Katy Coopen Manga piirtäjän opas

[Lurker]

Japanilaisia kiinnostaa suomalaisesta sarjakuvasta Tove ja Lars Jansson juuri siksi, että Muumi on niin omaperäisesti piirretty ja kuvastaa suomalaista mielenmaisemaa ollen kuitenkin yleisesti ymmärrettävä.

En usko että nyt tai tulevaisuudessa ketään kiinnostaa missään päin maailmaa suomalaisten piirtämä manga...

Tiedän, on hyvin vaikea löytää oma tyyli ja omat ajatukset. Sitä se taide on.

[Dogbert]

Tämä oli oikeasti näitä traumaattisimpia oppaita, mitä olen lukenut. Tässä, kuin monessa muussakin "Miten piirrän mangaa?"-perusoppaissa on juuri tämä, että yritetään tunkea sitä yhtä ja tiettyä tyyliä. Olen tavannut vain yhden oikeasti hyvän oppaan anime/mangatyylin piirtämisestä, mutta tämä taas keskittyy enemmän animeen ja pelihahmosuunnitteluun (ko. teos: How to draw anime and gamecharacters?).
Muuten hyvä, mutta mangahan tarkoittaa juuri _sarjakuvaa_, ei mitään tiettyä tyyliä lautasen kokoisista silmistä ja terävistä nenistä. Aivan realististakin mangaa on olemassa, joten tyyliksi mokomaa ei pidä haukkua.

[Annoira]

Eräät nimeltämainitsemattomat henkilöt odottivat tosissaan tätäkin ihmettä, ja pettyivät karvaasti. Itsekin kun olen jo sillä tasolla etten nähnyt noissa mallikuvissa mitään esimerkin ottamisen arvoista.

Kaipa tuo oli tarkoitettu lapsille (jotka kielitaidottomina eivät saa iloa irti "oikeista piirto-oppaista") mutta huonostihan siinä käy jos antaa tuollaisen roskan vaikuttaa piirto-käsialaansa saatikka sitten "omaan tyyliinsä"...

[jokela]

Ei ehkä pitäisi tähänkään vastata mutta luinpahan nyt kerrassa koko ketjun lävitse ja se suoraan sanoen alkoi .. ihan HIRVITTÄÄN.

Tässä tuntuu olevan vedenjakajana yksi hassu kirja ja eräät "ei niin tarkkaan määritellyt" tyylikriteerit .. Mutta mielestäni olisi tähdellistä kääntää asiaa päälaelleen (niinkö filmissä --Dead Poets Society .. suosittelen), millä näkökulmalla tätä tiiraillaan? Manga on kovassa huudossa!! Ja niin mitä sitten .. So what?

Luulisin että yksilöllisyys tekee meistä onnellisemman kuin laumoissa juokseminen jonkun tyylin tai villityksen perään. -- What´s HOT and what´s NOT? -- Siis se mitä meissä itsessämme on oleellista, hyvät sekä myöskin pahat piirteet. Lahjakkuus on ihailtavaa ja myös ne joilla se on käytettävissä tai hyödytettävissä. Ja omat rajansa on hyvä tietää myös .. Itselläni potee krooninen kykenemättömyys ..

Kaikista meistä ei tule maailmankuuluisia piirtäjiä .. taikka sitten taiteilijoita. Mutta oma uskomukseni on että se kuuluisuus (jos siihen siis tähtää .. taikka sitten vain julkaistuksi pääseminen) tai vastaava on, luulen, monet kerrat makeampaa jos on päästy siihen omilla eväillä, taidoilla, viitseliäisyydellä, itsepäisydellä tai What Ever!

Ei siis ketään muita matkien tai jäljentäen ..

Keijo m.m. kun opettaa Limingassa ja te muut! Olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä tästä. Kannustetaanko oppilaita löytämään omat kykynsä tai oman ilmaisumuodon?

(Omat muistot koulunkäynnistä ei ole ruusuisia, ja vasta vanhalla ikää lohkesi mulla todella kiinnostus luovaan työhön .. Se olisi ollut mukavaa jos puolikasvanutta vesaa olisi joku rohkaissut että piirteles vaan -- hyvää tulee!)

Niin ja jos ylläpito katsoo tän kuuluvan ihan toiseen osioon, siirtäkää ..

-- j --

[keijoahlqvist]

Keijo m.m. kun opettaa Limingassa ja te muut! Olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä tästä. Kannustetaanko oppilaita löytämään omat kykynsä tai oman ilmaisumuodon?

