Supersankarin ja sankarin ero

[Curtvile]

Supersankaruuden käsitteeseen taitaa päteä sama kuin pornografiaan: harva sen osaa yksiselitteisesti määritellä, mutta moni väittää tunnistavansa nähdessään

eli ns. Stewart-testi.

Peter Cooganin kirja määrittelee pitkälti elokuva- ja kirjallisuustutkimuksen kautta genren ihan akateemisessa mielessä.

Pitäisi varmaan lukea taas uudestaan mutta käy ihan case-study periaatteella läpi useita määritteistä, myös supersankarin myytti-narratiivin ideologisen perusteen,
räikeästi pelkistetynä ja kärjistettynä: Jos se kertoo  heikkojen auttamisesta vahvoja vastaan kyseessä on supersankaritarina.

Mutta niinhän sankaritarinatkin tekevät! sanotte. Totta ja monet sankareista ovatkin ihan yhtä ylimaallisia epätodennäköisyydessään, mutta näissä mennään sitten sinne Joseph Campbell nurkkaukseen.
Käyttääkseni helpommin lähestyttävää vertausta, Christopher Nolanin Batman Beginsin fraasin mukaan:

Ducard:A vigilante is just a man lost in the scramble for his own gratification. He can be destroyed, or locked up. But if you make yourself more than just a man, if you devote yourself to an ideal, and if they can't stop you, then you become something else entirely.
Bruce Wayne:Which is?
Ducard :A legend, Mr. Wayne.

Mustanaamio on legenda ja täyttää siten supersankarin arkkityypin vaateet, omaten siviiliminän, univormun, tehtävän taistella pahuutta vastaan ja selkeästi normaali-ihmisen ylittävän kykyrepeatoaarin.
Sama pätee myös Rohrschachiin ja Tuomariin, univormut, siviiliminät ja normi-ihmisen ylittävät fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien(hyvässä ja pahassa) yhdistelmä sijoittavat molemmat aggressori-arkkityypistä huolimatta genreen.

Supersankarin vaade on tavallaan olla osa mytologista viitekehystä alkaen mesopotamian ja antiikin kreikan tahi muinais-amerikan mytologioista.

Sandman sopii paitsi jumal-, myös ylimaallinen hirviöstatuksensa ansiosta ryhmään.  Ei jaetun maailman tai sen että enin osa Sandmania oli Swamp thingin tavoin vain vanhan supersankaritarinan uudelleentulkintaa, keltainen univormu vain vaihdettiin anorektiseen Robert Smith(Cure) näköisolentoon mustissaan.
Mytologinen viitekehys sopii silti.

Sandman sopii mihin tahansa kreikan myyttiin kuten Batmankin (haades/prometheus/nemesis) päähahmoksi.

Entäs sankari sitten? Jos on Jasonin sijasta sopiva Argon merimieheksi, osaksi seikkailua mutta uskottavan inhimillisen lihallinen.
Terry and the pirates, alkuaikojen Johnny Hazard, Steve Canyon ovat sankareita kuten enin osa korkkareiden hahmoja, Ken Parker myös (Tex Willer alkaa olla likilegenda) eivät supersankareita.
Päteviä ja tunnettuja, pidettäviä mutta urheudestaan ja ajoittaisista yliluonnollisista vastustajistaan huolimatta "vain" sankareita.

Taika-Jim (Mandrake) taas on pulpihtava supersankari.

Kriteerini ei ole ehkä aukoton mutta toivon että idean ydin välittyi

[Veli Loponen]

No niin, no miksei tuo nyt sitten olisi supersankari tarina? Nyt kyllä putosin täysin kärryiltä tästä sinun logiikastasi.

Ei kun seurasin sinun logiikkaasi. Jos kerran jaettu universumi on yksi (ja ilmeisesti merkittävä, koska sen ensimmäiseksi toit esille) supersankaritarinan määrittäjä, Teräsmiehen ensiesiintymistä ei ainakaan tuon pohjalta voi pitää supersankaritarinana, koska kyseessä ei ollut jaetussa universumissa tapahtunut tarina.

[Michael Riddle]

Ei kun seurasin sinun logiikkaasi. Jos kerran jaettu universumi on yksi (ja ilmeisesti merkittävä, koska sen ensimmäiseksi toit esille) supersankaritarinan määrittäjä, Teräsmiehen ensiesiintymistä ei ainakaan tuon pohjalta voi pitää supersankaritarinana, koska kyseessä ei ollut jaetussa universumissa tapahtunut tarina.

Et kyllä seurannut tarkasti. Sanoin selkeästi että supersankari sarjakuvat joissa on supersankari pääosassa ovat automaattisesti supersankari tarinoita.

