Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Arvostelut: Talvisodan taistelu (10.10.2017 klo 09:28:10)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
19.10.2017, klo 06:40:20

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
459707 viestiä 10227 aihetta kirjoittanut 7204 jäsentä. Uusin jäsen: LariP
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Sarjakuvien ostaminen ja keräily
| | |-+  VIHAAN SARJAKUVAKERÄILIJÖITÄ!
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 ... 10 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: VIHAAN SARJAKUVAKERÄILIJÖITÄ!  (Luettu 33409 kertaa)
jussi mäkinen
Jäsen
****
Poissa

Viestejä: 198


Kvaak!


« Vastaus #15 : 08.06.2005, klo 13:44:59 »

En lähtisi yleistämään, että kaikki ”keräilijät”, jotka syystä tai toisesta palauttavat sarjakuvan tai levyn siinä olevan vian vuoksi ovat friikkejä, joiden mielenlaatu on kaiken ymmärryksen tuolla puolen. Kyseessä voi olla vika, joka häiritsee käyttöä - kuuntelua tai lukemista? Ja mikä häiritsee ketäkin voi olla yksilöllistä.  Itse olen palauttanut muutamia levyjä sillä perusteella, että niissä on kuuntelua häiritsevä naarmu väärässä kohdassa. Ja olenpas palauttanut sarjakuva-albuminkin, koska se oli pehmeäkantinen luvatun kovakantisen sijaan. Voiko näiden perusteella tehdä itseäni koskevan luonneanalyysin? En väitä, että kyseiset viat häiritsisivät kaikkia. Jos vika häiritsee minua, se riittää omalla kohdallani. Ja jos se on ongelma, niin se on ensisijaisesti minun ja myyjän välinen. Mainittakoon kuitenkin, että omalla kohdallani asiat on saatu hoidettua hyvässä ymmärryksessä.

Ymmärrän Herra Nissenin kertoman tapauksen olevan hänen kannaltaan ärsyttävä, mutta uskoisin kyseessä olevan jonkinlaisen ääriesimerkin, eikä siksi yleistettävissä kaikkiin sarjakuvakeräilijöihin. Ja tuotteen kriteerien täyttyminen on tietystä pisteestä eteenpäin yksistään hankkijan ongelma. Täydellisyyttä saa etsiä ja jos sen löytää, niin hienoa.
 
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa harrastaa tai keräillä sarjakuvia tai musiikkia. Ja miten ulkopuolinen voi päättää onko kyseessä harrastaja vai keräilijä? Itsekin joskus saatan harrastaa enemmän kuin keräillä, joskus päinvastoin. Eri ihmiset/keräilijät ehkä hakevat eri asioita, joku hakee luku-, kuuntelu- tms. kokemusta, toinen täydellistä sarjaa, jonka ehkä lukee tai kuuntelee, kolmas virheetöntä täydellistä sarjaa jne. Keräilijät myös saattavat määritellä keräilyn eri tavoilla, mutta jos nurkkiisi vaan kasautuu sarjakuvia (tai muuta tavaraa) tai ostat sarjakuvia satunnaisesti kesämökki- tai vessalukemiseksi etkä pidä niitä missään järjestyksessä, et myöskään todennäköisesti keräile niitä.

Ja ehkä Herra Nissenin tapauksen keräilijälläkin on elämä, mutta ehkä hän ei siitä Herra Nissenille kertonut. Olisiko pitänyt? Mistä sen näkee? Harrastajien julkinen arvottaminen ja luokitteleminen voidaan nähdä myös kateutena (harmittaa, kun ei ole rahaa tai ei kehtaa ostaa tuota vaikka haluaisinkin, mutta tuo saa sen) tai vastaavana pikkusieluisuutena kuin pedantti keräileminenkin.   

Kyllä, joskus keräily, keräilijät ja keräilyn ympärille muodostunut bisnes ärsyttävät itseänikin, mutta on myös sinänsä mielenkiintoista kuinka moni on kieltämässä olevansa keräilijä jos asia tulee puheeksi.

-jussi
tallennettu
q-mies
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 530


Muso Shinden Ryu


« Vastaus #16 : 08.06.2005, klo 14:41:03 »

Jos divarista ostat jotain niin näet kunnon. Jos se sitten napsahtaa tai suhahtaaja se häiritsee niin miksi kerää vinyyliä, sehän on koko vinyylin idea. Eikä muuten moisessa tilanteessa ole olemassa perustetta palautukselle. WYSIWYG.