Kyllä kannustetaan.

Ei haittaa jos tyylejä ja niksejä lainaillaan, kun koko ajan piirretään ja kerrotaan mitä ympärillä tapahtuu. Käsialat rakentuu/kehittyy jännästi.

[Sunri]

Eähhyihyi. Kamala opas, joka ei opettanut mitään. Jos opettelee kerran piirtämään ensimmäiset tikku-ukkonsa manga-tyylillä, siitä ei pääse eroon. Melkein tänäänkin huomautin asiasta muutamille ala-asteelaisille jotka piirtelivät kuvia läpi Tokyo Mew Mew'stä. Katy Coope... No, ei hän minusta ole edes kovin taitava piirtäjä. Värit on ihan ok:t, mutta tyyli ei tarjoa uutta. Olisin osannut varmaan kaverinikin kanssa vääntää paremman oppaan, vaikka piirtotyylini ei olekaan "puhdasta mangaa" vaan sellaista kamalaa sekasikiötä länsimaisen kanssa. Tuo nyt on epäkäytännöllinen opas, jota en todellakaan vaivautunut ostamaan. Jotkut ovat piirtäneet kuvia tyylillä ja laittaneet esille ja.. eäh. Itse en muutenkaan välitä näistä oppaista. Minulla on vain "How to draw Manga special: Colored Original Drawing" josta on hyötyä copicien ja vähän myös muidenkin väritysvälineiden käyttöä opetellessa. (Sain sen lahjaksi ja täytyy myöntää, että enemmänkin se on tussien kirjamuotoinen mainos.)

Ei oppaissa mielestäni ole mitään vikaa, jos ne ovat laadukkaita ja toimivat ennemminkin pohjana omalle tyylille, mitä Coopen opas ei mielestäni tee. En suosittelisi edes aloittelijoille.

[PTJ Uusitalo]

Kaipa tuo oli tarkoitettu lapsille (jotka kielitaidottomina eivät saa iloa irti "oikeista piirto-oppaista")

Sitten herää kysymys, kenelle se on alun perin tarkoitettu. Englanniksihan se on kirjoitettu, ja sillä kielellä löytyy kyllä How to Draw Mangojakin.

[Reima Mäkinen]

Alun perin? No miten olisi noin 8-13 vuotiaat nappulat jotka ei osaa piirtää, mutta jotka haluais oppia rustaamaan isosilmäisiä hahmoja kun se on niin coolia hommaa?

Opas on varmaankin suunnattu myös niille joiden mielestä on järkevää ostaa kirja joka lupaa takakannessaan:
"Opit vaihe vaiheelta piirtämään oikeita mangahahmoja, kasvoja, ilmeitä ja vartaloita."
Esittely jatkuu:
"... Kirjan tekijä on 17-vuotias suuren luokan mangafriikki."

Kumpi on tyhmä, se joka näillä puheilla ostaa kirjan ja opettelee onnessaan piirtämään, vai se joka näillä puheilla ostaa kirjan ja käy sen jälkeen rutisemaan, että kirja ei tehnyt minusta maailmankuulua taiteilijaa?

Samaan aikaan kun voivotellaan, että kirja ei opeta laajempaa kuvataiteellista näkemystä ja ajattelua (mikä ei täysin pidä paikkaansa) valitetaan sitä, että kirjan kuvat ovat liian huonoja/rumia kopioitavaksi. Mutta eikö piirrosten huonous juuri kannusta omaan tekemiseen kun parempaa on todellakin niin helppo tehdä?! Ne jotka ostavat piirustusoppaan ainoastaan kopioidakseen sen kuvia ovat joka tapauksessa käsittämättömän harhan vallassa.

Kirjan kohderyhmän ikäisten parissa kopioiminen on normaali tapa toimia ja opetella kädentaitoja. Niin useimmat tekevät. Vasta myöhemmin on sellaisten korkealentoisten ajatusten aika joita tässäkin ketjussa näkee.
Pikkuskideistä kehkeytyy murkkuja ja teinejä, joista osa jatkaa piirustusharrastusta ja kehittyy siinä - riippumatta siitä mitä paskaa ovat nuorempana sattuneet kopioimaan. Ajatus siitä että jokin kirja voisi korruptoida mielen, kuulostaa epäillyttävästi siltä, että kohta ollaan pykäämässä kirjarovioita.

