Valkoinen tiikeri

[Johannes]

Tuli luettua jo jokunen aika sitten Valkoinen tiikeri, jonkin verran ennen kuin kiinnitettiin huomiota autojen sijoittumiseen kartanon pihaan. Itse kuva on hyvännäköinen; perspektiivin rikkominen on hyvin tehty.

Mikä kuvassa kiinnitti huomiota, oli autot, Bugatti ja Cadillac, varsinkin viimemainittu. Ylemmän luokan britit pitivät aikoinaan amerikalaisia autoja kovasti rahvaanomaisina.

[Tertsi]

Conrad varmaan vaan tykkää piirtää amerikanrautoja.
Tai jos sodan jälkeen brittiautoista olisi ollut pulaa. En tiedä.

[Johannes]

Se oli pula-aikaa uusien autojen suhteen koko maailmassa. Oli myyjän markkinat Jenkit aloittivat tuotannon heti sodan päätyttyä hiukan modifidiuilla 1942 -malleilla.

Britit panostivat vientiin valuuttatulojen saamiseksi. Sodan jälkeen esiteltiin Jaguarin urheilumalli. Sitä päätyi iso osa Amerikkaan.

[Antti Vainio]

Valkoisen tiikerin  Hesarin arvostelussa sanotaan että Yann haluaa olla uusi Goscinny mikä varmaan on ihan totta. Goscinny vaan kirjoitti huonoimmillaankin todella nokkelia  tekstejä, aikoinaan sen nimi oli  samanlainen laadun tae kuin Mercedes Benz (huokaus, se oikeasti oli laadukas auto ennen muinoin). Esim.  Pin-Up on kiehtovasta aiheesta huolimatta minusta ihan diibadaabaa tarinan puolesta. Se kannattaa silti hankkia koska se on niin pirun hyvin piirretty. Yann on kaikkea muuta kuin tasalaatuinen kirjoittaja, ehkä 2000-luvun Greg olisi osuvampi vertailukohta (kaikella kunnioituksella kumpaakin herraa kohtaan).

[VesaK]

Niinhän se on, että Goscinny teki mitä halusi, Yann tekee sen mitä osaa. On hän kumminkin Cauvinia parempi. 

[Tertsi]

Ilmeisesti Innommableseissa ja Valkoisessa tiikerissä Conrad osallistuu aktiivisesti tarinan kirjoittamiseen.

Muistaakseni alun perin Yann piirsi Innommablesia ja Conrad teki käsistä. Sitten herrat huomasivat, että kannattaisi ehkä vaihtaa paikkoja.

Ei Yannista ole Goscinnyksi. Ei sitten millään. Jos laadulla mitataan.


Pitääkin yrittää lukea Pin-up uudelleen. Hatara muistikuvani on että en oikein tajunnut koko stoorista tuon taivaallista.

[pappa-sami]

Ilmeisesti Innommableseissa ja Valkoisessa tiikerissä Conrad osallistuu aktiivisesti tarinan kirjoittamiseen.

Viimeisimmät 4 Valkoista Tiikeriä Conrad on käsikirjoittanut yhdessä vaimonsa Wilburin kanssa.

Ei Yannista ole Goscinnyksi. Ei sitten millään. Jos laadulla mitataan.

Jos määrällä mitataan niin sitten ehkä. Yann on tehnyt myös (ainakin yhdellä) salanimellä vakavampia tarinoita, joissa on huumorin sijasta tunteiden paloa. Ehkä Goscinnykin on pitkän uransa aikana syyllistynyt moisiin syrjähyppyihin?

Kirjoittajana Yann on oikea kameleontti, joka mukauttaa käsiksensä sen mukaan millaiset jutut piirtäjää kiinnostavat. Esim. Pin Upin piirtäjä Berthet sattui olemaan Milton Caniff -fani. Omat vaaransa toki moisessa tekniikassa on. Esim. Sambren piirtäjä Yslaire tykästyi Yannin luomiin hahmoihin niin paljon, että omi ne kokonaan itselleen.

