Valkoinen tiikeri

[pappa-sami]

Joitakin ihmisiä muuten huvittaa suuresti kuinka pöljästä viihdehutusta on taas saatu elämää suurempi aihe. He eivät mielestäni ole täysin väärässä.

Joillekin tästä on tullut elämää suurempi inhokki.  

Vakavasti puhuen: olet villakoiran ytimessä. Viihdehuttuna me ollaan tätä koko ajan markkinoitu. Vähän erilaisena sellaisena. Varmuuden vuoksi vielä kerran: tämä ei ole taidetta on vaan viihdettä.

En ole tämän ketjun aikaisemmissa viesteissä käyttänyt sanoja: "elämää suurempi" tai "parasta patonkimaasta". Ei tätä albumia ole tehty kulmat kurtussa. Mutta ei myöskään sattumanvaraisesti. Kaikella on tarkoitus.

Bingo! Naulan kantaan...enemmän tämä nauratti kuin itse albumi joten kyllä seuraavakin pitää ostaa kun ei tiedä millaisia palopuheita vielä saadaankaan 

Vasta verryttelin.  Toinen osa ilmestyy maaliskuussa, joten silloin sitten seuraava erä.

[Lurker]

Sarjakuvan (yksi) tehtävä taiteenlajina on kertoa tarina eikä kuvata todellista maailmaa (perspektiiviviivoineen). Siinä Valkoinen tiikeri onnistuu oikein hyvin, siis tarinan kertomisessa sarjakuvan keinoin.

Populaari on taidetta.

[Matti Karjalainen]

"Valkoinen tiikeri" oli ihan mieluisa uusi tuttavuus. Ei mikään elämää suurempi eurosarjakuva, jollaista edustaa esimerkiksi "Pieniä voittoja", mutta ihan viihdyttävä tapaus kumminkin. Pidin piirrosjäljestä, eikä tarina ollut sekään kelvoton - esimerkiksi "Natashassa" on ollut viime aikoina paljon köpömpiä juonia.

Väkivaltaa, seksiä, vaarallisia tilanteita ja eksoottisia maisemia - vähän niin kuin olisi Ian Flemingia lukenut. Ja kuten joskus aiemmin kirjoitin, niin päähenkilö toi ihan mukavaa vaihtelua perinteiseen CIA/MI5 vs. pahat kommarit -asetelmaan.

Luen mielelläni myös toisen osan.

Hagelbergin "Kova länsi" tulee elävästi mieleen tätä keskustelua seuratessa. Jotenkin hämmentävää, että juuri tähän sarjakuvaan suhtaudutaan näin tunteella. "Valkoinen tiikeri" ei ehkä ole sen arvoinen - tai itse asiassa voisi olla ihan mukavaa, jos kaikkia sarjakuvia analysoitaisiin Kvaakissa samanlaisella tarkkuudella ja kriittisyydellä. Myös niitä kotimaisia.

Pidin erittäin paljon Mari Ahokoivun sarjakuva-arviosta. Minusta se oli oivallinen: hauska, hyvin tehty ja keskustelua herättävä. En ole täysin samaa mieltä, mutta näen kyllä kolikon tuonkin puolen, ja arvostelijan mielipide tuli perustellusti joskin karrikoidusti esille.

Lisäksi nämä Keijon linkittämät sarjakuva-arvostelut ovat olleet piristäviä lisiä keskusteluun. Lukisin niitä mielelläni myös jatkossa. En ole aina samaa mieltä ja joskus joukkoon eksyy korvaan pahemman kerran särähtäviä lapsuksia ("Maus" on kuin viihdyttävä versio Tuntemattomasta sotilaasta), mutta sellaisia on tullut suollettua bittiavaruuteen myös omalta näppäimistöltä.

[pappa-sami]

Hagelbergin "Kova länsi" tulee elävästi mieleen tätä keskustelua seuratessa.

Jatko-osan nimeksi sopisi "Kova itä".

[Hui_hai]

Joitakin ihmisiä muuten huvittaa suuresti kuinka pöljästä viihdehutusta on taas saatu elämää suurempi aihe. He eivät mielestäni ole täysin väärässä.

"Valkoinen tiikeri" oli ihan mieluisa uusi tuttavuus. Ei mikään elämää suurempi eurosarjakuva,..., mutta ihan viihdyttävä tapaus kumminkin.

Hagelbergin "Kova länsi" tulee elävästi mieleen tätä keskustelua seuratessa. Jotenkin hämmentävää, että juuri tähän sarjakuvaan suhtaudutaan näin tunteella.