Enkä minä näe mitään pahaa siinäkään, että vähän vanhemmatkin piirtelee harrastuksekseen. Vaikka sitten piirtäisivät mallista. Toisilta homma luonnistuu helpommin kuin toisilta, mutta ei se ole mikään syy haukkua niitä, joiden kynä ei tahdo kulkea.

Postasin tämän ketjun sivulle 2 jo viittauksen siitä, että paljon vanhemmatkin mangaharrastajat ovat täysin retkuun vedettävissä esim. copicien kanssa, niin että turha on kuvitella että edes ikä toisi automaattisesti järkeä päähän (vaikka itsestä näin saattaa tuntua).

Mangaharrastus on jo vuoden pari ollut Suomessa siinä vaiheessa, että se ei ole mitenkään originellia. Niinpä olisikin viksumpaa kannustaa nappuloita piirtelemään - vaikka sitten mallista - kuin haukkua heitä. Mitä enemmän on harrastajia, sitä enemmän on toivoa saada käännösmangaa ja muuta kivaa tänne pohjolan perukoille.

[Jukka Laine]

8-13-vuotiaan mielestä 17-vuotias on cool. Niin oli ainakin silloin kun minä olin 8-13-vuotias.

25-vuotias on taas 17-vuotiaan mielestä "vanhempi tyyppi". Näin ainakin sanoi lähettityttö toiselle kun kuulin vahingossa. Itse olin silloin jo melkein 30.

[Nick]

Kyllähän se melkoisen "innostuksen" piirtämiseen antoi, tosin se loppui melko äkkiä...

Huomasin, että mangan lukeminen on sittenkin se mun juttu ennemmin kuin piirtäminen...

[Siskokullat]

Ostin sen viikko sen ilmestymisen jälkeen  ja se oli ihana kuten tiesin etukäteen. Siinä joka sivulla oli hienoja kuvia ja monilla sivuilla oli myös piirrustuksia.olen piirtänyt monia oppaan kuvia.  ja selailen aina sitä ja mietin mitä piirtäisin.

[nessu]

Jep. Kyllä sitä lukemalla oppii. Mun siskokin pirtää mangaa. Ja tietenkin myös mä. Mä opin pirtää lukemalla, sisko taas oppaalla.

[Gwendolyn]

Nessu, jos olet niin paljon mangaa lukenut että piirtämäänkin olet oppinut, niin kai jo tiedät, että mangalla tarkoitetaan nimenomaan japanilaista sarjakuvaa oli se piirretty millä tyylillä tahansa, ei pelkästään suurisilmäisiä hahmoja?

Juuri tämä minua häiritsee Katy Coopessa... Hänhän on kai englanilainen, eikö? Joten mikä hän on meille kertomaan kuinka mangaa piirretään? Ja muuten, kuinkas monta omaa sarjakuvaa hän onkaan tehnyt....? aivan, ei yhtään.

[markuzzi]

Ostin tässä pari päivää sitten tämän kyseisen kirjan, kirja sisältää yleisesti kuinka piirretään kasvot, tunteiden kuvaamisen, vartalon piirtämisen, piirrosten viimmeistelyn sekä väline infon. mutta itselleni ei kirjasta ollut kovinkaan suurta hyötyä... 

Ihmisten mielialat eivät yleensä vaihdu aivan hetkessä. Jos sinulla tulee masennus, sitä seuraa halu hymyillä ja sitte taas iskee masennus ja puhelukko päälle (parin sekunnin sisällä), suosittelemme käymään terveysasemalla. Lääkäri voi ehkä määrätä ongelmaan jotain.
Tätä odottaessa vain pari hymiötä maksimissaan peräjälkeen, jotka toivon mukaan eivät kuvaa tunneskaalan kahta ääripäätä.
-iJusten, lisensoimaton lääkäri

[Iletys]

Olen tämän ja sen jatko-osan ostanut englanninkielisinä, kun sain molemmat englanniksi samaan hintaan kuin ensimmäisen suomeksi... Vaikka eipä kirjoista kovin suurta hyötyä sen puoleen ole ollutkaan, missään ei sanota miksi jokin asia piirretään tietyllä tavalla ja ohjeet ovat melko surkeita (raja ylittyi nenän kohdalla: "nenä on kuin sivuttain käännetty V-kirjain"!!!)... Aloittelijoille kirjoista voi olla enemmän hyötyä, mutta itse en paljoa kostunut... Eivät rahat hukkaan menneet, mutta kannattaa ostaa ennemmin jokin muu piirto-opas (Suomalaisista Kirjakaupoista löytyy useimmista loistava "To draw manga characters).