Traumoja aiheuttanut anime?

[Myytti]

Hrrrr! Kylmät väreet tulee pitkin selkää.

Ai niin sehän se olikin itsellänikin tulee kylmät väreet vieläkin sitä katsessa.

[noutsi]

Mielestäni tokyo mew mew ei ole ollenkaan järkyttävä. Enkä ole myöskäåän saanut traumoja mistään sarjasta. Onneksi.

[Tzenni]

Pahoja traumoja aiheuttanut anime, Utena. Mitään niin säälittävää en ole nähnyt ikuisuuksiin. Huono piirrosjälki, aivan surkea musiikki. Traumoja vähensi sitten hieman se, että luin Utenan mangana, joka oli paremmin mieleen.

Olen kanssasi eri mieltä. Piirrosjälki oli hienoa, varsinkin rakennukset olivat näyttäviä ja unenomaisia. Henkilöt olivat jotakuinkin kaikki bishejä, suuret silmät ja erittäin laihoja ja pitkäjalkaisia, mikä tosin tuo omaa tunnelmaansa (miten sen nyt sanoisin...)  Koko sarja on vahvaa fantasiaa, joka ei siitä pidä niin en suosittele katsomista. Musiikista sen verran, että alkumusiikki on yhä yksi lempitunnareistani animesarjoissa. Toisia saattaa ärsyttää sama toistuva musiikki taisteluareenalle mentäessä.

Se on harmi kun epäilen viestin kirjoittajan vihaavan kyseistä animea siksi, koska Utenalle ei kehitykkään mitään perinteisiä romanttisia high school- ihmissuhdekiemuroita ja animessa mennäänkin enemmän shoujo-ain (ja sankarillisuuden) puolelle. Mangaa en ole lukenut, mutta siitä saaman käsitykseni mukaan siinä toteutuu tämä normaaliparitus (tyttöxpoika) päähenkilön suhteen ja on enemmänkin tätä high school- romantiikkaa.

[jinroh]

Toisia saattaa ärsyttää sama toistuva musiikki taisteluareenalle mentäessä.

Toistuva? Niitä biisejähän on parikymmentä erilaista.

Minäkin pidin Utenasta. Ehdottomasti rautaa, tunnelma rakentuu tehokkaasti musiikilla ja hyvällä piirrosjäljellä. Maailma on mukavan unenomainen ja täysin järjetön - curryjakso on suorastaan legendaarinen.

Kaikki 39 jaksoa kahlattuaan kannattaa väijyä elokuvaversio, joka tiivistää erään näkemyksen olennaisesta yhteen puolentoista tunnin REM-jaksoon.

Sarjisversiota en ole ehtinyt lukemaan, mutta kai sekin vielä joskus tulee kahlattua.

[nynny]

siis muumithan ne traumoja on aiheuttanu. Mentiin aina itkee äitin syliin kun muumeis oli mörköjä tai hattivatteja 

[GoldenMemory]

Minullakaan ei ole käynyt silleen ikinä, että oisin nähnyt jotain kauheaa animea.  Onneksi <3

[Laila]

Muumien muurahaisleijona oli aika pelottava pienenä. Mörköä sen sijaan en muista pelänneeni. Eipä oikeastaan taida olla muuta animea, joka olisi traumoja aiheuttanut.

[mimeko]

Jotkin yaoi sarjat joita olen lukenut tai katsonut (esimerkit ovat sairasta materiaalia minusta, en ole katsonut/lukenut paljoa!) ovat kyllä järkyttäviä. esim. noin 30-vuotias lääkäri rakastuu noin 14 vuotiaaseen potilaaseensa joka on vammainen. molemmat ovat miehiä, ja kun kyseessä on kunnon yaoi sarja niin kyse on seksisuhteesta. jotain hentaita on jossa äiti nussii poikaansa... tällainen menee yli.

[Salevits]

En edelleenkään osaa pitää muumeja täysin animena (vaikka animaatio eroaakin alkuperäisestä niin paljon) mutta yhdyn tuohon mielipiteeseen mörön ja jäärouvan osalta. Muistan silloin joskus kun katsottiin ekoja jaksoja, se jäärouva varsinkin oli sairaan pelottava kun se tuijotti ja liiti jäällä... Jos olisin ollut pienempi olisi tullut varmaan iso trauma.

Isovejeni meni kätevästi telkkarin alle piiloon, aina mörön aikaan. Itse olin niin pieni, etten tajunnut, miksi hän pelkää

Minulle ei varsinaisesti ole jäänyt traumoja mistään animesta, paitsi ehkä Digimonista, mutta siitä voimme kiittä Agapio Racing  Teamia, (suom. duppaus) emmekä itse animea

[Caza]

Minun kohdalleni ei ole sattunut hirveitä animeja. Toivoisin ettei monen muunkaan . . .

[jampura]

Täytyy sanoa että Melody of Oblivion. Siinä ihminen yhtyy koneeseen, joka hetkeä aikaisemmin oli nuori poika ja jonka otsasta törrötti sarvi, viulumusiikin säestyksellä. Ja tässä ei edes ole kyse mistään pervoilusta. Jos joku tietää mistä minä puhun niin sitten joku tietää. Ei sitä voi oikein sanoin kuvailla. Paikoista toisiin mentiin, pahiksia voitettiin ja tarina oli kenties siellä jossain mukana.. Se oli.. kokemus. Traumaattinen kokemus.

[echramath]

Hah, tajusin juuri, että ensikosketukseni animeen (niin, että tajusin kyseessä olevan jotain outoa vierailta maalta eikä puolijapanilainen lastenanimaatio) taisi olla Pätkiksessä tullut kohtaus Hiroshiman pojasta. Justiinsa se kohtaus jossa pommi putoaa ja paineaalto repii lapsilta lihat luista. Kaunista.