Intiaanipoika Yakari

[Lurker]

Intiaanipoika Yakari (Derib & Job) on yksi harvoista Suomessa kovakantisena julkaistuista sarjakuvista (Otava).
>> http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/yakari.html

Niitä löytää ihan mukavasti vieläkin divareista, tosin koko ajan yhä harvemmin. Olen aina tykännyt niiden tunnelmasta ja murretuista maaväreistä, intiaanityyliin.

Niissä on myös upeita surrealistisia näkyjä, kun Suuri Kotka ilmestyy Yakarille.

Hyvää lastensarjakuvaa, vähän isommillekin.

[Jiksi]

Minäkin suosittelen. Pienen ukkosen salaisuus on jäänyt mieleen lapsuusvuosilta. Erittäin hyvä sarjakuva.

[Antti Vainio]

Saman tekijän Buddy Longway on myös älyttömän hyvä, hienosti piirrettyä ja tunnelmallista lännensarjakuvaa vähän vanhemmille lukijoille. Luulen että minulla on jossain niitä iso nivaska ruotsiksi, suomeksi ei kai ole ilmestynyt kuin se Zoom-albumi

[Tertsi]

Buddy Longwayt on ostoslistalla, kunhan saan Archie Cashit kerättyä.


Kyllä on vielä niin kovin paljon suomentamattomia loistavia eurooppalaisia klassikoita.

[Lasarus]

Siinä onkin uusi sarjakuva mihin pitää perehtyä

[Tertsi]

Siinä onkin uusi sarjakuva mihin pitää perehtyä

Kannattaa ehdottomasti!

Buddy Longway asettuu samalle viivalle suurten eurooppalaisten länkkärien rinnalle. (Comanche, Blueberry, Cartland, McCoy)
Ja joidenkin mielestä "inhimillisyytensä" ansiosta ajaa jopa ohitsekin.

www.bdnet.comista löytynee näytteitä Buddystä. Toki muualtakin.
Ja pakkoruotsinsa lukeneet voivat nauttia Buddy-albumeista också på svenska.

[Jukka Laine]

Se oli Tarzanissakin kivaa kun olin pieni, että Tarzan heitti läppää eläinten kanssa, ja puhui myös kaikkia ihmisten kieliä. Ainakin kun vähän opetteli, ja myös kadonneiden kansojen kieliä.

Sarjakuva-Tarzanista en niin välittänyt, mutta ERB:n kirjat tuli luettua moneen kertaan.

[Matti Karjalainen]

Olin muksuna kiinnostunut intiaaneista, ja niinpä vanhemmat sitten tukivat tätä kansatieteellistä harrastusta hankkimalla meillekin muutamia Yakari-albumeita (Valkoinen Biisoni, Majavien mailla ja Nanabozo meillä ainakin oli). Erityisesti kaksi ensimmäisenä mainittua ovat jääneet mieleen erinomaisina lastensarjakuvina. Toivottavasti ovat vielä tallella jossakin. Pitääpä tiedustella vanhuksilta.

Muistelisin myös, että animaatio-Yakari olisi seikkaillut myös televisiossa, mahdollisesti Pikku Kakkosessa. Tai ainakin tämmöinen viisu on jäänyt mielen sopukoihin:

"Maassa villihevosten, puhveleitten, hirvien, ystäväsi lukuisat ovat niin kuin ruoho Yakarin. Selässä Pikku Salaman, ratsun mustavalkean, kiidät halki preerian, missä tuuli laulaa Yakarin".

[Jukka Laine]

Kyllä Yakari oli tosiaan Pikku Kakkosessa, mutta minusta sarja oli melko heikko.

[Tertsi]

Yakarin piirtäjän, Deribin, originaalinäyttely Brysselissä parhaillaan.
Kannattaa tsekata:
http://www.les-dessous-du-dessin.be/modules.php?name=expoencours

Jijén näyttely uudessa(?) Maison de la bande dessinéessä, myös Brysselissä.

Molemmat kesäkuun alkuun.

[Tertsi]

Ihan komea näyttely.
Vaan onpa aika paljon noita originaaleja yhä myymättä.
Ilmeisesti eivät ole ainakaan alihinnoiteltuja.

Laskeskelin, että about 47 000 euroa on jo tullut myyntituloja. Ihan kiva summa.

[Tertsi]

Löytyi niin hyvä kuva Deribistä, että päätin panna linkin tänne Kvaakiin.

http://www.cedimho.be/eurobd/agendabd/derib.jpg

Toivottavasti tuo herrasmies on Derib. ?

[VesaK]

Kyllä hän ihan Claude de Ribaupierreltä näyttää.

[echramath]

Taisin itsekin joskus lapsena miettiä, että olisipa mukavaa pystyä juttelemaan eläinten kanssa.

Entä sitten Nanabozo! Eikö olisi mukavaa, jos tarvittaessa voisi kysyä neuvoa valtavan suurelta jänikseltä? Tosin muistanko oikein, että Nanabozon jutuissa ei aina ollut hirveästi järkeä?

Olenko se vain minä, vai näyttääkö tämä kaveri teistä M.A. Nummiselta?


Pienempänä, kun jo kuitenkin lukea osasin, minua hämäsi suuresti, että Yakarissa kaikki lauseet päättyivät huuto- tai kysymysmerkkiin. Tälle ilmeisesti oli painotekniset perusteet? Pientä Mikkoa kuitenkin kummastutti, että hihkuvatko ja huutavatko ne intiaanit enimmän aikaa.

Olikos yksi intiaaneista muuten nimeltään "Hidas kiiruhtaja"?

[echramath]

Sinällään jännää, että kaikista mahdollisista sarjakuvista nimenomaan Yakaria pukattiin ulos kovakantisena. (Juu, olen tuijotellut viime aikoina liikaa liimauksistaan rapistuvia Valerianeitani.)   

Ajateltiinkohan sitä sarjakuvana, lastensarjakuvana vai pelkästään lastenkirjana? Jos nyt ajatella lasten usein hieman kovakourainen lukutapa, jo se taitaa ajaa lastenkirjat kovakantisiksi eikä ratkaisu sitten tuntunut ehkä kovin eksoottiselta. Lapset eivät edes valita, että "kertalukukokemuksen tarjoava käyttösarja piti pistää kalliisiin, koviin kansiin", koska samaa Yakaria varmasti luettiin moneen kertaan.