Koska tänä sosiaalisen median aikana jengi statuspäivittää ummetuksensakin, ehkä voin itsekin avautua Ankardoilujani...
Tarinamme alkaa muutama viikko sitten kirjakaupasta, jonne vaimo oli minut raijannut.
Rouvan selatessa kaunokirjallisuuden merkkiteoksia vietin aikaani notkuen sattumalta sarjakuvahyllyn kohdalla. Silmään sattui osumaan
Tuhkien taival. Jaa, vieläkös näitä tehdään? Joskus aikanaan tuli luettua.
Kotona kone auki ja surffaamaan. Oho, näitähän on ilmestynyt vaikka kuinka monta sitten viimeksi lukemani. Siitä se ajatus sitten lähti. Hommaan ne puuttuvat, mukaan lukien Tapiirit-lyhikset ja luen sitten kaikki kronologisessa järjestyksessä.
Selvitystyö kellarista paljasti, että Tapiiri-lyhiksistä löytyi melkein kaikki, mutta itse albumeita puuttui yli puolet. Tapiirit löytyivät netistä käytettyinä ja suurin osa albumeja jopa uutena, mutta väliin osui yksi , jota ei ollut itselläni, eikä enää uutenakaan saanut, the notorius Amerzonia...
Huudettavana oli yksi rupinen kirjastopoisto, ei halpa sekään ja toisesta hyväkuntoisesta pyydettiin lähemmäs satkua! Justiinsa mun tuuria, että pitikin olla tämä ainoa mikä enää puuttuu.
Eräänä päivänä vanhempieni luona käydessä sain käteeni muovikassin. Olivat siivonneet varastoa ja kassissa oli kuulemma vanhoja Aku Ankkojani. Niitä siellä olikin, mutta oli siellä yksi toisenlainenkin räpyläjalka-albumi. Nokkelimmat jo arvasivatkin, mutta kerrottakoon nyt lopuillekin: Amerzonia! Voitte arvata sitä jälleennäkemisen riemua!
Eikun hommiin. Ehdin lukea lyhikset läpi, kun muutama päivä sitten huomasin täällä maininnan, että
Ensimmäiset tutkimukset on saapunut. Saman tien kirjakauppaan ja ko. julkaisu haltuun. Takaisin lähtöruutuun ja homma uusiksi.
Olin epäillyt etukäteen homman toimivuutta, lyhiksiin tuntui sopivat hyvin tuollainen mustavalkoinen "film noir" -visuaalisuus. Vaan yllättäen tunnelma oli siltä osin ihan kohdallaan väritettynäkin. Sitä vaan en ymmärrä, että tekstit ovat menneet ihan uusiksi. Aikuisillehan nämä on tarkoitettu ja osa viehätystä on tuo Disneyn ankoista radikaalisti eroava kielenkäyttö. Heti
Hortensian kuolemassa "p@sk@varpaat" oli tiputettu muotoon "laujajat" jne. Miksi ihmeessä tarinoiden otsikotkin piti muuttaa? Lisäksi esim.
Jätepönttölahko/Jätevuorien lahko -tarinassa alkuperäinen "Tuolla alhaallahan kuhisee ilkeästi!" tuntuisi sopivan itse tarinaan paremmin kuin uusi "Kaveri näyttää ihan kuin rupeaisi pahasti itkemään tuolla!"
Puuteista huolimatta, kokonaisuutena
Ensimmäiset tutkimukset jäivät täpärästi plussan puolelle, olihan tuon julkaisu kuitenkin Jalavalta kulttuuriteko.
Pieni epäilys kuitenkin jäi, miten lienee aika kohdellut itse albumeja?
Avaan ensimmäisen aukeaman
Koiran paluusta (sen jossa varis lentää ja kommentoi säätilaa) ja repeän. Huoleni oli aivan turha...
Kirjoittaja