Römpötti "unohti" mainita hiljattain ilmestyneen Kid Luckyn, joka on Conradin senttaroima ja Yannin yhdessä Leturgien kanssa kässäröimä. Uunituoretta Yannia on kohta tulossa suomeksi kun uusin Piko & Fantasio -albumi Zorbulin lähteillä ilmestyy.

[Tertsi]

Jos määrällä mitataan niin sitten ehkä. Yann on tehnyt myös (ainakin yhdellä) salanimellä vakavampia tarinoita,

Eikä Goscinnykään ole aina niin briljantti.
Esim. Joonatan Pistooli.  Vähän semmoinen harjoittelukappale on se.

[Petteri Oja]

Jyrki Jantunen suomii mm. Valkoista Tiikeriä:

http://www.suomenkuvalehti.fi/blogit/yleismies-jantunen/joonatan-pistooli-naisen.aspx

[Antti Vainio]

Hyviä ja ajateltuja nuo Jantusen kommentit, paitsi Valkoinen tiikeri. Ehkä nuo seksi - ja väkivaltajutut on noin päällekäyviä jos on lukenut vain tämän  pienen siivun koko Alix-saagasta. Kyllä se on paljon kiehtovammin rakennettu tarinakokonaisuus. Vähän semmoinen Suomen Kuvalehteen olennaisena osana liittyvä jäykkäkonservatiisuus tästä myös paistaa, jos tuohon tyyliin piirtää niin sen on parempi olla Strumffeja ja Vekaroita ja päivänpaisteisia normaalinkokoisia tai sitä pienempiä seikkailuja. Joku kylmä sota on ihan liian synkkää että sellaisia voisi antaa aikuisten käsiin.

[jinroh]

Omituiset perustelut tosiaan. Itse en kyllä valittaisi jos Valkoinen tiikeri iskisi avokämmenellä naamaan, mutta kun se ei iske.

[Reima Mäkinen]

Vai että vääriä/omituisia perusteita? Kriitikon erottaa tavallisesta foorumikirjoittelijasta se että kriitikko tosiaan periaatteessa ainakin yrittää perustella miksi piti tai ei pitänyt (arvostaa ei arvosta) teoksesta. Kun Valkoinen tiikeri tosiaan on niin köpö kuin mitä se on niin siitä on minusta jopa paha osoittaa että mikä on eniten pielessä. Se vaan ei tuntunut Jantusellekaan toimivan. Vähemmän älylinen perusteluhan oli siinä heti alussa. Jantunen kokee olevansa liian vanha arvostaakseen moista huttua.

En myöskään ymmärrä whinetystä siitä että ekaa osaa muka voisi arvostaa enemmän jos olisi perehtynyt koko saagaan. Tämä on julkaistu yksittäisenä teoksena ja sellaisena sitä voi (ja tulee voida) myös arvostella.

Vähän semmoinen Suomen Kuvalehteen olennaisena osana liittyvä jäykkäkonservatiisuus tästä myös paistaa, jos tuohon tyyliin piirtää niin sen on parempi olla Strumffeja ja Vekaroita

Minusta taas siinä oli hieman outo setämäinen tyyli puhutella blogin lukijoita (kaipa sitäkin sivua sitten joku lukee/seuraa?!). Siis ei kovin aikuismainen tapa lähestyä, eikä varsinkaan jäykkäkonservatiivinen. Pikemminkin infantiili... 

[jinroh]

On joltisenkin oudoksuttavaa, jos kirjoittaja korostaa, ettei ole niinkään merkitystä sillä, miten sarjakuva on toteutettu teknisesti, millainen teema tai aihe siinä on, tai millaisia ensimmäisiä visuaalisia viestejä se antaa.