Mutta siis lyhyesti: Kaikki spin-offit ovat yhtä lailla supersankari tarinoita. En näe mitään syytä tehdä asiasta vaikeampaa, kun ihmiset jotka eivät pidä supersankareista, eivät myöskään pidä niiden spin-offeista, koska sisältävät kuitenkin samoja asioita joiden vuoksi inhoavat niitä.

[Curtvile]

Mutta siis lyhyesti: Kaikki spin-offit ovat yhtä lailla supersankari tarinoita. En näe mitään syytä tehdä asiasta vaikeampaa, kun ihmiset jotka eivät pidä supersankareista, eivät myöskään pidä niiden spin-offeista, koska sisältävät kuitenkin samoja asioita joiden vuoksi inhoavat niitä.

joo ja ei.
Gotham central on poliisisarja, sen pääosassa ovat tavalliset poliisit jotka vain sattuvat elämään Gothamissa ja siten tekemisissä superrikollisten ja supersankarien kanssa.
Kyseessä on primäärisesti rikossarja, joka kertoo tavallisista ihmisistä.
Mutta se sijoittuu hyvinkin vankasti supersankareita sisältävään viitekehykseen.

Se ei ole ainoa Outlandmainen ( =viittaus Operaatio Outlandina suomeksi tunnettuun elokuvaan, joka on scifiä, toimintaa ja länkkäri. Sopii kaikkiin noista mutta kyse on siitä miten kapeasti haluaa määrittää) teos jota on.

[Veli Loponen]

Sanoin selkeästi että supersankari sarjakuvat joissa on supersankari pääosassa ovat automaattisesti supersankari tarinoita.

Ei se nyt niin selkeää ollut:

Se että kyse on supersankari tarinasta ei siis aina edellytä että hahmot siinä ovat supersankareita, koska supersankarit esiintyvät yleensä isossa universumissa, jossa kaikki on yhtä perhettä

Lihavointi minun.
Tämä on se viesti, johon alunperin kommentoin. Tunnut siinä aika selvästi jättävän sivuseikaksi supersankarin esiintymisen, kunhan se tapahtuu jaetussa universumissa. Vasta tämän jälkeen olet tuonut lisää määrityksiä, mutta palaat silti yhä uudelleen jaettuun universumiin supersankaritarinan määrittäjänä.

kun ihmiset jotka eivät pidä supersankareista, eivät myöskään pidä niiden spin-offeista, koska sisältävät kuitenkin samoja asioita joiden vuoksi inhoavat niitä.

Onko sulla tästä jotain tutkimustietoo tai jotain, jonka perusteella olet päätynyt tällaiseen yleistykseen ihmisten makutottumuksista vai ihanko vain arvailet?
Ainakin oma kokemukseni on päinvastainen (en toki edustakaan niitä, jotka eivät pidä supersankareista). Harvemmin pidän supersankarittomista supersankaritarinoista (tarkoitan tällä tarinoita, joissa päähenkilönä on vaikka supersankarisarjan normaali sivuhahmo), vaikka niissä esiintyisi samoja asioita kuin supersankarillisissa tarinoissa.

[Michael Riddle]

joo ja ei.
Gotham central on poliisisarja, sen pääosassa ovat tavalliset poliisit jotka vain sattuvat elämään Gothamissa ja siten tekemisissä superrikollisten ja supersankarien kanssa.
Kyseessä on primäärisesti rikossarja, joka kertoo tavallisista ihmisistä.
Mutta se sijoittuu hyvinkin vankasti supersankareita sisältävään viitekehykseen.

Se ei ole ainoa Outlandmainen ( =viittaus Operaatio Outlandina suomeksi tunnettuun elokuvaan, joka on scifiä, toimintaa ja länkkäri. Sopii kaikkiin noista mutta kyse on siitä miten kapeasti haluaa määrittää) teos jota on.

Menee silti supersankari tarinoiden joukkoon. En ymmärrä miksi tehdä asiasta näin vaikeaa, ilman järkevää syytä. Tunnen monta ihmistä jotka inhoavat supersankareita, ja tuo ei niille uppoaisi. Juurikin tuon viitekehyksen vuoksi. Ei auta vaikka kanalle kuinka laittaisi kypärän päähän, se on silti kana.

Tunnut siinä aika selvästi jättävän sivuseikaksi supersankarin esiintymisen, kunhan se tapahtuu jaetussa universumissa. Vasta tämän jälkeen olet tuonut lisää määrityksiä, mutta palaat silti yhä uudelleen jaettuun universumiin supersankaritarinan määrittäjänä.

No kai minä nyt minä nyt oletin että sinä osaat järkevänä ihmisenä järkeä käyttää. Ihan sama. Ei tästä tuu mitään. Antaa olla. Pysyn omissa määrityksissäni, koska se helpottaa minun ja kavereideni elämää huomattavasti.