Tunnustan. Minusta on hiukan hämmentävää kuinka ihan mukavasta viihdealbumista on tullut uusin Mikko Komu. Siltä varalta, että herra Hagelberg suunnittelee jatko-osaa liitän spoilerin alle kommentin ihan Kova länsi kakkosta varten. Varoitus: Spoiler tagin alla oleva teksti voi pahoittaa mielesi.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

"On se kumma miten nuo fundamentalistifanaatikko analfabeetti sarjakuvaharrastajat eivät osaa suhtautua viihteeseen rennosti. S*****a, saunan taakse tuollaiset turhasta niuhottajat ja pilkunn******t pitäisi viedä!

Ja tämä spoileri ei siis t o d e l l a k a a n edustaa omaa mielipidettäni. Onpahan vain vaatimaton ja humoristinen yritys päästä samalle intohimotasolle tässä keskustelussa noin 'ihan kiva albumi' -pohjalta

Minusta Valkoinen tiikeri on varsin kelvollista sarjakuvaviihdettä. Plussana perinteisen hyvät/pahat asetelman kääntäminen ylösalaisin ja miinuksena ehkä sitten tarpeettoman alleviivaava seksismi ja väkivalta. Luin ihan mielelläni ja luen kyllä kakkososankin.

[pappa-sami]

Minäkin tunnustan: olen ollut sietämätön besserwisseri. Ei ollut tarkoitus, mutta mopo karkasi käsistä. Lupaan parantaa tapani (ainakin joksikin aikaa).

[Reima Mäkinen]

"Valkoinen tiikeri" ei ehkä ole sen arvoinen

Kritiikki ja analysointi vaatii hieman viitseliäisyyttä. Omasta puolestani halusin hieman perustella mielipidettäni ja miettiä sitä, miksi Valkoinen tiikeri ei tuntunut niin kovin hyvältä sarjakuvalta. Sitä paitsi koen että keskustelu tuo edes hieman lisäarvoa tälle hankinnalle.

Sinänäsä on ollut hellyyttävää seurata miten monet kirjoittajat (Tertsi, Curtvile ja Lurker) jaksavat tässä ketjussa puolustaa ko. albumin tekijöiden ammattitaidon puutteita. 

Kuvassa oleva tyyli ei esimerkiksi ole välttämättä paras tapa tuoda uusi hahmo tarinaan.

[Lurker]

Se on semmosta vanhan ajan pulp-tyyliä, kun joku puhuu nurkan takaa tai varjoista tai niin ettei näy kokonaan. Luo jännitystä ja odotuksen tunnetta...

[JussiP]

Jatko-osan nimeksi sopisi "Kova itä".

Ellei peräti "Pehmeä itä". 

[Reima Mäkinen]

Se on semmosta vanhan ajan pulp-tyyliä, kun joku puhuu nurkan takaa tai varjoista tai niin ettei näy kokonaan. Luo jännitystä ja odotuksen tunnetta...

Eikun tuon kuvan piti kertoa lukijalle: "Tässä puhuu istuva nainen" (jonka perusteella pitää vielä päätellä 3 ruutua myöhemin että muija on Valkoisen tiikerin äiti!). Meni vain valitettavasti minulta ohi, koska kuvan kiinnostavuus on yhtä heikkoa tasoa kuin sen esittävyys.

Pitikin muuten sanoa että vasta olettamani homostelukohtaus sivulla 40 sai palaamaan sivulle 10 ja 33 tutkimaan tarkemmin Zizhun sukupuolta.

Tietääkö Sami oliko tuollaiset isot tatuoinnit tyypillisiä naisilla (tai kärpästen johtajilla)? Itse sorruin pitämään Zizhun ihopiirrostakin miehisenä merkkinä, kenties Japanilaisen kulttuurin vaikutuksesta...   

[jinroh]

Sarjakuvan (yksi) tehtävä taiteenlajina on kertoa tarina eikä kuvata todellista maailmaa (perspektiiviviivoineen). Siinä Valkoinen tiikeri onnistuu oikein hyvin, siis tarinan kertomisessa sarjakuvan keinoin.

Todellisessa maailmassahan noita perspektiiviviivoja harvemmin on. Piirustusten luonnoksiin niitä sen sijaan kannattaa toisinaan töherrellä, sillä ainakin lähelle reaalimaailmaa sijoittuvissa tarinoissa immersio kärsii jos kukkaruukut eivät noudata fysiikan lakeja.

[Curtvile]

Sinänäsä on ollut hellyyttävää seurata miten monet kirjoittajat (Tertsi, Curtvile ja Lurker) jaksavat tässä ketjussa puolustaa ko. albumin tekijöiden ammattitaidon puutteita. 

