Intiaanipoika Yakari

[Tertsi]

Jepulis.

Mikäs tämmöinen Ahlalaaas ( Onpas nimi!) oikein on?

[Jukka Laine]

Deribillä on aika paljon eri sarjakuvia, joista useimmat jäivät vain muutamaan albumiin. Tätä tuli yksi ainoa albumi vuonna 1977, ja hahmot ovat kaksivarpaisia (eri sävyn) punertavia nököhampaita. Ilmeisesti on otettu uusi painos.

Kai tämä oli joku yritys uudeksi strumffien kaltaiseksi hittituotteeksi josta voi tehdä leluja. Bedethequessa on näytesivu, eikä se muistuta Deribin Peyo-tyyliä (Attila) eikä hänen omaa lännentyyliäänkään.

Ja tuosta tulikin mieleeni ettei näistä kannattaisi länkkäriosiossa keskustella.

[Jukka Laine]

Hirviä Derib ei osannut piirtää Saaren vangit -albumiin.

Uroshirven parta ei ole tuollainen leuassa roikkuva, vaan kaulan ihopoimussa kasvavia karvoja, jotka eivät välttämättä ole pitkiäkään. Korvat ovat myös väärin. Emä ja vasa näyttävät tässä enemmän aaseilta.

Saman albumin ahma on onnistunut.

[Tertsi]

Ah, mieleeni tulee Morrisin piirtämä "poro".   

[Jukka Laine]

Kun tarkemmin miettii, niin omiaanhan Derib on pannut eläimiin aina. Maisemat ovat tässäkin albumissa mahtavan realistisia. Yakari, Sateenkaari ja Pieni Ukkonen menevät kapean kannaksen yhdistämään niemenkärkeen tutkimusretkelle, myrsky puhkeaa ja kannas katoaa. Hirvet joutuvat jäämään vastasyntyneelle saarelle kunnes vasan jalka on parantunut. Ja ahma vainoaa...

Huomatkaa hirvet ylemmässä kuvassa.

[Tertsi]

Nuo Yakari -albumit on tehty aikana jolloin referenssikuvia ei saanut ollenkaan niin helposti kuin nykyään netistä. Virheitä sattui kaikille.

Hienot on maisemat.

[Lönkka]

No eläinkirjoja on kyllä tehty sangen pitkään...

Mutta ehkä nuo on kaikki vaan ihan ulkomuistista vedettyjä.

[Jukka Laine]

Seuraavaksi ihmettelen Yakari-albumia numero 11, Le toison blanche (Valkoinen talja), jossa on sivullinen mufloneita.

Ei muuten siinä mitään, mutta ei noita Amerikan manterella ole.

Eikä itse sivu liity koko albumin tarinaan mitenkään. Se on vain tuo sivu.

[Darzee]

Seuraavaksi ihmettelen Yakari-albumia numero 11, Le toison blanche (Valkoinen talja), jossa on sivullinen mufloneita. Ei muuten siinä mitään, mutta ei noita Amerikan manterella ole.

Ai ne muflonit olivat alkuteoksessakin. Ihmettelin tuota nimitystä joskus, kun luin tämän albumin ruotsiksi, luulin sen johtuvan kääntäjästä. Minä aina ajattelin Deribin tarkoittaneen paksusarvilampaita, jotka kisailevat siellä samoilla mestoilla lumivuohien kanssa. Ameriikoissa on vielä toinenkin villi lammaslaji, ohutsarvilammas eli dallinlammas. Näyttää aika samalta kuin serkkunsa, sarvet vain ovat ohuemmat kuin bighornilla.

Ehkä Derib ei sitten tiennyt, että pohjoisamerikkalaiset ja eurooppalaiset villilampaat kuuluvat eri lajeihin, ovathan ne äkkiä vilkaisten aika samannäköisiä. Eläinkirjoja toki luulisi löytyneen jo ennen nettiaikaa.

Ahman Derib piirsi uudestaan albumiin 20 ("Le diable des bois", ruots. "Odjuret i skogen"), mutta jotenkin se ei siinä ollut yhtä pelottava, vaikka kyseessä oli hirmuyksilö. Jukka on oikeassa siinä, että nuo hirvet eivät niin hirveän hyvin onnistuneet. Tästä huolimatta Derib on mielestäni eläinten kuvaajana tekijämies.

[Jukka Laine]

No joo, ranskaksi paksusarvilampaita kutsutaan virheellisesti nimellä mouflon canadien, eli kanadanmufloni. Eri lajeja ovat silti kaikki tässä mainitut, ero on sama kuin leijonalla, tiikerillä ja leopardilla.