Tuo on ihan totta ja jatkossa niitä pitääkin karsia. Aloittelevana kustannustoimittajana pyrin tekemään asiat varman päälle ja samoin kuin alkuperäisessä.
Yksi vaihtoehto (käännösmangan mukana yleistynyt) on kuvata eri kieliä erilaisilla fonteilla. Esimerkiksi lespaava sankari(tar) ei välttämättä ole kovin viehko, joten tekstityypillä leikittely voisi olla maltillisesti toteutettuna tässäkin ihan toimiva vaihtoehto kuvaamassa hieman erilaista kielipääomaa (silloin kun sitä tarvitaan).
Minusta tekijät hikkaroivat välillä liikaakin ja viljelevät kulttuurisia viittauksia, joita meille länsimaalaisille pitää sitten pikkulaatikoissa selittää.
Sanaston tuominen tuollaisten selitysten kautta on minusta lukijaa etäännyttävä ja vanhahko keino. Tässä tapauksessa/mitassa se vaikuttaa jopa hieman koomiselta.
Taustatyöllä taas itse viittasin enemmänkin albumin graafiseen puoleen, siihen kiinnitin huomiota. Juonen punonta ja mielenkiintoisus ovat kuitenkin ensisijalla ja historialiset fakatat vasta lisäbonusta. Pelkkien sarjakuvallisten viittausten ja historiatrivian varaan ei välttämättä pysty rakentamaan hyvää seikkailua.
Taustatyöstä. Kommunistiset vakoojat oliva Punaisia kärpäsiä. Valkoiset tiikerit olivat ihan oikea taolainen lahko, jonka filosofiaa on kuvattu pintapuolisesti, mutta todenmukaisesti. Jotkut tiikerit todellakin liittoutuivat kommunistien kanssa. MI5 värväsi herrasmiehiä, koska heille ei tarvinnut maksaa palkkaa. Jne. Kakkosessa näitä esoteerisia faktoja nousee pintaan vielä lisää.
Katseltuani nyt hieman historiaa taaksepäin kiinnitin huomioni siihen että todellakaan sisällissota tai mennyt kahakointi japanilaisten kanssa ei näy tuossa. Kiina ei pinta-alaltaan ollut vielä se Kiina, jonka nyt tunnemme. Hong Kong oli kuitenkin ollut jo 50 vuotta briteillä vuokralla ja sinnehän se seikkailu sijoittuukin.
Mao taas oli tuolloin vasta pääsemässä vallankahvaan. Kun nyt olet perehtynyt noihin taustoihin niin tiedätkö onko tuo Maon ruorimies -lemppari todellakin noin vanha? Minusta se kuulostaa paljon uudemmalta (sanotaan 60-70 -luvun) keksinnöltä.
Mutta olisiko se realistista? Poliittinen korrektius ja sen puute ovat kulttuuriero USA:n ja Ranskan välillä.
Sanotaan vaikka että tiettyä ajan henkeä voisi luoda myös vaikkapa väreillä. Pointtini oli ainoastaan se että vaikka moinen karrikointi oli NIIN hauskaa viime vuosisadalla, nyt se aiheuttaa muitakin tunteita ja ajatuksia (mikä tuskin on tekijöiden tavoite?)
Yann & Conrad pyrkivät provosoimaan ja ovat näemmä onnistuneet jopa yli odotusten. Rasisteiksi heitä ei minusta voi syyttää.
En ole provosoitunut, enkä syytä rasisteiksi. Ihmettelen vaan. Jos tarkoitus on
kertoa tarinaa niin silloin on järkevää minimoida turhat ärsykkeet, kerronta saisi olla minusta mahdollisimman läpinäkyvää. Joku kiinnittää mangaa lukiessa huomionsa silmiin, niin että tarinan seuraaminen kärsii, minä kiinnitin huomioni pikkaisen vääristä lähtökohdista ponnistavaan huumoriin.
Curtvile kirjoitti:
Mutta miten nyt tiedät minkä tyylinen sarja on jos aiemmin et erottanut onko lintu vai kala? Tiikeri tosin ei kuulu kummankaan eläimen kanssa samaan luokkaan.
En minä vieläkään osaa pitää tuota kovin aikuisena sarjana. Henkilöt ovat paperin ohuita. Esittävät teatteria ilman todellisia tunteita. Lapsellista viittailua - ikään kuin fanipalveluna - aikuisiiin aiheisiin kuten seksiin ja väkivaltaan. Ja voisiko joku nyt kertoa näyttää minulle albumista jonkun mustaa huumoria sisältävän kohdan?
Vai oliko se huumoria kun Näkymättömät eivät päästäneetkään sitä pääalaspäin roikotettua ukkoa pinteestä?
Ehkä tämä kriittisyyteni johtuu vain siitä että olen samaaan aikaan lukemassa japanilaista poikien sarjaa joka tuntuu joka suhteessa paljon aikuisemmalta kuin tämä ranskalainen "aikuisten juttu".
Onhan Tiikeri tietenkin eri moista kuin vaikkapa Pikot ja Fantasiot, mutta toisaalta aiheiden käsittelyssä on paha tehdä eroa vaikkapa johokin alkuaikojen Tinttiin (joka siis oli lasten/nuorten sarja).
Kirjoittaja