Paras manga-piirtäjä? * * PERUSTELE * *

[Lare]

En uskalla  sanoa mitään siihen että kuka on mielestäni "paras"-mangapiirtäjä, mutta mielestäni hyviä piirtäjiä ovat mm.Kohta Hirano, Eiichiro Oda, Yoshihiro Takahashi sekä Watsuki Nobuhiro. 

[Chocola]

Parhaimmat manga-piirtäjät ovat

Arina Tanemura*Time Stranger Kyoko ja Full moon wo sagashite*
Naoko Takeuchi*Sailor moon*

[mira]

Eiichiro Oda, Masashi Kishimoto ja Kohta Hirano on mun lemppareita.

[kaltsu]

Minun suosikkini voisi olla joku japanilainen piirtäjä jonka töistä ei heti ensimmäisellä vilauksella tajuaisi, että kyse on mangasta. Ehdotuksia?

[Aura]

Minun suosikkini voisi olla joku japanilainen piirtäjä jonka töistä ei heti ensimmäisellä vilauksella tajuaisi, että kyse on mangasta. Ehdotuksia?

Jaa-a... Varmaan kaikessa mangassa on vähintään pikku hippunen sitä mangamaisuutta, ihan samalla tavalla kuin belgialaisessa ja ranskalaisessa (valtavirta)sarjakuvassa on aina sitä jotain "samaa".

Tietenkin olen nähnyt japanilaista undergroundia, joka oli tehty länsimaisella, sanoisinko amerikkalaisella tyylillä. Mutta onko se silloin mangaa vai amerikkalaista undergroundia jonka on piirtänyt japanilainen, siitähän voi kiistellä...

Oli tyyli sitten enemmän tai vähemmän mangaa, yleensä mangapiirtäjillä on kyky saada lukijat lähemmäs hahmoa kuin länsimaiset sarjakuvat keskimäärin. Se, että hahmot saa henkiin ja niihin voi helposti kiintyä ei mielestäni ole mikään huono juttu...

[kaltsu]

Jaa-a... Varmaan kaikessa mangassa on vähintään pikku hippunen sitä mangamaisuutta, ihan samalla tavalla kuin belgialaisessa ja ranskalaisessa (valtavirta)sarjakuvassa on aina sitä jotain "samaa".

Tuota en suostu uskomaan.

Tietenkin olen nähnyt japanilaista undergroundia, joka oli tehty länsimaisella, sanoisinko amerikkalaisella tyylillä. Mutta onko se silloin mangaa vai amerikkalaista undergroundia jonka on piirtänyt japanilainen, siitähän voi kiistellä...

Siitäkin voisi kiistellä miltä näyttää amerikkalainen underground.

Oli tyyli sitten enemmän tai vähemmän mangaa, yleensä mangapiirtäjillä on kyky saada lukijat lähemmäs hahmoa kuin länsimaiset sarjakuvat keskimäärin. Se, että hahmot saa henkiin ja niihin voi helposti kiintyä ei mielestäni ole mikään huono juttu...

Tulee nyt vain mieleen mangahahmojen ylitseampuvat ilmeet, eleet ja edestakaisin tohottamiset. Minut sellainen etäännyttää hyvin tehokkaasti.

[Marsumestari]

Minun suosikkini voisi olla joku japanilainen piirtäjä jonka töistä ei heti ensimmäisellä vilauksella tajuaisi, että kyse on mangasta. Ehdotuksia?

Goseki Kojiman piirtämät(ja Kazuo Koiken kirjoittamat) Lone Wolf & Cub ja Samurai Executioner. Erittäin realistisella tyylillä piirrettyjä, mangamaista kuitenkin ilmeikkyys(hankala selittää mutta näyttää mielestäni ilmeikkäämältä kuin monet realistisesti piirretyt länsisarjat), liikkeen kuvaus, verisyys ja alastomuus, poislukien genitaalit(molemmat sarjat käsittääkseni lasketaan mainstreamin ja ne on tehty 70-luvun alussa, jolloin ainakaan jenkeissä ei taidettu tehdä kauhean rankkoja mainstream-sarjiksia.)

Ryoichi Ikegamin sarjikset, ainakin Kazuo Koiken kirjoittama Crying Freeman ja Sho Fumimuran kirjoittama Sanctuary. Erittäin realistisesti ja yksityiskohtaisesti piirrettyjä. Mangamaista edelleen ilmeikkys, kauniit/komeat päähahmot ja "turhat" tunnelmiin keskittyvät, selityslaatikottomat, ruudut. 

[Aura]

Tuota en suostu uskomaan.

Jos nyt yritetään yleistämällä yleistää, niin löytyyhän yhdestä jos toisestakin alpparista pottunenäisiä miehiä, sipsuttavia hieman samankaltaisilla tyyleillä piirrettyjä naisia, häkkyröitä lähtee hahmojen päästä, joku huutaa kurkku suorana jollekulle silleen "tietyllä tyylillä", paljon huuto- ja kysymysmerkkejä... Mutta eiväthän nuo pidä loppupeleissä sen enempää paikkaansa kuin se, että kaikilla mangahahmoilla olisi isot silmät tai liioitellut ilmeet.