Lurker ja Tertsi ovat vain asiallisia herrasmiehiä.
Minä muistutan terrierin ja suden risteytystä.

Jos tämä olisi  määritelmä vain  keskinkertaiselle sarjakuvlle, sarjakuvalla menisi hemmetin hyvin.
Ei ole. Tämä on hyvin tehtyä viihdettä.
Ei "ihan kiva albumi".


Missä auttaa jos tietää alueesta:
Kiinalaisessa kulttuurissa on historiallisesti yleisiä myös suuret tatuoinnit alkaen on Water margin eli Shui hu zhuan teoksesta.
Myös valatatuoinnit kantautuvat sieltä.
Joskin tässä on yksi osa sitä miksi Valkoinen Tiikeri on erinomainen: Drung ja Dai vähemmistöllä ja monilla rikollisilla ja salaseuroilla on taipumus tatuoida jäsenistönsä.
Kuuluisin on Yue Fein, Song-dynastian kenraali selän tatuointi 精忠報國 eli jing zhong bao guo suomeksi vapasti käännettynä "itsensä maalleen antanut"

Hauskaa miten näkökulmasi painottaa Japanilaista kulttuuria, joka viimeksi kohdistui kiinaan 1936 eteenpäin.

Hauskaa on se miten harva on tajunnut että tämä on vasta puolet tarinasta.

[Reima Mäkinen]

Jos tämä olisi  määritelmä vain  keskinkertaiselle sarjakuvlle, sarjakuvalla menisi hemmetin hyvin.
Ei ole. Tämä on hyvin tehtyä viihdettä.

Hyvän viihteen tekeminen ei ole niin helppoa. Vaikka taustatyö ja käsikirjoitus olisi kunnossa, sarjakuva on silti mahdollista pilata monella tavalla. Minusta viihteen tulee olla sujuvaa. Sujuvasti luettavissa ja hyvä flow. Tässä tuo ei aivan toteudu ja se, yhdessä geneerisen, persoonattoman bedetyylin kanssa laskee teoksenesta syntyvän kokonaisvaikutelman sinne keskivertoon. Keskiverron määritteleminenkin on vaikeaa, mutta edelleenkään en sijoittaisi tätä esimerkiksi minnekään sarjakuvat TOP 100:n (enkä tietenkään myöskään heikoimpien sadan joukkoon).

Missä auttaa jos tiertää alueesta:
Kiinalaisessa kulttuurissa on historiallisesti yleisiä myös suuret tatuoinnit alkaen on Watrer margin eli Shui hu zhuan teoksesta.
Myös valatatuoinnit kantautuvat sieltä.
Joskin tässä on yksi osa sitä miksi Valkoinen Tiikeri on erinomainen: Drung ja Dai vähemmistöllä ja monilla rikollisilla ja salaseuroilla on taipumus tatuoida jäsenistönsä.
Hauskaa miten näkökulmasi painottaa Japanilaista kulttuuria, joka viimeksi kohdistui kiinaan 1936 eteenpäin.

Kyllähän minä olen koettanut Kiinaankin hieman perehtyä, sikäläiset tatuoinnit ovat vain jääneet katveeseen. Tästä perehtymisestä juuri osittain johtuukin että alku jätti suuhun niin laimean maun.

Kiinastahan iso osa Japanin kulttuurista on peräisin. Japanissa käsittääkseni tatuoidut salaseuralaiset ovat miehiä. Siksipä ihmettelinkin että ovatko Kiinassa naiset tässä mielessä tasa-arvoisempia?
Kuvien katsominen ja lukeminen on myös assosiointia, ei sitä kaikkea näkemäänsä ala miettiä. Tässä tapauksessa Zizhun tatuointi omalla tavallaan tuki olettamaani että hän on mies.

Hauskaa on se miten harva on tajunnut että tämä on vasta puolet tarinasta.

Sarjakuvasta voi kyllä jo puolikkaan perusteella arvioida helposti sen teknistä taituruutta.

[Irene]

Yritin selata koko keskustelun taaksepäin, mutta pakko kysyä... Onko jossain Mari Ahokoivun sarjakuvamuotoinen arvio? Taisin puusilmäisyyttäni olla huomaamatta linkkiä, jos semmoinen tästä ketjusta löytyy.

[pappa-sami]

Yritin selata koko keskustelun taaksepäin, mutta pakko kysyä... Onko jossain Mari Ahokoivun sarjakuvamuotoinen arvio?

Tässä linkki linkin sisältävään viestiin:

Mari Ahokoivun mainio arvio Valkoisesta Tiikeristä pelasti viikkoni.