Lehtiä keräilen lukemista varten, jos nyt tulee joku lehti tilattua muoveissa niin tapana on ollut joko pussi avata tai jos sen nyt tahtoo pitää kiinni niin ostan huonokuntoisen lukukappaleen. Yleisesti ottaen pidän minkä tahansa käyttö-keräilykohteen ostamista vain keräilytarkoituksessa rikoksena; varmasti on joku joka haluaisi sen levyn/lehden/kirjan kuunneltavaksi/luettavaksi. Postimerkit on sitä varten. En ymmärrä ketä lämmittää pelkät hyllymetrit.
tallennettu

t.Q
Veli Loponen
Isoveli
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 10 698


<><


« Vastaus #17 : 08.06.2005, klo 14:47:29 »

Mua inhottaa se, että joka kerta, kun olen jotakin ebaylta ostanut, niin aina ne tulevat pussitettuina ja jokaisessa on vielä pahvi tukemassa. Olen myös sanonut, että ei tarvi pusseja ja silti. Onhan se tietenkin kiva, että tulee hyvässä kunnossa lehdet kotiin, mutta silti...

Vaikka olishan se hienoa, jos olis vaikka joku tämmönen, mutta en tiedä pystyisinkö pitään sen tossa paketissa. Sitähän ei kai saa rikkomatta auki...
« Viimeksi muokattu: 08.06.2005, klo 14:50:33 kirjoittanut Veli Loponen » tallennettu

Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva
q-mies
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 530


Muso Shinden Ryu


« Vastaus #18 : 08.06.2005, klo 14:55:10 »

Myyjä myy ilmoituksensa mukaan virheetöntä minttiä tinttiä 50 eurolla, mutta lähettää ostajalle normaalihyväkuntoisen 10 € arvoisen lehden. Myyjälle sisältö on tärkeämpi kuin kuoret, eikä myyjä ole nähnyt vastaavaa 27 viikkoon parempikuntoisena. Myyjä ei myöskään voi mitenkään käsittää friikkejä, jotka haluavat omistaa OIKEASTI virheettömiä minttejä tinttejä.

Onko ostaja ilman elämää oleva varastossaan itseään hipelöivä anaalinen friikki, kun haluaa palauttaa lehden?? Ja myyjä, joka on simpauttanut 40 €, on elämän sankari ja uhri, jolle pitää vuodattaa myötätuntoa, koska tämä häiriintynyt "keräilijä" on lähestynyt valituskirjeellä?

Asiakkaan kusetus on asia erikseen..

tallennettu

t.Q
q-mies
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 530


Muso Shinden Ryu


« Vastaus #19 : 08.06.2005, klo 14:57:20 »

Mua inhottaa se, että joka kerta, kun olen jotakin ebaylta ostanut, niin aina ne tulevat pussitettuina ja jokaisessa on vielä pahvi tukemassa. Olen myös sanonut, että ei tarvi pusseja ja silti. Onhan se tietenkin kiva, että tulee hyvässä kunnossa lehdet kotiin, mutta silti..

Jos pussit ja pahvit harmittaa niin minä voin ne ihan ilmaiseksi nurkistasi pois kuskata; mulle kyllä kelpaa.. Grin
tallennettu

t.Q
Jari Lehtinen
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 062


Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan


« Vastaus #20 : 08.06.2005, klo 14:57:40 »

Sarjakuvakauppias ajattelee myyvänsä sarjakuvia. Ostajasijoittaja ajattelee hankkivansa sijoituskohteen. Ehkä sarjakuvajulkaisu vaikuttaa huonosti harkituta sijoituskohteelta, mutta ovatko vaihtoehdot sen kummoisempia. Osakekursseja liikuttaa muutama kansainvälinen peluri suuruusluokkaa Deutsche Bank, joita vastaan piensijoittajan ei kannata kuvitellakaan ottelevansa. Firmojen tilinpito on parhaassa tapauksessa väärennetty katteettomaksi jo vuosikymmeniä sitten, ja voi vain veikata paljastuuko asia huomenna vai vasta ylihuomenna. Kaikki asioita joihin ei voi millään lailla vaikuttaa. Mutta kun kourassa on silkkihansikkaiden alla fyysinen teos, joka on konkrettisesti omistuksessa, niin kokoelmakappaleen hyvinvointi (onko kokoelmalla hyvinvointia?) on ainakin omissa käsissä.
Ainakin näin voisi sen kuvitella menevän.