Onko sulla tästä jotain tutkimustietoo tai jotain, jonka perusteella olet päätynyt tällaiseen yleistykseen ihmisten makutottumuksista vai ihanko vain arvailet?
Ainakin oma kokemukseni on päinvastainen (en toki edustakaan niitä, jotka eivät pidä supersankareista). Harvemmin pidän supersankarittomista supersankaritarinoista (tarkoitan tällä tarinoita, joissa päähenkilönä on vaikka supersankarisarjan normaali sivuhahmo), vaikka niissä esiintyisi samoja asioita kuin supersankarillisissa tarinoissa.

Ei ole tutkimustietoa, mutta kyllä se on usein käynyt muualla kuin Kvaakissa, jossa on järkeviä ja puolueettomia sarjakuvaharrastajia, ilmi, että ei auta vaikka kuinka sekoittaisi mitä genreä supersankareihin, supersankari sarjakuva on silti supersankari sarjakuva. Ja spin-offeissa sama juttu.

Itseasiassa minun on pitänyt ottaa tämä jo pidempään esiin Kvaakissa, kuinka minua turhauttaa se, miten tarkkoja ihmiset ovat tuosta supersankari sarjakuva määritelmästä. Eli mikään edes etäisesti supersankareihin liittyvä ei kelpaa tälle ******* mangasukupolvelle. Toista on Kvaakissa jossa on joku järki siinä että mistä pidetään.

[Curtvile]

Menee silti supersankari tarinoiden joukkoon. En ymmärrä miksi tehdä asiasta näin vaikeaa, ilman järkevää syytä. Tunnen monta ihmistä jotka inhoavat supersankareita, ja tuo ei niille uppoaisi. Juurikin tuon viitekehyksen vuoksi. Ei auta vaikka kanalle kuinka laittaisi kypärän päähän, se on silti kana.

ja sama toisin päin jos kohta itse nostaisin:

Ei ole tutkimustietoa, mutta kyllä se on usein käynyt muualla kuin Kvaakissa, jossa on järkeviä ja puolueettomia sarjakuvaharrastajia, ilmi, että ei auta vaikka kuinka sekoittaisi mitä genreä supersankareihin, supersankari sarjakuva on silti supersankari sarjakuva. Ja spin-offeissa sama juttu.

Itseasiassa minun on pitänyt ottaa tämä jo pidempään esiin Kvaakissa, kuinka minua turhauttaa se, miten tarkkoja ihmiset ovat tuosta supersankari sarjakuva määritelmästä. Eli mikään edes etäisesti supersankareihin liittyvä ei kelpaa tälle ******* mangasukupolvelle. Toista on Kvaakissa jossa on joku järki siinä että mistä pidetään.

kyse ei ole vain mangaharrastajista, siitä huolimatta että useamman shonenin ja shojon juoni on supersankarigenreen menevää, lukusuunta on vain eri, samat teemat, samat ongelmakohdat.
Ongelmanahan oli pitkään koko toimintasankarit-alue ja monet postaavatkin nitä jotka ovat mielestään *sic* laadullisesti korkeatasoisempia esimerkiksi alternativeen.

Supersankarigenreen luokittelu on myös stigma ja moni haluaa välttää ko. leiman hinnalla millä hyvänsä.
Tässä tullaan myös siihen miten eri tahot asian näkevät omista perspektiiveistään.

hakematta tulee mieleen Johanna Sinisalon kolumni I had a dream Kosmoskynä 3/2011 #100sta jossa rinnastaa sf/f (science fictionin ja fantasian) ghetoksi ja nykyjakauman niihin jotka haluavat olla Gheton cooleimmat gimmat ja giltsit ja ne jotka poimivat vain työkalun ja karkaavat gheton muurien taa.
luotan että kvaakin lukijat osaavat soveltaa sitaatin perusidean ketjun aiheeseen.
Kyse on todella myös sosiaalisesta stigmasta.

Arvostan Johanna Sinisaloa, vaikken kaikkia ajatuksia jaakaan.
Itseä ei ghettotausta haittaa, päin vastoin, joissain ghetoissa on parempia ihmisiä kuin suihkuseurapiireissä.

Arjen sankareissa ei ole sisäänrakennettua vikaa, muttei sankareissakaan saati supersankareissa. Genre ei määritä laadullista tasoa.

[Veli Loponen]

Itseasiassa minun on pitänyt ottaa tämä jo pidempään esiin Kvaakissa, kuinka minua turhauttaa se, miten tarkkoja ihmiset ovat tuosta supersankari sarjakuva määritelmästä.

