ja Jokeri (ja Linnunpelätti ja Arvuuttaja ja Myrkkymuratti ja Harley ja Kaksinaama... oikeestaan voisin koota haaremin noista). Tai oikeastaan sanat "ihastuminen" ja "rakastuminen" eivät oikein kuvaa, ennemmin voisi puhua pakkomielteisestä obsessiosta. Tms.

[Nina Jurvanen]

Rakastuin Elfquestin Rayekiin ollessani vielä nuori ja viaton esiteini.

Rayek on ihq <3 En ole koskaan tajunnut, mitä jengi näkee Terässä/Cutterissa, sehän on kuin mikäkin Mikki Hiiri.

[Nanna]

Rayek on ihq <3 En ole koskaan tajunnut, mitä jengi näkee Terässä/Cutterissa, sehän on kuin mikäkin Mikki Hiiri.

Kutteri on turhan perhekeskeinen. Sitä paitsi Rayek osaa lentää. Vähänks siistii. 

[Jukka Laine]

Hetkinen. Eihän Sun Folk -kansa osaa lentää. Ne Glidersit ne lentävät. Sori, en ole lukenut noita suomeksi.

[Nanna]

Hetkinen. Eihän Sun Folk -kansa osaa lentää. Ne Glidersit ne lentävät. Sori, en ole lukenut noita suomeksi.

Myöhemmin sarjassa Rayek ikään kuin teki poikkeuksen. Elfquestissa yleensäkin hahmot kehittelivät itselleen bonuksia, pelasivat sielubingoa ja vaihtoivat muita ns. lajityypillisiä ominaisuuksia kuin puhtaita sukkia. Onneksi kyseisessä sarjakuvassa ei missään vaiheessa ollut kyse järjestä vaan taskukokoisista haltioista.

[hdc]

Jep, Rayek kiskoi aurinkokansan luota lähdettyään expaa side questeista ja otti leveleitä psi-classissa, voimana telekinesia. Quest's Endissa tavataan powerupattu Rayek ja myöhemmissä osissa voimat vain kasvavat.

(muuten Elfquestin porukka tai haltiat ylipäänsä ei ole mun juttu)

[Michael Riddle]

Tuommoisilla viesteillä sitä voisi ehkä viimein harkita lukevansa sitä Elfquestia, ihan vain että tajuaisi mistä ihmeestä te puhutte...

[Lönkka]

Ne 20 ekaa numeroa on kyllä klassikkomatskua sekä Siege at Blue Mountain ja Kings of the Broken Wheelkin on ihan luettavaa. Kyllä tuohon tutustuminen on aika lailla sarjakuvan perussivistystä.

Aikalaismatskuna kannattaa lukaista ainakin eka Cerebuksen puhelinluettelo kyytipoikana. Juuri muuta ei tuolloin jenkkilässä tehty paitsi parisenkymmentä sarjaa Marvelilta sekä DCltä ja 70-luvun lopussa nuo suurelta osin rämpivät aika pahoissa pohjamudissa.

[Nina Jurvanen]

Kutteri on turhan perhekeskeinen. Sitä paitsi Rayek osaa lentää. Vähänks siistii. 

Jees, Terä on yksinkertaisesti tylsä. Rayekissa meikäläistä viehätti/viehättää edelleen tyypin luonne - yksinäinen susi epätavallisten maagisten lahjojensa vuoksi, oppinut siksi sulkeutuneeksi ja ylimieliseksi, rakastuu ainoastaan maagisia kykyjä hallitseviin naisiin (Leetah ja Winnowill), koska etsii peilikuvaansa.

Kings of the Broken Wheelistä en pitänyt lainkaan siksi, että Rayekista tehtiin tarinassa suuruudenhullu sekopää - sitäpaitsi aikahyppy sotki totaalisesti kaikki ryhmädynamiikat sekä haltiayhteisöjen sisällä että haltioiden ja ihmisten välillä.

[kaltsu]

Nyt kun Kapteeni Amerikkaa tursuaa joka tuutista, muistui mieleeni jostain Mail-Manin lukijakilpailusta voittamani Captain America #110 ja siinä ensimmäistä kertaa esiintynyt Madame Hydra. Oon ollu alle kymmenvuotias tuota lukiessa mutta hyvin on mieleen jäänyt ja vielä nykyäänki huimaa kun näkee vastaavanlaisen hiusmallin jollakin.