Oliko se Calvin ja Hobbes, jossa patu osti neljä kappaletta jokaisen uuden ilmestyvän julkaisun ensimmäistä numeroa, ja laittoi ne muoveihin lukematta niitä. Kukaties tässä olisi kustantajille tuotekehíttelyn arvoinen idea taannoisten kasettitimanttien malliin. Myydään julkaisuja rajoitettu määrä kovien läpinäkyvien muovikoteloiden sisällä. Koteloa ei saa auki, eikä kukaan sen ostaja koskaan aiokaan avata sitä. Läpi näkyy vain kannet. Mikä huikeinta, tällöin kansien sisällä voisi olla mitä tahansa, vaikka 32 sivua viimeviikon Hesaria.

Anime-lehti kuulemma myydään loppuun lehtipisteistä siksi, että jokaista numeroa ostetaan kaksi kappaletta kerralla. Toista luetaan. Toinen sinetöidään sinkkiarkkuun, joka kaivetaan aikakapselina maahan kesämökin vierustalle.
Yritän olla ajattelematta asiaa.
tallennettu

”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.
Veli Loponen
Isoveli
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 10 698


<><


« Vastaus #21 : 08.06.2005, klo 15:00:37 »

Ei ne pussit enää nurkissa haittaa, mutta ikäviä ne on siinä, kun ne tuo lisää postikuluja ja sitten kun rupeaa lukemaan lehtiä, niin kaikki pitää yksitellen ottaa pussista pois. Eihän ne nyt mitään suklaapatukoita sentään ole.
Mutta kiitos tarjouksesta. Säilytän niitä kuitenkin itse toistaiseksi, jos vaikka joskus pistän lehtiä myyntiin Wink
tallennettu

Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva
Rauta
Cheap plastic imitation of Orson Welles
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 524


Voi millaista höpinää!


« Vastaus #22 : 08.06.2005, klo 15:29:53 »

Asiakkaan kusetus on asia erikseen..

Ei kusetuksesta ole kyse, jos hän myy oman arvomaailmansa mukaan minttejä lehtiä.
Ongelma syntyy siilloin, jos ostajan arvomaailma (ja lehden todellinen jälleenmyyntiarvo) poikkeaa paljon myyjän arviosta.

Ja nimenomaan myyjän arvio helpommin epäilyttää, jos hän ei oikeasti piittaa lehtien kunnosta ja lehtensä ehjänä (täydellisenä) haluava ostaja on valmiiksi lokeroitu väärässä olevaksi friikiksi.

Miksi joku haluaa kerätä minttejä, joita ei sitten voi itsekään lukea, sitä en minäkään tiedä (tai käsitä). Mutta jos minttinä myydään, ja mintistä rahastetaan, niin minttiä on myös annettava.
tallennettu

Riekko
SURFIN' BIRD
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 131


Right, remove the supports!


« Vastaus #23 : 08.06.2005, klo 15:36:07 »

Ei kusetuksesta ole kyse, jos hän myy oman arvomaailmansa mukaan minttejä lehtiä.
Ongelma syntyy siilloin, jos ostajan arvomaailma (ja lehden todellinen jälleenmyyntiarvo) poikkeaa paljon myyjän arviosta.
Kyllä se minun mielestäni on enemmän kusetusta kuin "arvomaailman ero" jos myy roskaa priimana. Kotimaassamme moista toimintaa ovat tietääkseni harrastaneet pääasiassa käytettyjen autojen kauppiaat.
tallennettu

Millainen maa on tämä, jossa niitä harvoja, joilla on vielä toivoa jäljellä kutsutaan epätoivoisiksi? - Stefano Benni, Elianto
Jyrki Vainio
Mielikuvittelija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 541


Kvaak!


« Vastaus #24 : 08.06.2005, klo 15:40:13 »

Kukaties tässä olisi kustantajille tuotekehíttelyn arvoinen idea taannoisten kasettitimanttien malliin. Myydään julkaisuja rajoitettu määrä kovien läpinäkyvien muovikoteloiden sisällä. Koteloa ei saa auki, eikä kukaan sen ostaja koskaan aiokaan avata sitä. Läpi näkyy vain kannet.