Palaan vielä kerran tähän ja otan taas esimerkiksi sen varhaisimman Lois Lane -tarinan, joka sinun mukaasi on supersankaritarina.
Kyseisessä tarinassa Lois Lane päättää tehdä jutun ilman Teräsmiestä. Teräsmies mainitaan tarinassa nimeltä kolme kertaa, mutta kertaakaan se ei esiinny tarinassa. Pelkistetysti tarina on siis toimittajasta, joka lähtee tekemään juttua itsemurhahyppääjästä, mutta putoaakin vahingossa itse, mutta selviää putouksesta onnekkaasti vammoitta. Siitä tietenkin kirjoitetaan etusivun juttu.
Tarina toimii täysin omillaan, eikä edes Teräsmiehen mainitseminen ole välttämätöntä. Teräsmies-mytologiaa tuntematon lukija todennäköisesti ei ilman nimeä liittäisi tarinaa millään lailla supersankareihin, vaan olettaisi sarjan seuraavan toimituksen työntekijöiden elämää.
En parhaalla tahdollakaan voi kyseistä tarinaa pitää supersankaritarinana sen enempää muitakaan uhkarohkeista toimittajista kertovia tarinoita.

Mutta vielä lopuksi:
En näe mitään syytä määritellä supersankaritarinaa muuta kuin sen kautta, että se kertoo supersankari(e)n seikkailuista. Supersankari taas voidaan määritellä vaikkapa noitten Curtvilen antamien määreiden mukaan. Ei tätä tämän monimutkaisemmaksi tarvitse tehdä.

[Michael Riddle]

Palaan vielä kerran tähän ja otan taas esimerkiksi sen varhaisimman Lois Lane -tarinan, joka sinun mukaasi on supersankaritarina.
Kyseisessä tarinassa Lois Lane päättää tehdä jutun ilman Teräsmiestä. Teräsmies mainitaan tarinassa nimeltä kolme kertaa, mutta kertaakaan se ei esiinny tarinassa. Pelkistetysti tarina on siis toimittajasta, joka lähtee tekemään juttua itsemurhahyppääjästä, mutta putoaakin vahingossa itse, mutta selviää putouksesta onnekkaasti vammoitta. Siitä tietenkin kirjoitetaan etusivun juttu.
Tarina toimii täysin omillaan, eikä edes Teräsmiehen mainitseminen ole välttämätöntä. Teräsmies-mytologiaa tuntematon lukija todennäköisesti ei ilman nimeä liittäisi tarinaa millään lailla supersankareihin, vaan olettaisi sarjan seuraavan toimituksen työntekijöiden elämää.
En parhaalla tahdollakaan voi kyseistä tarinaa pitää supersankaritarinana sen enempää muitakaan uhkarohkeista toimittajista kertovia tarinoita.

Kyllä nyt perhana Wikipedia sukupolvi tietää kuka Lois Lane on.
Ja Teräsmiehen toistuva mainitseminen ajaa ne lukijat pois, jotka eivät supersankareista pidä. En nyt jaksa vääntää siitä että mikä on supersankari tarina, kun sinä et edes yritä ymmärtää, tai sitten ymmärrät muttet halua ymmärtää. Mutta siitä ei pääse yli, että Lois Lanen lehteen ei tarttuisi kukaan vannoutunut supersankari sarjakuvan inhoaja, koska ne inhoavat myös multiversumia. Ja kaikkea siihen liittyvää.

Ja Curtille, kyllä, kyse on mangalukijoista, jotka pitävät amerikkalaista sarjakuvaa suurimpana pahana maailmassa.

[Curtvile]

Ja Curtille, kyllä, kyse on mangalukijoista, jotka pitävät amerikkalaista sarjakuvaa suurimpana pahana maailmassa.

Eri piirit, itse olen törmännyt fiksuihin ja filmaattisiin mangusteihin joilla ei supersankarien kanssa ole ongelmaa.
Kyllä niitä kalsarisankarien inhoajia löytyy bedefiileistä ja kotimaisuuden tai vaihtoehtosarjakuvankin riveistä.
Mutta niimpä löytyy lajityypin kavereitakin kaikista.

[Timo Ronkainen]

Piti munkin tänne jo aiemmin kirjoittamani, mutta kun tuota viestiä on pukannut semmosella vauhdilla, etten ehtinyt kyytiin.
Mutta vaan kyllä pitää sarjassa olla vähintään yksi supersankari jotta sitä voi supersankaritarinaksi kutsua. Ei Lois Lane -tarina ilman Teräsmiestä tai muuta supervoimaista olentoa ole supersankaritarina. Olisiko vaikkapa joku Mustaparran maakrapu-veljenpojasta kertova englannin maaseudulle sijoittuva sarjakuva mukamas merirosvosarjakuva?

Timo

[Garwin]

Samaa mieltä T:n kanssa, ehdottomasti.