Siitäkin voisi kiistellä miltä näyttää amerikkalainen underground.

Niinpä. Aina kun yritetään yleistää, alkaa löytyä poikkeuksia... "Kaikki yleistykset ovat pahasta."

Tulee nyt vain mieleen mangahahmojen ylitseampuvat ilmeet, eleet ja edestakaisin tohottamiset. Minut sellainen etäännyttää hyvin tehokkaasti.

Ei mangaa onneksi ole pakko lukea. Itsekin olen nykyään huomattavasti ronkelimpi kuin ennen, luen mielelläni mangaa, mutta teinikomediat, joissa hahmot tohottavat ympäriinsä eivät enää aina jaksa innostaa...

En tiedä, oletko lukenut Planetesia, sille ehkä kannattaa antaa mahdollisuus. Itse tunsin, että rahoille sai todella vastinetta, ja olen lukenut sen läpi jo pariinkin otteeseen. Loistava sarjakuva. http://www.tokyopop.com/dbpage.php?propertycode=PLA&categorycode=BMG

[kaltsu]

Marsumestari, itsekin toteat että mainitsemissasi sarjakuvista löytyy selkeitä mangamaisuuksia. Ne eivät nyt siis täytä kriteerejäni.

Aura, sitä lähinnä tarkoitin etten suostu uskomaan että "kaikessa mangassa on vähintään pikku hippunen sitä mangamaisuutta".

Pakkohan siellä Japanissakin on olla täysin oman tiensä kulkijoita.

[Jarmo]

Oman tiensä kulkijoista taidan mainita Taiyo Matsumoton, jonka Black & White oli aika hienon näköinen paketti. Ja jopa erittäin luettava juttu.

http://www.lambiek.net/matsumoto_t.htm

Ja laitetaan vielä Hoshino Yukinobu, jonka 2001 nights on aivan kovin kovin hyvä sarjis. Tämä kyllä selkeästi japainilaista jälkeä, mutta länsimaiset vaikutteet näkyvät vahvoina. Ja on muuten 2,4 kertaa Planetesia parempi sarja.

http://www.lambiek.net/hoshino_yukinobu.htm

[MarkZero]

Minun suosikkini voisi olla joku japanilainen piirtäjä jonka töistä ei heti ensimmäisellä vilauksella tajuaisi, että kyse on mangasta. Ehdotuksia?

Edellä Jarmon mainitseman Taiyo Matsumoton toinen sarjis No.5 on ainaskin hyvin epäjapanilaisen näköistä piirrosjälkeä. Miyazakin Nausicaa on myös jotenkin eurooppalaista tyyliä, vaikka kasvot paljastaa alkuperän.

[kaltsu]

Taisitpa Jarmo pelastaa päiväni. Enkä nyt edes tarkoita torstaita ja neljänkympin vippiä. Hienon näköistä jälkeä tuolla Matsumotolla. Pitää ehdottomasti tutustua tarkemmin.

Yukinobu ja Miyazaki eivät mene läpi.

[Reima Mäkinen]

Ma en jaksa arvostaa Matsumotoa. Enemmän se on sellasta taidepaskaa. Alkuun ihan Ok, mutta ei niistä jutuista jaksa kiinnostua. (Esim. Toivosen Samppa piirtää vähän samalla tyylillä muutamaa kertaluokkaa paremmin) Liikettä ilman päämäärää meinaan noiden juttujen olevan. Hippunen surrealismia tms. Myyn poies Black & Whitea ja No5:n 1. osan jos haluut Kaltsu ostaa.

2001 nights on sen sijaan suurin piirtein parasta sci-fin paskaa mitä rahalla saa. Vahvatunnelmaisia lyhäreitä. Sitä pystyy jopa lukemaan vaikkei ko. genre hirveesti kiinnostaisi.

Vähän off-topic tämä. Piirustusjälkeen en niinkään ole ottamassa kantaa. Molemmat nuo on minusta piirretty ihan mukavalla tavalla.

[MarkZero]

Ma en jaksa arvostaa Matsumotoa. Enemmän se on sellasta taidepaskaa.

Kyse olikin piirrostyylistä, joka ei olisi japanilaiseksi tunnistettavaa. Ei taidepaska mangasta. Ja kevyesti toi vaik suomalaiset jalkapallosarjikset voittaa, taidep*sk* on katsojan silmässä.

[Marsumestari]

Marsumestari, itsekin toteat että mainitsemissasi sarjakuvista löytyy selkeitä mangamaisuuksia. Ne eivät nyt siis täytä kriteerejäni.

Tässä on aukema Lone Wolf & Cubista(aika pieni kuva): http://bdnet.com/zi/bdweb/images/62/9782845382626_pg.jpg

Minä tunnistan tyylin japanilaiseksi mutta ei se stereotyyppisen mangan tunnusmerkkejä välttämättä täytä.