Olet ajastasi jäljessä, tätä todella tehtiin 90-luvulla, kun kaikennäköisiä muitakin jippoja käytettiin myynnin lisäämiseen ("gimmick covers"). Esimerkiksi "suurena keräilyharvinaisuutena" miljoonia myynyt "Teräsmiehen kuolinnumero" muistaakseni tavallista harvinaisempana versiona ilmestyi mustassa sinetöidyssä muovipussissa. Siinä pitin olla mukana julistetta ym. krääsää (surunauha??) - mutta: suljetun muovipussin sisälle mitään näistä ei nähnyt! Ja tietysti jos pussin avasi, setti ei enää ollut priimakuntoinen ja menetti arvonsa.
Jossain sarjakuvakaupassa näin jonkun tämmöisen samanlaisen muovipussilehden, joka oli piirtäjän nimmaroima. Koska pussia ei saanut avata - eikä ollut tarkoituskaan avata - signeeraus oli vetäisty sen muovipussin päälle. Se on jo aika kaukana sarjakuvien lukemisesta...

Niin. Joudun tunnustamaan, että yhden kappaleen tuota Teriksen kuolinnumeroa ostin. Mutta ylpeänä sanon, että kyllä revin sen pussin auki ja katsoin mitä siellä oli sisällä. Tarvitseeko sanoakaan, että sarjakuvana se oli aivan järjettömän huono.
(Mutta se ei sitten varmaan haittaa, kun oikeastaan kukaan ei sitä oikeasti lue, sitähän käytettiin vain muovipussin täytteenä).
Minulle sarjakuvien ei koskaan ole tarvinnut olla priimakuntoisia, enkä säilytä niitä muovipusseissa. Jossain vanhoissa kirjoissa on vain hienoa, että niistä näkyy aiempiakin vaiheita. (Eikö todellinen alan harrastaja olisi vain iloinen siitä, että näkee, että hyvä kirja tai sarjakuva todella on LUETTU monta kertaa?).
Eräs suosikeistani on newyorkilaisesta divarista löytynyt vanha pilapiirtäjä Herblockin piirroskokoelma. Sen etusivulta löytyi piirtäjän omistuskirjoitus. Vasta myöhemmin huomasin, että kirjan sisäsivujen välissä oli myös kirje, jossa kirjan ostaja antaa teoksen joululahjaksi kaverilleen (sille jolle se on omistettu) ja kertoo, kuinka oli ollut kuuntelemassa Herblockin esitelmää jossain tilaisuudessa Washingtonissa vuonna 1954.
Siinähän on kokonainen hieno tarina kirjan lisäksi!
tallennettu

Rauta
Cheap plastic imitation of Orson Welles
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 524


Voi millaista höpinää!


« Vastaus #25 : 08.06.2005, klo 15:47:30 »

Kyllä se minun mielestäni on enemmän kusetusta kuin "arvomaailman ero" jos myy roskaa priimana. Kotimaassamme moista toimintaa ovat tietääkseni harrastaneet pääasiassa käytettyjen autojen kauppiaat.

Silloinkin kun luulee roskaa priimaksi?
No miten tahansa, pointtina kuitenkin, ettei syy ole automaattisesti ostajassa jos kaupasta syntyy jälkipuintia.
tallennettu

Rami Rautkorpi
Siirtäjä ja vääntäjä
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 080



« Vastaus #26 : 08.06.2005, klo 16:18:04 »

En tiedä, onko keskusteluun osallistuvilla luetunymmärtämisen kanssa ongelmia

Tämä on Internet, herra Nissen.

Myydään julkaisuja rajoitettu määrä kovien läpinäkyvien muovikoteloiden sisällä. Koteloa ei saa auki, eikä kukaan sen ostaja koskaan aiokaan avata sitä.

Tuollaisia "ei luettavaksi"-editioita ei kai ole pitkään aikaan suurilta kustantamoilta tullut (vaikka vaihtoehtokannet ovatkin jo tehneet comebackin), mutta korvikkeeksi on saatu CGC. Varsinaisestihan CGC on ratkaisu tähän ongelmaan, jota Rauta ja Riekko riepottelevat: Miten ostaja voi tietää, että tavara on oikeasti sitä laatuluokkaa kuin myyjä väittää? Sarjis lähetetään CGC:lle, jossa se arvioidaan ja laitetaan pakettiin ("slabbed"), mikä varmistaa kunnon säilymisen täsmälleen luokituksen mukaisena, kunnes tavara on siirtynyt uudelle omistajalle.