Kun Valkoisen tiikerin kritiikki oli hyvin pitkälti sitä.

Mielestäni on myös hiukan erikoista jos tietyn näköisellä piirroksella ei saa kertoa haluamaansa tarinaa.

[Antti Vainio]

En myöskään ymmärrä whinetystä siitä että ekaa osaa muka voisi arvostaa enemmän jos olisi perehtynyt koko saagaan. Tämä on julkaistu yksittäisenä teoksena ja sellaisena sitä voi (ja tulee voida) myös arvostella.

Tähän nyt oli vaan ladattu sellaisia ennakko-odotuksia täällä Kvaakissa että jotkut pettyi . Itse kuitenkin olet manga-asiantuntija, mitä ne ehtii kertoa  50 sivun aikana? Valkoinen tiikeri on näköjään sellainen sarjakuva josta pitää paljon tai jota inhoaa. En minä sinulle voi sen hyvyyttä vakuuttaa.

[Reima Mäkinen]

On joltisenkin oudoksuttavaa, jos kirjoittaja korostaa, ettei ole niinkään merkitystä sillä, miten sarjakuva on toteutettu teknisesti, millainen teema tai aihe siinä on, tai millaisia ensimmäisiä visuaalisia viestejä se antaa.

Tuon voinee ymmärtää monella tavalla. Itse ymmärrän sen niin (ja uskon ett J. myös tarkoittaa tätä) että mikä tahansa (piirros)tyyli, lajityyppi, tekniikka/väline, teema/aihe, tms. käy. Siis siinä tapauksessa etä toteutus muuten toimii.

Kun Valkoisen tiikerin kritiikki oli hyvin pitkälti sitä.
Mielestäni on myös hiukan erikoista jos tietyn näköisellä piirroksella ei saa kertoa haluamaansa tarinaa.

Sarjakuvassa piirrostyyli luo aina odotuksia sisällöstä. Siis vaikka ei olisi lukenut mitään arvioita keskusteluja tai kritiikkejä niin piirros kytkee työn kulttuurisesti ja osin myös tyylillisesti sekä sisällöllisesti aiempiin kulttuurituotteisiin. Lisäksi on olemassa lajityypit. Näiden kanssa kun lähdet leikkimään niin vaara polttaa näpit on aikamoinen. On neroja jotka sotkee tyylejä ja lajityyppejä suvereenisti, mutta Valkoisen tiikerin tekijät eivät tämän perusteella kuulu siihen kastiin. Muistelen että joku (Tertsi? täällä mainitsi että nämä albumit on suht nopeasti sutaistu kasaan. Ja se näkyy. Kerronnassa on aika paljon vekkejä. Kenties tämä on tekijöiden tyyli tai muutenkin yleistä kaikkein uudemmassa ranskis-valtavirrassa, mutta minusta se on askel taakse päin. Mitä olen tässä tosiaan ihan vertailuksi lukenut Jussi Jäniksiä, Maalaria ja merirosvoa, sekä Ankardoa ja Valeriania, niin laatuero kyllä näkyy.

En minä sinulle voi sen hyvyyttä vakuuttaa.

Et voi niin, ellet sitten onnistu määrittelemään "hyvyyttä" niin että Valkoinen tiikeri jotenkin sopii siihen kehykseen. 

Eikä kyse ole siitäkään mitä 50 sivussa voidaan kertoa vaan mitä siinä yritetään kertoa ja miten (teknisesti ja millä asenteella). Kuten Jantunenkin totesi (Ja olikohan siitä jo tässäkin ketjussa) Valkoisen tiikerin kohderyhmää on aika vaikea hahmottaa. Kaikki viittaa siihen että se tosiaan on eurosarjisten yli-ikäisille fanipojille joille riittää se että päähenkilö on töröhuulinen ja muodokas nainen. Eli jos hyvyys määritellään näin, niin Valkoinen tiikeri on kohtuullisen hyvä sarjakuva.