Sitten on tietenkin niitä ostajia, jotka eivät ikinä avaakaan ostamaansa pakettia. Ja niitä, jotka laittavat tavaransa luokiteltavaksi ilman mitään aikomusta myydä sitä, kunhan vain haluavat kätevästi eristää tavaran ulkomaailmasta ja samalla määrittää omaisuutensa ts. itsensä statuksen. Ja jostain kumman syystä CGC:n paketoimia sarjakuvia myydään moninkertaisin hinnoin verrattuna täsmälleen samaa laatuluokkaa oleviin paketoimattomiin kappaleisiin. Tässä on aika kattavan näköinen artikkeli asiasta.
tallennettu

"Vaikka onhan joukossa Anssi Rauhalaa ja Rami Rautkorpea, jotka ovat paremmasta päästä verrattuina tekijöihin, joiden taso olisi jokin aika sitten supistunut omakustanteisiin ja sarjakuvaseurojen julkaisuihin." -- Kari T. Leppänen (http://snurl.com/28l2ydb)
Riekko
SURFIN' BIRD
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 131


Right, remove the supports!


« Vastaus #27 : 08.06.2005, klo 16:25:06 »

Silloinkin kun luulee roskaa priimaksi?
No miten tahansa, pointtina kuitenkin, ettei syy ole automaattisesti ostajassa jos kaupasta syntyy jälkipuintia.
Aina myyjä voi tietenkin vedota Bona Fide- pykälään, mutta sekään ei muuta mitään jos sarjakuva todella on myyty oikeaa arvoaan kalliimmalla vääriä tietoja antamalla.

Automaattisesti ei kannata syyttää ketään - paitsi teekkareita.
tallennettu

Millainen maa on tämä, jossa niitä harvoja, joilla on vielä toivoa jäljellä kutsutaan epätoivoisiksi? - Stefano Benni, Elianto
q-mies
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 2 530


Muso Shinden Ryu


« Vastaus #28 : 08.06.2005, klo 16:25:51 »

Silloinkin kun luulee roskaa priimaksi?
No miten tahansa, pointtina kuitenkin, ettei syy ole automaattisesti ostajassa jos kaupasta syntyy jälkipuintia.

No se on sitten myyjän ammattitaidosta kiinni. Jos jotain luokittelee ja tavaran hinnoittelee ja myy sen luokituksen perusteella niin onhan sen oltava kohdallaan. Kuka autokauppias väittäisi ruosteista 300tkm ajettua Nissania mintiksi (eli uutta vastaavaksi) ja laittaisi hinnan sen mukaan? (no pun inteded.) Jos luokittelussa on ongelmia niin netti on pullollaan "grading guideja" joista voi vetää jotain osviittaa luokitteluun. "Emmätienny" ei oikein ole uskottava jos ero on merkittävä. Jos asiakas taas on niuho niin se on voi voi. Sitten voi vain sanoa että sori jos ei kelpaa.
tallennettu

t.Q
Rauta
Cheap plastic imitation of Orson Welles
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 524


Voi millaista höpinää!


« Vastaus #29 : 08.06.2005, klo 16:37:06 »

En tiedä, onko keskusteluun osallistuvilla luetunymmärtämisen kanssa ongelmia, mutta mainitsen että esimerkkitapauksessa saatuani tietää että keräilijällä on tarkat kriteerit ostamilleen julkaisuille, minä luettelin hänelle tuotteessa olevat virheet, jotka olivat olemattomat.

Ehkäpä kaikki eivät ole samaa mieltä kanssasi keräilijöistä, vaikka mainitsemassasi kaupankäynnissä sinä et selväsikään ole tehnyt mitään virhettä.

Minä tietysti olen samaa mieltä. Kuten itse kerroit, aloituksesi ei ollut mikään osoitteleva kannanotto, vaan ihan informatiivinen utelias kysymys ja itseanalyysin pyynti kaikilta jotka ovat

mielenteveysrajoitteisia, anaalisia persoonia, YLIpedantteja keräilijöitä, mielenhäiriöisiä,  amerikkalaishenkisessä sarjakuvia-ilmatiiviiseen-muovipussiin-roikkumaan-ilmankosteustasapainotettussa-varastotilassa istuvia, niiden keskellä itseään hipelöiviä, jotka eivät koskaan ole kiinnostuneet laadukkaasta sarjakuvasta vaan ainostaan siitä kuinka hankalasti hankittava joku julkaisu on, ihmiskunnan hirviöitä.
Eli lyhyemmin - sarjakuvakeräilijöitä.

Odottelen myös vastauksia innolla ja ihmettelen, mikseivät he jo joukolla ole ilmaantuneet meille kertomaan miksi heillä viiraa päässä.

tallennettu

Sivuja: 1 [2] 3 4 5 6 7 ... 10 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: